corner corner Rexi on homo ja opettajat hullui!

Medium

Rexi on homo ja opettajat hullui!
by Aino Kontula | Literature & Fiction
Registered by Savotar of Turku, Varsinais-Suomi Finland on Tuesday, August 14, 2007
Average 7 star rating by BookCrossing Members 

status (set by skit-lasse): travelling


8 journalers for this copy...

Journal Entry 1 by Savotar from Turku, Varsinais-Suomi Finland on Tuesday, August 14, 2007

7 out of 10

Peruskoulun maantiedonopettajan päiväkirja yhden vuoden ajalta. Tietyiltä osin realistinen kuvaus opettajan tuntemuksista, mutta paikoin kärjistettyä tekstiä.

Ehkä tietyt todellisiin henkilöihin tehdyt viittaukset olisi voinut muokata siten, ettei ihmiset tunteva niitä huomaisi. 


Journal Entry 2 by Savotar from Turku, Varsinais-Suomi Finland on Tuesday, October 09, 2007

This book has not been rated.

Lähtee säteenä liikenteeseen.

Osallistujat:

Jaakko196 (Helsinki)
CatharinaL (Tampere)
Kiksu (Tampere)

 


Journal Entry 3 by VariC from Schöneberg, Berlin Germany on Saturday, October 27, 2007

7 out of 10

Ei näytä koulu paljoa muuttuneen omista kouluajoista, ennakkotietojen perusteella odotin paljon rankempaa kamaa. Oppilaat ja opettajatkin ovat vain ihmisiä, kaikenlaisia löytyy. Aika lailla itseään toistava ja paikallaan junnaava, mutta sellaistahan koulu vähän on. Ihan mielellään tämän luki, välillä hekotellen, välillä kauhistellen, vaikkei mitään pakonomaista tarvetta jatkaa ja jatkaa missään vaiheessa syntynytkään. Tylypahkasta ei puhuta halaistua sanaa.

Pikapuoliin säteilee CatharinaL:n suuntaan.
 


Journal Entry 4 by wingTarnawing from Tampere, Pirkanmaa Finland on Saturday, November 17, 2007

This book has not been rated.

Kuriiriksi ilmoittaudun: sain kirjan eilen Jaakko196:lta, jotta veisin Tampereelle ja CatharinaL:lle. Yeitänpä noudattaa toivetta. 


Journal Entry 5 by CatharinaL from Pirkkala, Pirkanmaa Finland on Wednesday, November 28, 2007

This book has not been rated.

Sain vartti sitten aimo kasan kirjoja Tarnalta, jonka tapasin Metson aulassa.

En ehtinyt viime miittiin, joten Helsingistä kuriroitu kirjakassi saavutti minut vasta tänään. Yritän lukea nopeasti, niin että Kiksu saa kirjan pikkujoulumiitissä. 


Journal Entry 6 by CatharinaL from Pirkkala, Pirkanmaa Finland on Friday, November 30, 2007

7 out of 10

Rexi on homo kiinnosti minua lähinnä herättämänsä kohun takia.

Aino Kontula (s. 1941) on itse toiminut peruskoulun biologian ja maantiedon opettajana. Kirja perustuu Kontulan vuosina 1998–2001 tekemiin muistiinpanoihin.

Kirjaa on kritisoitu ylilyönneistä. Minusta meininki tuntuu tutulta, uskottavalta, jopa siloitellulta. Ongelmia ei kirjassa kärjistetä vaan ironisoidaan. Tämä on surullista, mutta hauskaa luettavaa!

Opettajien arkipäivästä on karsittu monta yleistä huolenaihetta, kuten opettajainhuoneen ristiriidat ja huono henki. Kirjan antaman kuvan perusteella tyypillinen opettaja on kapea-alainen ja ikuinen yläasteen ja opetettavan aineen vanki, jonka älykkyysosamäärä on keskimäärin 108. Perinteinen kansankynttilän status on tästä todellisuudesta kaukana. Kirjan opettaja on myös naiivi kertoja: hän tunnustaa useaan otteeseen, ettei ymmärtänyt koulutuspäivien vaikeatajuista antia. Myös oppilaiden pitämien aamunavauksien finessit menevät opettajalta yli.

