Nimipäivälahja, joka oli toivekirjani!

Takakannesta:

”Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät naruilta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin.”

"Viimeinen havainto Jasmin Martinista tehtiin joulukuun ensimmäisellä viikolla. Hänen näköisensä teinityttö nähtiin kioskilla keski-ikäisen miehen seurassa, sylissään pörröinen chinchillakani. Kun Jasminin ystävä Linda löytyy, etsinnät saavat uuden käänteen.
Äiti ei osaa menettää toivoaan. Jasmin Karkulainen, Jasmin Tuhlaajatyttö. Ole mikä olet, mutta palaa kotiin, pyytää Sara Martin lehti- ja televisiohaastatteluissa.
Mutta Riikinkukon vuosi on halun ja houkutuksien vuosi. Betonitehtaan varjossa kasvanut Lido on keksinyt kukoistavan bisneksen, Lemmikkikaupan, jossa kaikki on mahdollista ja myytävänä. Tarvitaan vain lisää nuoria tyttöjä ja maksavia asiakkaita – sellaisia kuin Kastaja. "

EDIT 070807
Olipas rankka ja puhutteleva kirja, monella tasolla ajatuksia herättävä! Snellman yhdistää mielenkiintoisella tavalla prostituution historiaa ja hyvinkin ajankohtaista kannanottoa nuorten elämään ja vanhemmuuteen - tai pikemminkin sen puutteeseen!
Laitan tarjolle suomalaiseksi kirjaringiksi.



KIRJARINGIN OSALLISTUJAT (päivitetty 060208)

=======================
Kemppu (Tampere)
Hambo (Tampere)
Kiksu (Tampere)
Ruzena (Hämeenlinna)
Ahava (Helsinki)
Dotdot (Helsinki)
Perdue (Espoo)
(Spektri (Helsinki)-jäänyt väliin, koska ei tavoitettu)
OnniManni (Pori)
Piiku (Parainen)
Tintti (Jyväskylä)
Aava (Jyväskylä)
Louhi (Oulu)
Chirel (Tampere)

--- ja takaisin lukutuolille

Kirjarinki aloitti matkansa tänään, kun kävi Kempun luona BC-haastattelussa ja jätin kirjan samalla hänelle luettavaksi.

Jep, kirja on nyt minulla. Kiitoksia!

Kirja oli taattua Anja Snellmania: julma, mutta vaikuttava tarina, jossa naiset ovat pääosassa ja miehet pääosin inhottavia. Pidin kirjasta kyllä kovasti. Snellmanin kirjoitus on sujuvaa luettavaa, vaikka tässä, kuten Snellmanin romaaneissa yleensäkin, alussa tarinan poukkoilevuus ajasta ja paikasta toiseen ärsytti jonkin verran. Tarinan edetessä ja henkilöiden tullessa tutummiksi se ei enää haittaa.
Kirja on surullinen, koska se voisi olla tositarina. On kammottavaa, miten nuoria tyttöjä saadaan houkutelluksi seksibisnekseen ja vielä kammottavampaa on, miten asiakkaita riittää. Bisneksen pyörittäjät jäävät harvoin kiinni ja uhrien vanhemmat saattavat olla koko jutusta aivan pihalla. Kirjan tapahtumapaikat olivat hämärrettyjä ja henkilöiden nimet melko kansainvälisiä ehkä juuri siksi, että tämän tapaisia tarinoita voi tapahtua kaikkialla, myös "lintukotoina" pidetyissä maissa.
En pitänyt Lindasta, mutta vastaavanlaisia tyttöjä varmasti löytyy. Kastaja (jonka nimen luulin virheellisesti olevan Kastanja kirjan puoliväliin asti - mikä lie lukihäiriö) jäi hieman hämäräksi hahmoksi, mikä oli mahdollisesti tarkoituskin. Vaikka hän saattoi olla Jasminin pelastus ainakin henkiinjäämismielessä, niljakas tyyppi hän oli joka tapauksessa.
Välillä kertojana toiminutta Jasminin äitiä kävi sääliksi, vaikka hän ei ollutkaan oikein läsnä tyttärelleen ennen kuin tämä katosi. Äidin kautta kirjassa saadaan myös mielenkiintoinen sivukurkistus gynekologin työhön ja asiakaskuntaan. Surullista kerrottavaa sielläkin on.
Epilogi oli jännä katsaus prostituution historiaan Euroopassa.

