Englanninkielinen alkuteos My Cousin Rachel (1951). Suomentanut Kyllikki Mäntylä. Kolmas painos. WSOY, Porvoo 1952/1983. Sidottu, 460 sivua.
Ylläolevasta kuvasta huolimatta tässä kirjassa ei ole kansikuvaa tai suojakansia. Ei ole koskaan ollutkaan.

Dame Daphne (niinpä, ei Agatha ainoa ole) on minusta suorastaan legendaarinen aloittaja. Hänen alkulauseensa ovat vahvoja kuin mikä. Niin nytkin: ”Neljän tien risteyksessä hirtettiin ennen muinoin ihmisiä.” Siinä tuli samalla muuten kirjoitettua koko ensimmäinen kappale. Lause kelpaisi mainiosti johonkin ensimmäisen lauseen Sikasäkkiin, jos sellainen oli olemassa. Vaan kun ei vielä ole, taidan varata Serkulle ajan kasvomeikkiin eli tuunaukseen. Jospa jostain löytyisi sopiva tekijä.

Luulen joskus lukeneeni tämänkin kirjan, mutta muistikuvia ei järin ole. Scifi- ja fantasiakirjallisuuteen keskittyvässä Risingshadow.net:ssä Thialfi kirjoittaa Serkkuni Raakel-kirjasta.

Lisäys 11.5.12. Liinuskaisen tekemä päiväkirjamerkintä paljasti minun laittaneen kirjan julkaisutiedot vajavaisesti näkösälle. Suomennoksen nimiölehdeltä niitä tuskin löytyy, enkä nähtävästi ole aikanaan hakenut tietoja netistä. Kyllä ne varmaan jo silloin ovat siellä olleet. Ja nyt ne ovat täälläkin: alkukielinen teos ilmestyi 1951 ja suomennos vuotta myöhemmin eli 1952. Lisään samalla muutaman linkin:

Daphne du Maurier Wikipediassa
Daphne du Maurier (1907—1989) — married name Lady Daphne Browning at Pegasos — A literature related site in Finland
Daphne du Maurier at English Wikipedia
The Daphne du Maurier Web Site

Miittiin tullessa unohdin pysähtyä postilaatikon kohdalla. Jospa muistaisin kotiin mennessäni.
Hyviä lukuhetkiä!

Kiitokset kovasti tästä arvontapalkintokirjasta! Jahka ehdin lukemaan, voi olla, että tämä todellakin pääsee tuunattavaksi.

Philip Ashley on kasvanut setänsä Ambrose Ashleyn luona nyt jo vähän rapistuneeksi päässeellä maaseututilalla. Kun Ambrousella ei ole muita perillisiä, Ashleysta on tulossa tilanomistaja. Miehet elävät varsin tyytyväisenä ilman naisellista seuraa, mutta sitten Ambrosen terveys pettää ja hän matkustaa matkustaa Italian lämpimään ilmastoon toipumaan. Ambrose tapaa italialaissyntyisen, leskeksi jääneen serkkunsa Raakelin ja Philipin yllätykseksi pari menee naimisiin ja jää asumaan Italiaan. Elämä kulkee eteenpäin varsin tasaisesti, mutta sitten Ambrosen kirjeisiin tulee omituinen sävy, ja mies epäilee vaimoaan vaikka mistä. Ambrose kuolee, mutta onko syynä salaperäinen suvussa kulkeva ja sekavaksi tekevä aivosairuas vai Raakel? Yllättäen Raakel ilmoittaa tulevansa sukutilalle. Philip on valmis vihaamaan häntä sydämensä pohjasta, mutta hurmaavaksi osoittautuvasta naisesta on vaikea uskoa mitään pahaa.

