Ostin kirjan aikanaan koska Jolon tapahtumat kiinnostivat. Kirja onkin hyvin mielenkiintoinen, siinä on hyvinkin tarkasti kerrottu miten kyseinen ryhmä joutui panttivangiksi ja miä he joutuivat kokemaan 140 päivän ajan. Mukana on kuvauksia kaappaajista, asuinoloista, muista panttivangeista sekä vapautusyrityksistä. Sisältää myös valokuvia sekä Seppo Fräntin tekemiä piirrustuksia vankeuden ajalta.

Jopa äitini luki kirjan (vaikka pelkäsikin ötököitä...?) ja piti siitä.

Takaa:
Filippiinien hallituksen joukkojen luodit pirstoivat majan seiniä ja panttivangit makasivat rähjäisellä lattialla kauhusta lamaantuneina. Sissit vastasivat tuleen ja koettivat samalla rauhoittaa arvokasta kaupppatavaraansa. No panic, just relax!
Kymmenen länsimaalaisen unelmaloma malesialaisella paratiisisaarella muuttui kuukausien piinaksi, kun Abu Sayyaf -sissit kaappasivat turistit Jolon viidakkosaarelle Filippiineille.
Jolon suomalaiset panttivangit Risto Vahanen ja Seppo Fränti kertovat tässä heti vankeuden jälkeen kirjoitetussa kirjassa kohtalostaan sissien, maailman hallitusten ja median panttivankeina. Vahasen ja Fräntin 140 päivää Jolon saarella olivat seikkailu, jota kukaan ei haluaisi vapaaehtoisesti kokea. Se on tarina pelosta, lamaannuksesta ja selviämisestä, josta ei puutu irvokkaita eikä huvittaviakaan yksityiskohtia. Ennen kaikkea se on kuitenkin kertomus toisilleen tuntemattomien ihmisten ryhmästä, joka joutuu kuolemanvaaraan. Kuinka ryhmä kasvaa yhteen, kuinka roolit muotoutuvat ja kuinka ihmisten parhaimmat ja pahimmat luonteenpiirteet nousevat pinnalle paineen alla? Kirja on myös ainutlaatuinen dokumentti selviämmisen psykologiasta ja todellisen johtajuuden anatomiasta.

Loisto-pokkari, 264 sivua. Julkaistu vuonna 2000, Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Olin kuullutkin että bookwormessilla olisi tämä kirja hyllyssään. Kiitoksia kun toit tarjolle miittiin!

Haluan lukea mitä panttivangit itse kertovat ajastaan Jolon saarella.

VARATTU: BlackDevil

Kirja oli mielenkiintoinen, tosin pokkari oli ehkä enemmän osa Vahasen ja Fräntin selviytymistyötä kuin kirjallinen nautinto.

Kuvaukset viidakosta, sisseistä ja toisista panttivangeista olivat kyllä mielenkiintoista luettavaa; mutta huomasi hyvin, että kirjaa ollut ajateltu luettavan näinkin kauan pankkivankidraaman jälkeen, sillä jouduin hetkittäin googlaamaan joistakin asioista lisätietoa mm. mitä ihmeellistä Vahasessa ja Fräntissä oli että he sieppauksen alkuaikoina jätti tarkkoituksella kertomatta tarkasti itsestään vaikeuksien pelossa? Täh? Google mahdollisesti antoi oikean ratkaisun, mutta ärsyttävää lukea tositapahtumiin perustuvaa kirjaa, joka jättää lukijan näin tyhjän päälle.

Toinen mikä kävi ärsyttämään, oli inho saksalaisia panttivankitovereita kohtaan; en tiedä mistä aikaisemmista elämänkokemuksista tuo viha oli lähtenyt, mutta selkeästi saksalaiset olivat erityisesti Sepon inhokkeja. Tietenkin oman edun nimissä ruuan piilottelu, yhteisitä töistä luistaminen ja sairaan näytteleminen ovat ärsyttäviä asioita, mutta inho tuntui yhtä voimakkaalle jo kirjan alun teksteissä kuin lopussa.

Ihan kohtuullinen tarina, joka on nyt varattu Black Devilille.

BlackDevilin suostumuksella kirjasta tuli säde, järjestän osallistujat suurin piirtein maantieteellisesti:


Vinya (Kuopio)
katyan (Jyväskylä)
Aspen72 (Turku)
Alejanda (Pori)
BlackDevil (Nokia)

21.2.2008:

Sain säde-kirjan tänään postissa.

-------------------------------------------------------------------------------

2.3.2008:

Pidin kirjasta, koska se on paremmin kirjoitettu kuin oletin. Tapahtumista on kerrottu realistiseen sävyyn ja rehellisesti (minulle tuli tällainen fiilis, totuudesta viis). Olen halunnut kirjan lukea jo sen n.kahdeksan vuotta, mutta vasta nyt se tuli sopivasti vastaan. Kiitos mahdollisuudesta!

--------------------------------------------------------------------------------

3.3.2008:

Kirja lähti tänään postissa katyanille.

Jee! Kirja saapui minulle tänään!

Mmm...tämä oli ailahtelevainen panttivankikertomus, olin välillä hieman yllättynyt sen kerronnasta, suurista tunteista ja juuri yllä mainitusta saksalaisihosta ym. Mutta mieleenpainuva tarina silti, ja hieno lukea. Kirja vapautettiin joskus myös Jyväskylässä ja innolla sitä metsästelin, mutten löytänyt. Siten oli kiva saada lukea se nyt.
Luin kirjan myös osana Kirja jokaisesta maailman maasta -haastettani (Filippiinit).
Tämä liene kyseinen saari? :)

Kirja saapui postissa tänään - mielenkiintoista...

