Ostin tänään kirpputorilta.

Edit 23.11.2011:
Olipa hieno, sadunomainen ja vaikuttava romaani. Pidin Varkaasta, kun luin sen aikanaan, mutta Jouluoratoriosta pidän vielä enemmän. Kirjassa esiintyy Johann Wolfgang von Goethen sitaatti: "Arkkitehtuuri on jähmettynyttä musiikkia." Myös tämä romaani on musiikkia. Se ympäröi lukijan ja tuntuu kehossa. Tämä romaani on myös valoa, lämmintä auringonvaloa kaiken yllä.

Kapellimestari Victor Udde palaa kotikaupunkiinsa Sunneen johtamaan Bachin Jouluoratorion. Romaani sai minut puolelleen viimeistään sivulla kaksi, kun Victor tarpoo lumisateessa kohti kirkkoa ja hautausmaata.

Bachin Jouluoratorio oli osa Victorin perheen historiaa. Perheen, jota hän ei oikeastaan tuntenut. Tämä Jouluoratorio on sen perheen tarina. Sen kertominen alkaa 1930-luvulta, ja siihen sisältyy kolme sukupolvea.

Tarina alkaa Solveig Nordenssonin traagisesta kuolemasta, jota hänen miehensä, Aaron, ja heidän kaksi lastaan, Sidner ja Eva-Liisa joutuivat todistamaan. Vaimon menetys murtaa Aaronin, eikä hän enää pysty huolehtimaan maatilasta. Perhe muuttaa Sunneen ja Aaron menee työhön hotelliin. Sidner saa ystävän, Splendidin, joka on luonteeltaan hänen vastakohtansa. Hotellin työntekijät muodostavat henkisesti poissaolevan Aaronin lapsille tavallaan uuden perheen, johon kuuluu mm. Kastikekuningatar.

Aaron ei toivu surusta. Hän alkaa nähdä näkyjä, joissa Solveig palaa hänen luokseen. Radioamatöörinä hän kohtaa sattumalta eetterissä uusselantilaisen Tessa Schneidermanin. He aloittavat kirjeenvaihdon, ja Tessa rakastuu Aaroniin. Aaron näkee Solveigin yhä useammin ja useammin ja alkaa ajatella, että Tessa ja Solveig ovat sama ihminen. Hän lähtee Uuteen-Seelantiin Tessa-Solveigin luo, mutta laivassa hän vihdoin ymmärtää, että Solvieg todella on kuollut eikä tule takaisin. Hän hyppää mereen. Tessa ei saa tietoa Aaronin kuolemasta, ja hänen mielensä järkkyy pettymyksen ja veljen väkivallan takia.

Sidner varttuu ja on työssä maalikaupassa Sunnessa. Hän rakastuu itseään vanhempaan Fannyyn. Lyhyen suhteen jälkeen Fanny katoaa. Sidner saa tietää, että Fanny on markustanut pois synnyttämään heidän lapsensa. Lapsi on poika ja saa nimen Victor. Fanny haluaa pitää lapsen omanaan. Hän sallii Sidnerin vihdoin nähdä ja tavata pojan, mutta torjuu hänet muuten täysin. Sidnerin mieli ei tätä kestä. Hän haluaa selittää pojalleen ja kirjoittaa päiväkirjan, jonka nimeksi hän antaa Hyväilyistä. Sidner viettää jonkin aikaa mielisairaalassa ja toipuu vähitellen. Maailmansota syttyy.

Sodan päätyttyä 27-vuotias Sidner pääsee matkustamaan Uuteen-Seelantiin. Hän haluaa selittää Tessalle, mitä Aaronille tapahtui ja palauttaa Tessalle medaljongin, jonka tämä oli lähettänyt Aaronille. Perillä hän löytää Tessan muuttuneena ja avioituneena. Sidner asettuu Wellingtonin paikallisen seurakunnan kanttoriksi ja avioituu Tessan kanssa.

Sunnessa Fanny palvoo Victoria ja sulkee hänet hienostuneisiin teehetkiin ja omaan maailmaansa, johon muut ihmiset ovat sopimattomia. Hän huomaa pojan lahjakkuuden piirtäjänä ja alkaa määrätietoisesti tehdä hänestä taiteilijaa. Victor maalaa taiteilijantakissaan ja eristyy kokonaa ikätovereistaan. Fanny ja Victor odottavat Sidnerin palaavan ja odotuskin saa myyttisest mittasuhteet. Victorin ollessa 15-vuotias Sidner vihdoin tulee käymään Sunnessa ja tuo tolkkua poikansa elämään.

Romaanissa esiintyy monia kiinnostavia ja erityisiä henkilöitä ja onnettomia rakkaustarinoita. Minua kosketti erityisesti Sidnerin serkku Torin. Kirjan päähenkilö on kuitenkin suru. Kaikki elävät surussa. Rakkaus ja sen menetys tuntuu särkevän jokaisen mielen täysin. Siitä huolimatta romaanista loistaa toivo ja usko selvitymiseen ja sisäiseen rauhaan.

Joulukuun jokaisena päivänä olen vapauttanut maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista on muodostunut Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterin viimeinen, 24. luukku. Se jää Ristin kirkkoon, ehkä aulaan tai parvelle johtavaan portaikkoon noin klo 11 odottamaan avaajaa.

Hyvää joulua!