Oppilaat ja kollegat puristuvat ahtaiksi tyypeiksi ja luokituksiksi koulumenestyksen ja -käytöksen perusteella. Lopultakin oppilaiden ja opettajien väliset erot supistuvat minimiin: opettajien ajatus harhailee ja opettajainhuoneessa raikaa sama vitun saatana -koulukieli opettajien haukkuessa oppilaita.

Koulun problematiikkaan pureudutaan kirjassa viitteenomaisesti. Teemoina ovat kovasti tutut ongelmat: oppilasarvostelu ja oppilaiden arvostelu... kanssaihmisten vertailu ja ennakkoluulot niin hyvässä kuin pahassa... esimerkkioppilaat ja -opettajat... suosikkioppilaat jotka saavat "komean pojan lisää" arvosanaan ja julkiset nenännyrpistykset epämieluisille oppilaille... tunnollisten tyttöjen huomiotta jättäminen... stressi omasta olemuksesta ja omasta korrektiudesta.

Lukijalle päällimmäiseksi nousee ajatus tyhmyydestä ja tyhmyyden tiivistymisestä. Yläasteikäisten hölinät ja opettajien pienet piirit naurattavat lukiessa ääneen. Kirja on myös kirjoitettu äärimmäisen pinnalliseen tyyliin. Ehkä se juuri siksi on niin tehokas.

Kyllä tämä tervetulleelta koulumaailman ilmanpuhdistajalta vaikutti. Seuraavaksi haluaisin lukea Kontulan uutuuden, Ei eläinkokeita – käyttäkää mopoja! (Ajatus Kirjat 2007). Siinä samaa vuotta junnataan oppilaiden näkökulmasta.


***

Itse kävin alle 500 oppilaan yläastetta 80-luvun loppuvuosina. Muistan, kuinka M meni kihloihin seiskalla, kuinka A sai vauvan ysillä ja kuinka meidän luokan P siirtyi nuorisovankilaan kasilta.

Musiikkitunneilla katsottiin Ärrän vuokravideoita ja opettaja lahjoi oppilaita hiljaisiksi rahalla ja karamelleilla; valinnaiskuvaamataidossa kuunneltiin Bon Jovia ja luettiin sarjiksia; aamunavauksessa keskusradiosta tuli Baarikärpästä ja Alice Cooperia; ja kolmen vuoden aikana oppi vain, miten selviytyä naulakkokahinoista suuremmitta mustelmitta.

Oppilaat riippuivat tarzaneina luokan verhoissa, kapusivat opettajanpöydälle piereskelemään, livahtivat ulos ikkunoista, lukivat pornolehtiä, piirsivät opettajien vaatteisiin hopeatusseilla ja saivat sijaiset itkemään.

Pedagogiikassa avainsana oli rento meininki. Koulussa piti olla mukavaa, oppimisella ei niin väliä. Suosituin sijainen keräsi oppilaat juttutuokioon aiheena sinappi koiran ja kuminauha kissan palleissa.

Omien päiväkirjojeni todistusaineisto on koottujen tyhmyyksien karua kertomaa:

11.12.87

[--] Sitten Koukkunen [historian lehtori] kysyi: "Neuvostoliitossa syntyi pari päivää sitten kaksoset, tiedättekös, minkä nimiset?" Salo huusi: "Kenelle?" Ijäs vastas: "Pönkölle!" Vekka sanoi: "Pönköillä on 16 lasta." Joku huusi: "Onks ne koeputkilapsia?" Sitten Koukkunen kysyi: "Mikä on sellainen elin--" (ei ehtinyt pitemmälle). Peippo huusi: "Muna!" ja Hyyryläinen: "Mynämynä!" Koukkunen meinasi räjähtää. Kun vielä Hanna luki: "Liikennepankki" (kirjassa luki "liikepankki"), niin Ketolan Jani huusi: "Liikenne! Onks vielä liikkumatilaa?" Ja Ijäs: "Liikkuuks sulla?"

20.1.88

Biologian tunnilla Salo kysyi Minnalta (sijainen), että ooks ollu sukupuoliyhteydessä, ja Minna tuli ihan punaiseksi ja sano, nää on henkilökohtasia kysymyksiä.

Knuutila kaivoi Laureenin [matematiikan lehtori] takapuolta, kun se kumartui selittämään Pasille jotain tehtävää.

26.1.88

Hyyryläinen rupesi itkeen koulussa, kun tappeli Akin kanssa. Pasi poltti Vekan pään sytkärillä.