Kirja on varattu Hambolle, joka saa sen seuraavassa Tampereen miitissä tai muuten mahdollisimman pian.

Sain kirjan Kempulta Tampereen syyskuun miitissä. Kiitos Kemppu kun kannoit kirjan Vapriikkiin.

Kirja alkaa Jasminin minäkerrontana ajankohdasta, jolloin Jasmin on ollut 12 vuotta uskontojen ja seksuaalietiikan tutkijan Bruno Max Hubertin omistuksessa ja muusta maailmasta eristettynä. Huber on toiselta nimeltään Kastaja. Hänen tavoitteenaan on puhdistaa Jasmin Saatanasta, mikä edellyttää Jasminin identiteetin uudistamista.

14-vuotias Jasmin on lääkäriäitinsä kongressimatkan aikana periaatteessa isovanhempiensa ja kaverinsa Lindan luona, mutta käytännössä aivan muualla. Jasmin on löytänyt kokeilunhaluisen luokkatoverinsa Lindan kanssa uuden harrastuksen. Tytöt palvelevat useiden muiden tyttöjen tavoin asiakkaita lemmikkieläinkaupassa, jossa myydään muutakin kuin marsuja. Seksuaalipalvelujen tarjoajat ovat naiiveja ja kauniita tyttöjä, ostajat kiireisiä miehiä. Wet Pet Clubin pyörittäjät ovat etelästä pohjoiseen paremman toimeentulon perässä muuttaneita, tyttöjen mielestä hyvännäköisiä uroksia.

Romaanin loppuun liittämässään pitkässä epilogissa Snellman käsittelee prostituution pitkää historiaa ja kuvailee ammatin taloudellista merkitystä. Epilogi oli mielestäni kiinnostava.

Kirja lähtee seuraavaksi Kiksulle Tampereelle.

Rinkikirja jatkaa vaellustaan, seuraavaksi sen saa Kiksu, jonka tapaan vielä tänä iltana Tampereen rautatieasemalla.

Sain kirjan eilen Hambolta. Luetaan kunhan keretään, mutta mahdollisimman pian tietenkin :)

Aluksi en oikein meinannut päästä kirjaan käsiksi poukkoilun vuoksi ja varsinkin Jasminin äidin osuudet hämmensivät. Kun tarinaan pääsi sisälle ja henkilöt tulivat tutuiksi näkökulman vaihtelu tuntui ihan sujuvalta ja loppujen lopuksi kyllä ymmärsin (kai) äidin pätkienkin paikan kirjassa. Taikka lähinnä ihmettelin aluksi yksityiskohtaisia kuvauksia asiakkaiden asioista...

Jasmin ja Linda olivat tavallisia koulutyttöjä, Snellman onnistui mielestäni hyvin kuvaamaan tyttöjen ajatusmaailmaa. Varsinkin Jasmin tuntui tutulta ja vaikka Lindan maailma oli alun alkaenkin erilainen ja erikoinenkin, niin kyllä voisin uskoa hänen tulevan kadulla vastaan. Kastaja oli mielenkiintoinen ja kammottava hahmo, josta olisi halunnut tietää lisää.

Snellmanin epilogi oli minusta onnistunut ja mielenkiintoista luettavaa, itse asiassa taidan lukea sen läpi vielä uudelleen ennen kuin kirja jatkaa matkaansa ruzenalle joko postissa tai kuriirikyydillä.

**19.9.2007 Kirja lähtee tänään postin kuljetettavaksi.

Posti tuli perille. Kiitos, kiksu ja lukutuoli! Juuri eilen pisti silmään pieni lehtiuutinen, että tällä kirjalla on Helsingin kirjastoissa 798 varaajan jono. Epäilemättä jonoa on muuallakin. Onneksi meillä on bookcrossing.

****

EDIT. Äsh, olin päättänyt antaa A. Snellmanille vielä yhden mahdollisuuden. Ei olisi kannattanut. Aihe on tärkeä, epilogi on hyvä, romaani on tylsä. Pitkitettyä yksinkertaista tekstiä ei auta väliin työnnetty kirjallinen, kaupallinen ynnä muu sivistys. Gynekologin vastaanotolla on ällöä. Mistä moinen kliseinen naisjoukko sinnekin ilmestyy? No, A. Snellman on ryöstöviljellyt muutaman gynekologin. Mietin, mikä juttu tässä nyt on. Haluaako hän sanoa, että kunnialliset naiset maksavat siitä, että olisivat kunnossa, kun taas kunniattomille maksetaan siitä että he eivät ole kunnolla. Vitsi vitsi.
Kirjalla on lukijansa, se suorastaan kosii niitä. Tytöt ovat lähtövalmiit seuraavalle, odottelen vain niitä edullisia kuoria.

