Tositarina Sassonin tuntemasta prinsessa Sultanasta, joka taistelee Saudi-Arabian naistasortavia perinteitä vastaan.

Sain tämän iloisena yllätyksenä arpajaisistasi. Oli mukava saada se, sillä olen monesti meinannut lukea tämän kirjan, mutta se on aina jäänyt. Kiitos Liinuskainen. :)

Tämä lähtee säteenä, kunhan saan sen ensin itse luettua, eli ilmeisesti marraskuussa 2007. Ilmoittautuneita tähän mennessä:

Cinnamon234 (Turku)
Aspen72 (Turku)
Lottuli (Helsinki)
Kiksu (Tampere)

Olipa todella karu kertomus... Oli pakko lukea vähän kerrassaan, sillä saudinaisten kohtelu on todella julmaa. On masentavaa, ettei heidän asemansa ole yhtään parantunut, vaikka kirjan julkaisemisesta on jo yli kymmenen vuotta.

Tarina on mukaansatempaava, ja siinä on onneksi valonpilkahduksiakin. Ehkä parasta antia on se, että pääsee kurkistamaan saudinaisten sisäiseen kulttuuriin tragedioineen ja ilonaiheineen.

Sain kirjan tänään Savottarelta Turun miitissä ja toivottavasti pääsen kirjaan käsiksi heti viikonloppuna.

Kirja oli hyvin kirjoitettu (sitä luki jouhevasti) ja koskettavasta aiheesta. Tässä kirjassa oli sama ominaisuus, kuin niin monissa tällaisissa kirjoissa. Aina parin sivun välein olin niin kiukkuinen naisten puolesta, että piti pysähtyä oikein miettimään heidän kohteluaan.

Erittäin silmät avaava kirja. Toki tiesin sen, että Sauri-Arabiassa sijaitsee islamin kaksi pyhää paikkaa, mutta jotenkin olin ajatellut, että saudinaisilla olisi samantyyppinen tilanne kuin iranilaisnaisilla. Toisaalta olen joskus ollut todela yllättynyt turkkilaisten naistenkin oikeuksista. Suomessa asuessa välillä unohtuu se, että muissa maissa naiset eivät ole niin tasa-arvoisia miehiin verrattuna. Opiskeluaikoina Hollannissa ollessani jopa amerikkalainen vaihtaripoika ihmetteli, kun hänelle selvisi, että eräs kämppispariskuntamme (suomalainen pariskunta) ei ollutkaan naimisissa. Minulle ei tullu edes mieleen, että onko tämä pariskunta naimisissa vai ei.

Sain kirjan Turun miitissä tänään. Kiitos!

(kirj. engl. 1992, suom. 1993)

Hyvinkin avartava kokemus tämän kirjan lukeminen, kiitos ringistä Savotar!
Puolivälissä minun oli pakko pitää taukoa pari päivää, koska alkoi tuntua liian "rankalta". Aloin jo epäillä, onko suht. herkälle mielenlaadulleni ollenkaan terveellistä lukea tämäntyyppisiä kirjoja (Vaikka olisi mielenkiintoista lukea myös erään toisen naisen vastaavista kokemuksista: Inside the Kingdom: My Life in Saudi Arabia; Carmen Bin Ladin). Prinsessan näkemykset olivat viisaita ja älykkäitä; ihailtavan rohkea myös kyseenalaistamaan ympäristönsä asenteita - moniko suomalainen/eurooppalainen uskaltautuu samaan, vaikkei tarvitsekaan pelätä turvallisuutensa puolesta?

Jos olisin jättänyt kirjan kesken, olisi varmaan jäänyt itselle sellainen olo kuin libanonilaiselle äidille, että "vihaan saudeja". Monet esimerkit osoittavat noiden äkkirikkaiden kuvittelevan että rahalla saa ratkaistua kaiken, ja eettiset arvot voi unohtaa -- ha-haa syntipukiksi kaikenlaiseen köyhien maiden hyväksikäyttöön nousivatkin "ns. rikkaiden amerikkalaisten" sijaan tai rinnalle nuo saudi-prinssit; näkyyhän heidän toimintojensa vaikutukset ympäri maailmaa; kenties Filippiinien köyhien munuaisten ostajatkin ovat juuri heitä. Kyllähän he noita rahojaan levittelevätkin runsaskätisesti - pikkuviikonloppushoppailut Harrods'lle omilla pikku-suihkukoneilla, eläköön ilmastonmuutos.