5.2.88

Hissan tunnilla Koukkunen niisti nokkaansa ja Vekka kaatui tuolinsa kanssa ja Mäntylä riehaantui ja Mäki nukkui ja Ketola piereskeli.

"Minä kuuntelin, että kuuluiko tämä nauru tuosta viereisestä luokasta, vai onko tässä luokassa täys lasti hulluja vietäväksi Merstolaan [läheinen mielisairaala]."

17.2.88

Meidän luokasta joutui Mäntylä, Ijäs, Mäki, Knuutila, Salo ja Ketola klinikalle, ja sijainen Miikka huusi: "Jumalauta saatana!"

23.3.88

Merja lähti kesken koulupäivän kotiin, koska sillä oli pää kipeä, ja Vekkakin, koska Salo heitti sitä puukalikalla päähän ja siitä tuli verta.

30.11.88

Pasi ja Vekka haukkuivat kesken kokeita Suvantoa [uskonnon lehtori] paska- ja kusipääks ja joutuivat ulos.

14.12.88

Suvanto seisotti meitä 40 minuuttia, koska Pasi, Jussi ja Jukka olivat kirjoittaneet taululle: "Tampiola turvaa", "Idiot=Tapsa", "Kupli, kupli, Tapsa", keskisormia, Suvannon kuvia ym.

20.12.88

[--] Sitten alkoi puskaradio. Melkein kaikki lähettivät Suvannolle kuplimisterveisiä. Toivekappaleena oli "Tapsa", äänitetty eilisestä Barbed Wiren konsertista. [Koulumme oppilaiden bändin suosikkibiisi oli pilkkalaulu uskonnon lehtorista.]

6.1.89

Pojat hyppivät open pöydälle, heittivät sientä sen päähän ja huusivat täysiä. Opettaja raakkui kuin varis ja huusi kauhealla, murhanhimoisella äänellä: "Hiljaa!"


***

[13/12/07] Kirja siirtyi Kiksulle Tampereen joulumiitissä. 


Journal Entry 7 by kiksu from Tampere, Pirkanmaa Finland on Friday, December 14, 2007

This book has not been rated.

Sain kirjan pikkujoulumiitissä. Kiitos Savotar, kun laitoit tämän liikenteeseen! 


Journal Entry 8 by kiksu from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, January 03, 2008

5 out of 10

Kirja luettu, kommentoin myöhemmin. Otan mukaan Tampereen miittiin jos löytyisi kiinnostuneita.

***
Kirja katosi miitisttä jonkun kassiin ja nyt minäkin ehdin sanani tästä sanoa. Tai no, eipä ole paljoa sanottavaa. Oikeastaan en edes varsinaisesti ymmärtänyt miksi tämä päiväkirja on julkaistu ja mitä varten minä sen luin. Ihan sujuvasti sen luki huhtikuuhun saakka, sitten aloin odotella, että loppuisi jo. Varmaankin kuvasi ihan hyvin peruskoulun opettajan arkea (en tiedä), mutta kirjana aika pitkästyttävä, kun päivästä ja sivusta toiseen vain sitä samaa kyllästymistä ja huonoa omaatuntoa jne. Minua myös ärsytti opettajan saamattomuus ja välinpitämättömyys tietyissä asioissa ja toisaalta taas itse kirjassa toistot. Samat lauseet ja ajatukset, jotka yhtäkkiä tulivat toistamiseen vastaan (saivartelenko?). 


Journal Entry 9 by Lukutoukka from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, January 03, 2008

This book has not been rated.

Tampereen vuoden 2008 ensimmäisestä kokoontumisesta 3.1.2008. 


Journal Entry 10 by Lukutoukka from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, February 28, 2008

8 out of 10

Tämä oli niin uskottavaa tekstiä, että menin komeasti lankaan. Vaikka olen suhteellisen kokenut lukija, pidin tätä ensin suhteellisen todenmukaisena päiväkirjana ja ihmettelin, eikö opettajillakin ole jonkinlainen vaitio-olovelvollisuus. Kirjoittajan nimellä "googlaamalla" selvisi, että kyseessä on fiktiivinen teos, joka tosin perustuu kokemuksiin kirjoittajan opettaja-ajoilta, mutta ei siis kuvaa todellisuutta yksi-yhteen, eikä koulukaan ole oikeasti se koulu, jossa kirjoittaja työskenteli. Yleensä en pidä wikipediaa mitenkään luotettavana lähteenä (paitsi tietysti BookCrossingia käsitteleviä artikkeleita;), mutta tässä tapauksessa on mielestäni todennäköisempää, että kyseessä on fiktiivinen kooste opettajan kokemuksista kuin todellinen päiväkirja, josta oppilaat voisivat tunnistaa itsensä.