* Postitettu Ahavalle 5.10.07. Haloo?

Kirja odotti lähipostini hyllyssä hakemistaan, se ei nimittäin ollut mahtunut postiluukusta sisään. Nyt kuitenkin sain Lemmikkikaupan tytöt käsiini. Yritän toimia sen suhteen mahdollisimman nopeasti. Lukukokemus järisyttää jo etukäteen.

Kiitos Ahava! Sain kirjan tänään. En ehkä ehdi aloittaa ennen joulua. Saattaa mennä peräti ensi vuoden puolelle, mutta sitten varmaan saankin luettua nopeasti.

Snellman on pistänyt lusikkansa ajankohtaiseen ja melko varmasti kaikkia kiinnostavaan soppaan. En vain ole aivan vakuuttunut siitä, onnistuiko hän saamaan siitä oikein mitään irti. Paitsi tietenkin vähintään kohtuullisen määrän lukijoita ja ostajia.

Kirjan vakuuttavin hahmo oli kadonneen Jasminin äiti. Toisaalta hänen äidintuskansa jäi mielestäni jotenkin vajaaksi. (Ehkä se johtuu siitä, että Huovisen omakohtaisen Pojan kuoleman lukemisesta ei ole vielä kovin kauan.) Maanantai-osuudet olisivat tosin olleet uskottavampia ilman erilaisten vaginoiden esittelyä ja naisten kutistamista sukuelimikseen.

Ehkä Snellman on yrittänyt korostaa tyttökaupan kansainvälisyyttä ja ulottumista kaikkialle pitämällä tapahtumapaikat nimettöminä ja antamalla henkilöille moneen kieleen istuvat nimet. Se alkoi tuntua hölmöltä, kun Paula Pauliinalla yhtäkkiä olikin turvana pesäpallomaila. Lisäksi Snellman jätti Jasminin katoamisvuoden kertomatta. Sekin oli vain ärsyttävää, kun tekstissä oli kuitenkin paljon aikaan sidottuja ilmiöitä. Jos Jasminin 5-vuotispäivillä kuunneltiin Spice Girlsiä, Jasmin lienee syntynyt 1991 - 1999. Jos hän kavereineen 14-vuotiaana kuunteli Norah Jonesia, olisi hän syntynyt 1988. Ja se Saden kuuntelu ei istu näihin tyttöihin ollenkaan. Tällainen epätarkkuus ärsytti minua erityisesti, kun kirjailija lopuksi kiittelee haastattelemiaan ja osittain (epilogiin) kopioimiaan asiantuntijoita ja siten todistelee faktojensa luotettavuutta.

Epilogi alkoi asiallisesti ja oli aluksi aivan kiinnostava, vaikka sen yhteys romaaniin jäi lopulta löyhäksi, ja pieni tietopaketti oli tarpeeton = ei tuonut tarinaan mitään lisää. Kun epilogi kääntyi faktalinjalta aamunavausmaiseksi omantunnon herättelijäksi, teksti heikkeni. Pieni saarnaaja astui avoimesti esiin. Olihan se ollut sieltä tuloillaan romaanin alusta asti. Saarnoilla on oikeutuksensa ja paikkansa, mutta minusta se paikka ei ole romaaneissa.

No, en ole koskaan pitänyt Kauras-Snellmanin kirjoista. Tämä ei parantanut käsitystäni hänestä kirjailijana ja ihmisenä eikä avannut silmiäni. Siinä mielessä lukukokemus meni hukkaan. Vastenmielinen kokemus se ei ollut. Varsinkin Jasminin ja Randin kertomukset olivat sujuvaa kelpo tekstiä. Jos Snellman vain olisi malttanut olla yrittämättä kattaa kirjallaan niin monta lapsiseksibisneksen piirrettä ja olisi käyttänyt hiukan vähemmän mielikuvitustaan, tarina olisi ehkä ollut uskottavampi, karumpi ja julmempi.