Edit 28.3.2008:
Puolivälissä menossa, hyvä kirja.
Kuva lainattu lehtijutusta SK 2001

Olin toki kuullut kaapauksesta aikanaan, mutta ilmeisen vähälle huomiolle osaltani oli jäänyt, osittain varmasti siksi että omassa elämässä oli samaan aikaan liiaksikin säpinää. Sen vuoksi varmaankin kirjan lukeminen alunalkaen kiinnosti.

Hyvin koostettu kirja. Mielenkiinto säilyi loppuun asti, koska mukana oli politikointia ja pohdiskelua, sekä käytännöllisyyttä, "leirin arkea", toimintatyylejä, aika neutraalisti pyritty kertomaan kaikista ihmisistä. Päiväkirjaotokset ja voimakkaat tunnereaktiot toivat myös väriä. Toisaalta taas lopun politikointiyhteenveto tuntui suppealta - etäisyyttä tapahtumiin ei kirjoitettaessa kenties ollut riittävästi. Musta huumori oli oikeasti vitsikästä - kenties sopi sen vuoksi, että alkoi lukijaakin puuduttaa toisto ja turhautunut tunnelataus.

Minullekin heräsi jossain vaiheessa kysymys "mitä he olisivat itsestään kertoneet, jos olisivat kertoneet todellisen taustansa?" - enkä ole löytänyt siihen tyydyttävää vastausta.

Kokemuksen kaameudesta huolimatta, mielenkiintoista on kuinka eri tavalla erilaiset ihmiset kokevat asiat. Kirjan kuvausten mukaan jo pelkästään viidakon keskellä alkeellisesti asuminen (ilman panttivankeutta) olisi ollut joillekin ylivoimaista. Ihmisten luokittelu kansallisuuksien mukaan tuntui vieraalta, vähän jopa piilorasismilta, mutta tuollainen ajattelutapa varmaankin korostuu ja tuntuu helpoimmalta, jos ei ole yhteistä kieltä.

Loppupuolella oleva psykologissävytteinen analysointi oli piristävää. Kuinka suhteellista onkaan ihmisen tuntemus henkilökohtaisesta vapaudesta jopa normaalielämässä. Onneksi sentään samanlaisiin johtopäätöksiin ei aina tarvita äärimmäistä draamaa.

Opus jatkaa eteenpäin tällä viikolla.
#19 release in Keep them moving 2008 challenge

Kirja saapui tänään Poriin, kiitos Aspen72!

Tämä oli mielenkiintoinen ja hyvä kirja tilanteesta, johon yhdenkään suomalaisen ei varmasti ikinä olisi uskottu joutuvan.

Kirja oli erittäin hyvin kirjoitettu, mutta Sepon piirustukset olivat todella ahdistavia. Muutamia kuvia en edes yrittänyt katsoa.

Kirja jatkaa matkaansa tänään kohti BlackDeviliä.

Kirja on saapunut turvallisesti Nokialle jo toissapäivänä. Onpa herättänyt paljon mielenkiintoisia journaleita tämä kirja. Mahtavaa! Odotan innolla koska ehdin tarttua tähän, tätä en halua lukea kiireessä, joten tämä jää toistaiseksi odottelemaan hieman rauhallisempaa elämänvaihetta. Toisinsanoen, kunhan tässä saa gradun valmiiksi ja viimeiset tentit alta pois, niin saan rauhassa lukea. :)

Tämä oli kyllä todellakin mielenkiintoinen luettava! Hurjaa. Tällaista ei toivoisi kenenkään kohtaloksi! Ja multa oli muuten jotenkin aikanaan mennyt ihan ohi, että tyyppejä marssitettiin pitkin viidakkoa öisin leiristä toiseen tulituksen keskellä. :O Tai sitten en vain muista. Muutenkin toki tässä tuli paljon asioita paljon yksityiskohtaisemmin, välillä jo lähes tylsistymiseenkin asti. Tuli mieleen vähän jotkin asemasotakuvaukset jossa tähtiä kuvaillaan kymmeniä sivuja, veistellään sitä puupuukkoa seitsemän sivuja ja tupakan sytyttämiseenkin saadaan kulutettua viisi sivua. Mutta tämäkin on vain totuudenmukainen, leirillä oli paljolti sitä tylsyyttä, ei siitä mihinkään pääse. Ja musta oli tosi hyvä, että kirja oli kirjoitettu vain muutamassa viikossa vapautumisen jälkeen, eikä etäisyyttä ollut vielä ehditty ottaa, tietty aitouden tunne välittyy musta paremmin näin. Tietysti ihan parasta olisi saada lukea nyt jokin lyhyempi kirja vielä näin vuosien ja vuosien jälkeen ja lukea mitä asioita vangitut nyt ottaisivat esiin ja millaista analysointia tilanteista tulisi. Mutta selvähän se on, että kun tästä on kerran selvinnyt ja asian saanut edes jotenkuten käsiteltyä halki poikki ja pinoon, niin ei varmasti huvita palata enää takaisin tähän aiheeseen.

Ja nyt onkin sitten hyvä itse lähteä tässä syksyllä Malesiaan... Turvallisin mielin jne. No, ei vaan, en mä tästä mitään painajaisia itselleni hankkinut, mutta kyllähän nämä aina mietityttävät. Kaikkea kuitenkin aina sattuu vaikka kuinka pitäisi asioita - jos ei nyt ihan mahdottomina - niin todella epätodennäköisinä jokatapauksessa.

Kirja jatkaa matkaa nyt ystävälle luettavaksi ja jatkanee sitten joskus aikanaan matkaansa eteenpäin.