Pidin aikoinaan meidän kouluamme ihan mahdottomana apinatalona, mutta näköjään meno voi olla vielä villimpää ja aivottomampaa... Nostan hattua kaikille opettajille, itsestäni ei siihen ammattiin olisi. 


Journal Entry 11 by Savotar from Turku, Varsinais-Suomi Finland on Thursday, February 28, 2008

This book has not been rated.

Pakko kommentoida. :)

Kirja on siis fiktiivinen, olinhan laittanut sen kategoriaan literature & fiction. Olen kuitenkin opettanut sen koulun naapurikoulussa, jossa Kontula oli opettajana. Monen henkilöhahmon esikuva on joku entinen kollegani.

Fiktion ja omaelämäkerrallisuuden välillä käydään toki aina rajankäyntiä, ja tässä ongelma on minusta se, että henkilöhahmot ovat paikoitellen liikaa yksi yhteen. Joidenkin nimiä on muutettu niin vähän, että tunnistaminen ei ole vaikeaa.
 


Journal Entry 12 by wingTarnawing from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, February 28, 2008

This book has not been rated.

Minä täällä taas, hei. Kirja pyöri miittipöydillä, ja minähän sen lopulta nappasin. Kun kuriroidessani en sitä kuitenkaan ehtinyt lukea. Sitä paitsi voi olla mielenkiintoista tutustua 80-luvun peruskoulun opettajan päiväkirjaan samalla, kun luettavana on rinkikirja Peruskoulun lukukirja 2b, jonka avulla näitä samoja koululaisia sopeutettiin kouluun ja ympäröivään yhteiskuntaan... :) 


Journal Entry 13 by wingTarnawing from Tampere, Pirkanmaa Finland on Sunday, March 02, 2008

This book has not been rated.

Se, joka löytää tästä päiväkirjasta itsensä, löytää väärin. Savottaren journaaleihin viitaten voinee olettaa, että kyseessä on eräänlainen käänteinen versio elokuvien ”perustuu tositapahtumiin”-ilmoituksesta. Suuresti arvostamani ohjaaja John Sayles on nimittäin todennut, että moinen lause on pelkkä kaupallinen kikka; todellisuuden kanssa niillä leffoilla ei ole mitään tekemistä.

Minä siis luin tätä kirjaa rinnakkain Peruskoulun lukukirja 2b:n kanssa ajatellen, että sen tokaluokkalainen kohderyhmä on Kontulan kirjassa kasvanut Rexi on homo -ikään. Valmensiko Lukukirja heidät siihen? Mietin myös opettajia; on noita yläasteenkin opettajia tuttavapiiriin siunaantunut.

Ensimmäiseksi tulee mieleen koululaisten sanavarasto: Lukukirja vaatii oppilailta melkoisen hyvää kielentuntemusta, yhdessä jutussa esimerkiksi mennään kolkkakalaan (minulle uusi sana!) ja levitetään palttoo purjeeksi. Mitä ihmettä tapahtui jossain kolmannen ja seiskaluokan välillä, kun oppilaiden kieli Kontulan mukaan on enää yhtä aggressiivia?
Oppilaat ovat laiskoja: he myöhästelevät tai eivät viitsi edes tulla kouluun saati koota portfolioitaan tai tehdä muita opettajan antamia tehtäviä. Mikä ihme se on? Lukukirja lupasi robotin, joka hoitaisi ikävät hommat.
Rasisteja tuntuu olevan niin oppilaissa kuin opettajissakin. Enkä minä oikeastaan ihmettele sitäkään: Vaikka Lukukirjassa suhtaudutaankin ystävällisesti siniseen leijonaan, pulleaan gorillaan, rillipäiseen tyttöön ja räkänokkaiseen (mutta ehdottomasti suomalaiseen) pikkupoikaan, niin ulkomaille matkustettaessa tuntuu kaikki olevan vallan väärin tai ainakin huonommin kuin meillä. Siellä pitää mm. olla tarkkana ja tiukkana, muuten joutuu huijatuksi.
Oppilaat ovat huonosti käyttäytyviä; eivät edes tervehdi. Joten ei sitä tee sitten opettajakaan. Onko se nyt sitten arvovaltakysymys? Meneekö loputkin olemattomasta auktoriteetista, jos opettaja vaikka toivottaisi huomenensa ensin? Sitä paitsi Lukukirjassa harjoiteltiin vain puhelinkäyttäytymistä, kirjeenkirjoittamista ja kulttuuritilaisuuksissa istuskelua. Ei siinä tavattu uusia aikuisia tai muita vieraita. Ei Lukukirja muutenkaan mikään Käytöksen kultainen kirja ole: yhtenä oppilaana niiskuttavan koulun ala-asteen opettaja (mies!) pyyhkii nenänpieltä hihaansa (kuvassa tosin kädenselkäänsä, mutta samapa tuo). Minkä nuorena oppii, sen yläasteella taitaa?