Aluksi verkkaisesti etenevä kirja tuntui ehdottomasti liian pitkältä, mutta sitten se alkoikin kiehtoa. Kirjan kiinnostavuus on sen hahmoissa ja heidän toiminnassaan. Kuka on lopulta oikeassa ja kuka väärässä? Kuka tekee oikein ja kuka väärin? Lopullisen tulkinnan ”saa” tehdä lukija itse. Sitä paitsi pidän paljon vanhanajan Englannin maaseudulle sijoittuvista tarinoista. Kirjan tiedoista löytyy, että se on kolmas painos, mutta sitä ei kerrota milloin suomennos on tehty. Rachel on käätynyt Raakkeliksi, muita nimiä ei ole ilmeisesti käännetty. Ikä näkyy myös suomennoksen hienoisena kömpelyytenä, mutta muuten kieli sopii hyvin vanhahtavaan ajankuvaan. Pitääpä joskus lukea lisää Maurierin teoksia.

Tämä olisi ihan mukava tuunata, mutta tuunaustarvikkeet ja minä olemme eri paikkakunnilla ja aika on muutenkin vähän kortilla. Tämä lähtee suoraan eteenpäin. Kirja tuli valituksi virtuaalisesta yllätyspussista varsin dramaattisen alkulauseen perusteella.

Hihhii, kylläpä nauratti Tarnan ajatus, että jos olisi ekan lauseen sikasäkkejä, niin tällä kirjalla olisi vientiä... "Lauseen mitalla" - ketjussa annetaan nimenomaan eka lause ja se koukutti. Toivon, että loppu on yhtä mielenkiintoinen. Kiitos!

Kylläpä kirjan valitsin, kun poimin tämän luettavaksi. Sain eilen kuulla, että nuoruuteni idoli, aivan huippukirurgi ja mitä avuliain kaveri, on tappanut itsensä ampumalla. Näin hänet tasan kolme viikkoa sitten luennoilla, mutta en käynyt juttelemassa, kun hänen ympärillään kävi melkoinen kuhina muutenkin. Oli hyvässä vedossa. En tiedä selviääkö koskaan mikä oli se korsi joka katkaisi kamelin selän, mutta sen tiedän, että hänen karannut kakkosvaimonsa teki hänen elämänsä helvetiksi sellaisella päättäväisyydellä, jolle pitäisi saada diagnoosi ja varoituslappu kyseisen henkilön otsaan.
Kirjassa on alusta asti lähestyvän pahan tunnelma ja juuri nyt niin synkältä tuntuvia lauseita: "Elämässä ei ole mahdollista kulkea taaksepäin. Ei ole mitään paluuta. Ei mitään toista mahdollisuutta. En voi peruuttaa puhumaani sanaa tai suorittamaani tekoa istuessani elävänä täällä omassa huoneessani - - -" Varhainen diagnoosini kirjan tapahtumista on , että Raakel myrkytti Ambrosea hitaasti ja systemaattisesti, koskaan poistumassa hänen rinnaltaan ja vaihtaen lääkäreitä usein. Karannut kakkosvaimo puolestaan myrkytti eksänsä mieltä, laihdutti kukkaroa ja käytti lapsia pelinappuloinaan. Osui silmiin lehtileike kihlajaisilmoituksestaan: "Suurin kaikista on Rakkaus!"
Kirjassa paha ilmeisesti saa palkkansa. Toivottavasti myös tosielämässä.

Ei tämän lukeminen ole käynyt yhtään helpommaksi:
"Sinun vaikeutesi on siinä, ettet tahdo alistua siihen tosiasiaan, että mies, jonka tunsimme, jota ihailimme ja rakastimme, ei ollut oma itsensä ennen kuolemaansa."
Ja:
"Se oli kauheaa", hän myönsi - "hänen täytyi tuntea itsensä hyvin yksinäiseksi."

Nonni, luettu. Hyvin kirjoitettu, piti otteessaan ja loi piinaavat tunteen, milloin ei sitten kuvannut rakastumisen kihelmöintiä tai järjettömyyttä. Muistan joskus nähneeni dokumentin, jossa aivotutkijat olivat antureillaan ja elektrodeillaan tutkineet vastarakastuneiden aivoituksia. Löydökset olivat samat kuin lievässä aivovauriossa!

Raakel oottelee uusia lukijoita kirjaston vaihtohyllyssä.