Luin kirjan kuitenkin loppuun, eikä niin voimakasta "kohdistunutta vihaa" jäänyt leijumaan ilmaan; kaikenlaista vastenmielistä ja pahaa on tapahtunut ympäri maailmaa myös ennen tätä - vaikka 2000-luvulla ei enää soisi feodaalisten ja fundamentalististen voimien hallitsevan. Ennen tätä kirjaa, en ole sinisilmäisyydessäni osannut nähdä noiden saudi-prinssien maailmankuvan luonnetta, ja miten se on muovautunut. Serkkuni mies on ollut Saudeissa työkomennuksella, ja hän mukana lasten kanssa - nyt minulla on hänellekin lukuisia kysymyksiä valmiina. Askarruttamaan jäi myös hieman se, olisiko saudinaisten tilanne parantunut, jos Irak tosiaan olisi vallannut koko niemimaan, tai jos ulkolaisten maassa olo olisi kestänyt pitempään -- vaan kuvaavaa jollain tavalla on, ettei poliitikkoja kiinnosta saudinaisten aseman parantaminen, koska siitä ei ole heille suoranaista taloudellista tai muutakaan hyötyä...

Mielenkiinnolla voi vain odottaa, mitä tapahtuu kun öljy loppuu, rikkauksien virta tyrehtyy -- vai ehtiikö väliin aids?

Yritän saada kirjan kuriirikyytiin pikapuoliin.

Edit: Tälle kirjalle on olemassa myös jatkoa:
*Prinsessan tyttäret (Princess Sultana's Daughters)
*Prinsessa Sultana:Saudihovin kapinallinen (Princess Sultana's Circle)

Kirja päätyy kuriirille eli bookwormess:lle perjantaina 30.11, ja pääsee suunnistamaan Helsinkiin seuraavalle lukijalle.

Kirja saapui lauantaina Helsinkiin, mutta pääsin siihen käsiksi tänään. Ainokainen rinki jonossa, joten lähtee huomenna bussilukemiseksi.

Edit, kirja tuli ahmittua jo viikko sitten perjantaina, journalia varten täytyi vain hiukan sulatella, mitä tästä kirjasta osaisikaan sanoa.

Olen ennestään tiennyt, ettei Saudi-Arabiassa ole toiveitakaan tasa-arvosta. Kirja voimisti taas omaa mitättömyyden tunnettani, haluaisin niin kovasti tehdä jotain kirjan henkilöiden kaltaiste sorretujen naisten hyväksi, mutta en tiedä mitä voisin tehdä.

Pidin kirjasta myös siksi, ettei raha tuonut onnea. Niinhän se menee.

Kokeilen saada kirjan matkaan jo ennen joulua.

Tällä kertaa on rinki/sädesuma yllättänyt minut. Prinsessa päätyy sädekirjoista lukujärjestyksessä viimeiseksi jo senkin vuoksi, kun muita lukijoita ei ole ainakaan vielä ilmaantunut/ilmoittautunut. Kiitos lottulille kirjan postittamisesa, Savottarelle säteen järjestämisestä ja vielä Liinuskaisellekin kirjan rekisteröinnistä =)

Tätä kirjaa ei sitten voinut jättää kesken, kun kerran aloitti. Kirjoitustyylissä/suomennoksessa oli jotakin joka välillä vähän tökki, mutta Sultanan tarina vei kuitenkin niin mukanaan, että en jäänyt nurisemaan. Käsittämätön vauraus ja elintaso ja toisaalta naisten tilanne pistivät kyllä miettimään monenlaisia asioista. Mielestäni ei oikeastaan voi edes puhua naisten asemasta, eihän näilläkään naisilla ole juuri minkäänlaista asemaa. Jotenkin sitä useimmiten mieltää ihmisten julman kohtelun tapahtuvan tilanteissa ja yhteisöissä, joissa elintaso on niukka. Täytyy tunnustaa, että ei ole tullut mieleenikään, mikä mahtaa olla näiden ympäri maailmaa shoppailevien naisten tilanne.

Ajattelin tarjota kirjaa seuraavaksi siskolleni ja/tai äidilleni luettavaksi, edellyttäen JE:n kirjoittamista :)

No niin, kuinkas tässä näin kävi. Sekä sisko että äiti tosiaan lukivat tämän kirjan, mutta merkintää vain eivät saaneet tehtyä. Äitikin lupasi ja lupasi, mutta ei, vaikka kuinka tinkasin ja pyysin. Noh, bc-koulutus on vasta alkutekijöissä ;-)

Molemmat ilmeisesti pitivät kirjasta ja sisko niinkin paljon, että lupasin hänelle luettavaksi myöskin hyllyssäni olevan jatko-osan Prinsessan tyttäret, joka sekin palaa aikanaan takaisin minulle (jos jotakuta tämän kirjan aiemmista lukijoista kiinnostaa).

Luen tämän ehdottomasti uudelleen tänä kesänä.