Pellervo-Seura, Helsinki 1955. Sidottu, 199 sivua.
Ns. suklaarasia eli kuva- ja suojakanneton opus Metson vaihtohyllystä. Sisällä sitten kyllä on mustavalkoisia valokuvia.

Polttavaa hiekkaa on toimittaja, kirjailija ja kääntäjä Tapio Hiisivaaran (1907—1971) viimeinen matkakirja, jonka jälkeen hän keskittyi kääntämiseen. Kirja kertoo kirjailijan tekemästä Algerian matkasta.


Tapio (Felix) Hiisivaara at Pegasos – A literature related site in Finland

Varattu Annelisille.

Riemullisia kesäpäiviä ja hyvää kesää!

Vanhat matkakirjat ovat yleensä hyvin mielenkiintoisia ja niin luulen tämänkin olevan.
Kiitos kirjasta, Tarna!

Kirja oli todella paljon mielenkiintoisempi kuin päältä katsoen luulisi ja sujuvaa tekstiä. Minua tosin ihmetytti kirjoittajan ylen positiivinen suhtautuminen Ranskan siirtomaaherruuteen Pohjois-Afrikassa. Algeria oli muka Ranskan paras osa monella tapaa: talot ja viljelykset olivat paremmassa kunnossa ja hienompia sekä kadut siistejä ja tiet hyvässä kunnossa. Ja ennen kaikkea Ranska piti järjestystä yllä toisiaan vastaan taistelemaan tahtovien heimojen keskuudessa. Tämä viimeksi mainittu varmaan pitikin paikkansa. Mitähän tämän päivän kulkija noilla seuduilla näkisi?

This is my # 1 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2013" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

Tarjosin kirjaa muutamassa miitissä, vaan ei napannut. Niinpä vein sen Keravan kirjaston kirjankierrätyshyllyyn. Ehkä kirja sieltä löytää kiinnostuneen lukijan.
Lukuiloa!

Appelsiinin 52 viikkoa haasteen teemani viikolle 29 on Polttavaa hiekkaa. Sitä on näinä aikoina muuallakin kuin kirjan Saharassa. Rantahiekat ovat Suomessakin kuumia vielä vähän aikaa.

This is my # 50 in
"KEEP THEM MOVING 2013" Challenge arranged by Booklady331.