Peruskoulu on tyttöjen koulu. Olipa uutinen! Mikä perusopetusta antava koulu ei olisi ns. tyttöjen koulu?! Niin se oli erilliskoulujärjestelmänkin aikana. Joskus epäilen, että jopa poikakoulut olisivat osoittautuneet tyttöjen kouluiksi, jos tyttöjä olisi niihin päästetty. Opetussuunnitelmat kun on niin rakennettu.
Toisaalta on kyllä jännä havaita, että opettajat Kontulan mukaan edelleen suosivat poikaoppilaita. Tässäkin kirjassa poikia ja heidän edesottamuksiaan kuvataan antaumuksellisen humoristisesti ja suurella sym- ja jopa empatialla. Tytöistä Kontula mainitsee ensisijaisesti ulkonäön, nyrpeyden ja huumorintajuttomuuden. Ottaen huomioon, miten naisten Lukukirjan mallin mukaan tulee kiukutella, ei Rexin tyttöjen käytöksessä ole kummastelemista. Tyttöoppilaiden nimiäkään ei opettaja oikein muista, pojista hän tuntuu tietävän lähes kaiken. — Johtuisiko naisvaltaisesta alasta?
Toinen klisee tyttöjen koulun lisäksi on tietysti se, että kilteistä tytöistä tulee opettajia. Kontula ei sitä sano, mutta tekstistä ajatus välittyy selkeästi. Naisopettaja pelkää niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Entisiä ja nykyisiä oppilaita. Opettajatovereitaan. (Hämähäkkejä bilsanmaikka ei sentään säiky.) Hän ei uskalla sanoa vastaan sen paremmin oppilaille kuin kollegoilleenkaan, ja parhaatkin vastaukset hän pitää sisällään. Kai siinä sitten salailkeäksi rupeaakin, kun muuhun ei pysty — ja kieltää sitten talitintiltä korkeatasoisen tarran, jos kunnon titityystä ollaan vielä noin kaukana. Kieltää edes joltakin jotakin, kun ansaitsemattoman hyvän numeron näköjään saa vähän vihjaisemalla.
Uskaltaa kirjan opettaja sentään jotain arvostella; aamunavauksia. Ihmettelin pitkään, miksi niitä pitää sarkastisesti selostaa joka hiivatin päivä. Lopulta ymmärsin syynkin: tämä opettajahan ei pitänyt niitä itse. Paitsi ilmeisesti yhden kerran. Siitä ei sitten puhutakaan. Ongelmia ehkä ironisoidaan, kuten CatharinaL totesi, mutta itseironiaa taitaa kertojalta sittenkin puuttua... Myös kasvatustieteilijöitä ja poliitikkoja hän kritisoi — ja molempia varmasti ihan aiheesta; teoria ja koulun käytännöt ovat kaukana toisistaan — mutta heitäkin vain tv-ruudun tms. toiselta puolelta. Sieltä, mistä ääni ei kuulu.
Opettajan turhautuminen on oikeasti karmeaa luettavaa. Burnout on uhkaavan liki lähes jokaista kirjan opettajista.
Kauhutarinoita opettajainhuoneen huonosta hengestä olen kuullut riittämiin. Vilkaisin Vaisaaren koulun (joka siis missään nimessä ei ole kirjan opinahjon esikuva) kotisivuja. Kuvista päätellen sen opehuoneessa oikeasti joutuu huutamaan suureen ääneen, jos haluaa tulla kuulluksi. Kirjassa jotkut (ilmeisesti mies)opettajat sentään pystyvät purkamaan siellä paineitaan. — Kirjan koulusta tuli kummasti mieleen ravintola-alalla 70—80-lukujen taitteessa viettämäni vuodet. Se oli vielä sitä aikaa, kun salihenkilökunnan enemmistö oli kärttyisiä, paksunilkkaisia ikänaisia ja asiakkaat asetuksen salliman känniasteen laittomalla puolella kapakanomistajan sydänystäviä. Onneksi silloin vielä oli kehnommassakin kuppilassa kunnon keittiö, jossa henkilöstö sai purkaa itseään. Ja kyllä siellä huudettiinkin. Aggressiivi oli ahkerassa käytössä, jotta salin puolella jaksoi hymyillä. Kasvatustieteilijä teoretisoi: sellaisia pitäisi opehuoneidenkin olla. Saattaisivat työsuhdeburanat säästyä.

