Ostin kirjan kirpparilta Mikkelistä. Luettuani sen minulle Maggiesta tulee erittäin paljon mieleen oma äiti. Ihminen, joka hösää, säätää, miettii ja toimii, kun luulee, että siitä on jollekin apua. Usein vaan sekoittaa ihmisten elämää entisestään.

Kirja oli kyllä helppo luettava, tykkäsin siitä, että muitelmat menneisyydestä olivat pitkiä, eikä mitään sivun juttuja. Tarina ei mikään kovin ihmeellinen kylläkään ollut.

Paikkailin vähän kirjaa, sillä osa sivuista lähtee karkuun. Otan mukaan pk-seudun miittiin, kun en halua villinä vapauttaa juuri noiden sivujen takia.

Kirja joutui matkaani miitistä. Olen kuullut Tyleristä, mutten yhtään kirjaa lukenut vielä. Taitaa tämä kirja kaivata vielä vähän EriKeeperiäkin ennen kuin kykenee matkan jatkamiseen. Jahka nyt luen ensin.

Takakansi:

"Älä sinä puutu minun hengittämiseeni.
Minä hengitän niin kuin haluan."

Maggie on parantumaton hössöttäjä ja ikuinen lohduttaja, hän sotkeutuu läheistensä elämään, hän yrittää kaikkea liikaa. Hänen miehensä, vakaa ja erehtymätön Ira, on hukannut suuret nuoruudenhaaveensa elämän ja toimeentulemisen kylmiin tosiasioihin.

Avioliittoa on kestänyt kaksikymmentäkahdeksan vuotta.
Taidokkaasti Anne Tyler paljastaa roolit ja säännöt, joiden varassa Maggien ja Iran suhde on toiminut, mutta jotka nyt heijastuvat heidän täysikasvuisten lastensa teoissa ja valinnoissa. Joskus vahingoksi asti.

Miksi ihminen valitsee niin kuin valitsee? Minkä verran voi itse vaikuttaa elämäänsä? Entä jos huomaa erehtyneensä - onko muutos mahdollinen? Näitä yleispäteviä kysymyksiä Anne Tyler kerii auki Pulitzer-palkinnon saaneessa viisaassa ja riemukkaassa
romaanissaan.

"Terapeuttinen kirja ilman asenteellisia painotuksia."
- Etelä-Suomen Sanomat

Minulle taas tuli mieleen anoppi. Hän kyllä tietää mikä perheenjäsenille on parasta ja kuinka heidän tulisi toimia ja järjestelee asioita sen mukaan.
Minustakin pitkät takaumat olivat paikallaan. Hautajaismatka saakin ihmiset usein muistelemaan.
Takakannessa sanotaan että kirja on voittanut Pulitzer-palkinnon. Sitä en olisi millään arvannut. Vaan kyllä kirja ajanvietteenä menettelee.
Kiitoksia, Pinni!

This book is my Book # 70 for Guinaveve's Challenge Keep Them Moving 2008

Otin miitistä

Kirjaa oli mukava lukea. Vaikka Maggien hössötys välillä ärsyttikin, siihen oli jotekin helppo samaistua. Hämmästyttävää kyllä miten paljon yhden päivän sisään mahtui.
Pidin lopun pasianssikuvauksesta: ...Ira oli päässyt pelin kiinnostavaan osaan. Hän oli ohittanut sen pinallisen alkuvaiheen jossa mikä määrä siirtoja tahansa tuntui mahdolliselta, ja nyt hänen valintamahdollisuutensa olivat kapeammat ja hänen oli osoitettava todellista taitoa ja arviokykyä.
Piristävä näkökulma ikääntymiseen.

Tykkäsin kirjasta, mutta en minäkään olisi uskonut että kirja on voittanut Pulitzer-palkinnon.

Sain kirjan Purinalta heinäkuussa, kiitos! Jää odottelemaan lukemista.

Luin kirjan jo ajat sitten, mutta jäi näköjään journaloimatta silloin. Ei mikään ykkössuosikkini Anne Tylerin kirjoista, mutta paikoin ihan mukavaa luettavaa.

Osallistun tällä vapautuksella Kirja päivässä kesäkuussa -haasteeseen. Kirja jäi pääovesta vasemmalla sijaitsevaan vaatenaulakkoon.

Lukuiloa löytäjälle!