***
Rexi on homo on ihan luettava ja varmaan tarpeellinenkin kirja. Alkuun se tuntui jopa hauskalta. Olen silti yhtä mieltä kiksun kanssa siitä, että loppua kohden kirja alkoi pahasti puuduttaa. Tilanne saattaa tosin olla sama monen muunkin päiväkirjamuotoon laaditun romaanin kohdalla; ehkä niitä pitäisi lukea vähän kerrassaan eikä hotkaista koko vuotta yhdessä tai kahdessa illassa. Mutta minuakin kieltämättä kiinnostaa Kontulan kakkonen, se oppilaan näkökulma.
Tämä kirja on kiertänyt jo rinkinä ja ollut jokusen kerran tarjolla Tampereen miiteissä, eikä voittamattomia lukuhaluja tunnu enää BC-piireissä olevan. Minä varaan tämän kirjan BC-tarkoituksiin; Pirkanmaalla on suunnitteilla kaikenlaista kotiseutu- ja muuta vapautusta. Erääseen niistä — jos se nyt sitten toteutuu — Rexi on homo sopii kuin nyrkki Rotan silmään.
 


Journal Entry 14 by wingTarnawing at Sampolan kirjasto in Tampere, Pirkanmaa Finland on Monday, May 05, 2008

This book has not been rated.

Released 5 yrs ago (5/5/2008 UTC) at Sampolan kirjasto in Tampere, Pirkanmaa Finland

WILD RELEASE NOTES:

WILD RELEASE NOTES:

Kiertävä kirja ei sammaloidu -näyttely


Jos BookCrossing kiinnostaa, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse:
* BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu
* Suomenkielinen keskutelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30




****
Tällä vapautuksella osallistun guinaveven 2008 Keep Them Moving -haasteeseen: vapautus n:ro 16. 


Journal Entry 15 by lii5a from Tampere, Pirkanmaa Finland on Friday, May 09, 2008

7 out of 10

Löysin kirjan Sampolan näyttelystä ja luin sen melkein samantien, yhtenä iltana. Aika samoin kommentoisin kuin muut edellä. Tutulta kuulostaa tuo kouluelämä. Jotakuinkin tuota se oli 60-70-luvulla, kun itse olin oppilas, jotakuinkin tuota se oli, kun tein muutaman opettajan sijaisuuden vajaa kymmenen vuotta sitten. Ei mitenkään erityinen lukukokemus.
(tämä oli muuten ensimmäinen bookcrossing-kirjani.)
Vapautan kirjan piakkoin jonnekin. 


Journal Entry 16 by lii5a at Sampolan kirjasto, sisääntuloaula in Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, May 15, 2008

This book has not been rated.

Released 5 yrs ago (5/15/2008 UTC) at Sampolan kirjasto, sisääntuloaula in Tampere, Pirkanmaa Finland

WILD RELEASE NOTES:

RELEASE NOTES:

Kirja vapautettu takaisin näyttelyyn.. 


Journal Entry 17 by skit-lasse from Tampere, Pirkanmaa Finland on Thursday, May 15, 2008

9 out of 10

Erittäin hauskaa luettavaa. Ehkäpä kirjoitettu lapsille, mutta kyllä minua aavistuksen verran nauratti tätä lukiessa. 




Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.