Päällimmäiseksi kirjasta jäi ihmetys siitä, onko vanhemmuus yleisestikin noin kateissa kuin Snellman antaa ymmärtää. Miksi samaan aikaan, kun suomalainenkin yhteiskunta kovenee, vanhemmat luottavat siihen, että heidän lapsensa pärjäävät omillaan? No niin, lähdin kirjailijan viitoittamalle tielle eli heristelemään sormea.

Annoin tänään tapaamisessa Perduelle, koska en saanut Spektriin yhteyttä.

Kiitos, sain kirjan eilen.

[edit] ajatusvirhe


En saanut Spektriin yhteyttä, joten lähetin kirjan eilen postitse OnniMannille.

Jälkeenpäin huomasin yllätyksekseni samaistuneeni enemmän Jasminin aikuiseen äitiin kuin nuoreen Jasminiin. Ehken sitten ole ikinä elänyt samassa maailmassa Jasminin ja Lindan kaltaisten tyttöjen kanssa, mutta ainakaan minun yläaste- ja lukioaikoihini (jotka kuitenkin ovat erittäin hyvässä muistissa) he eivät istu millään. Hahmon lähestyttävyyttä rikkoivat minusta myös pienet mutta ärsyttävät asiavirheet kuvauksessa, jolla kuitenkin yritettiin sitoa tyttöjen teini-ikää lähivuosiin.

Muuta uutta en kai kirjasta osaakaan sanoa, muut ovat sen mielestäni hyvin jo summanneet.

Kirja Porissa. Kiitos! Luen pikimiten eli muutaman muun jonossa olevan jälkeen. :)

Kertomus on raju ja koskettava. Pahoinvoinnin aistii aivan selvästi. Samaa pahoinvointia oli kirjassa Ahmatti, vaikka pahoinvoinnin seuraukset olivatkin erilaiset. Miksi nuoret tytöt esineellistävät itsensä? Miksi vanhemmat eivät seuraa, mitä lapset touhuavat? Miksi ylipäätään elämme niin, ettemme ole aidosti yhdessä lähimmäistemme kanssa? Miksi kukaan ei toimi; ei poliisikaan, riittävän tehokkaasti lapsipornon kitkemiseksi pois? Ainut aikuinen, jalat maassa oleva ja toimiva ihminen kertomuksessa on Paula-Pauliina.


Anja Snellman on tehnyt kirjoissaan pedofiilista inhimillisen maailmanparantajan, niin tässä kirjassa kuin Lyhytsiipisissäkin. Tässä kirjassa pedofiili on kastaja, Lyhytsiipisissä opettaja. Mitä inhimillistä on pedofiilissa? Miksi tänä päivänä täytyy ymmärtää kaikkea?

Epilogia en ymmärtänyt ollenkaan. Sillä ei ollut tässä kirjassa mitään virkaa. Vai onko sen tarkoitus todistaa, että näin on aina ollut, näin tulee aina olemaan?

Kirja kannatti lukea. Kiitos lukutuoli siitä mahdollisuudesta! Kirja matkaa seuraavaksi Piikulle.

EDIT 3.3.2008

Uutinen tämän päivän Satakunnan Kansassa (tai oikeammin alunperin Hesarissa):
Miehet ostavat teineiltä seksiä tavaroilla ja rahalla. Aikuisten ja teini-ikäisten välinen seksikauppa on yleistynyt Helsingissä......

Kirja on täällä, kiitos onniManni ja lukutuoli! Pääsen aloittelemaan tämän lukemista huomenna tai viimeistään ylihuomenna.

Ahdistava ja surullinen tarina, jonka päähenkilöksi mielestäni nousi Jasminin äiti. Arvasin jo etukäteen että tätä kirjaa ei ole viisasta lukea, kun itsellä on yläasteikäinen tytär - ja vielä sekä ulkonäöltään että luonteeltaan jotenkin Jasminin oloinen. Jollei hän viettäisi iltojaan ja viikonloppujaan vielä enimmäkseen kotosalla, olisin aivan varmasti jo tutkinut kännykän, kameran, kalenterin ja tietokoneen sivuhistorian.

Monet ovat näköjään pitäneet epilogista, joka olikin ihan mielenkiintoista luettavaa. Mutta miksi romaania piti "selitellä" tällaisella faktatiedolla joka ei mielestäni edes liittynyt siihen kovin kiinteästi? Halusiko Snellman tuoda esille tieteellistä otettaan, jottei kukaan vaan erehdy luulemaan että kirjan teemat kiehtovat häntä itseään perverssillä tavalla?

Jälleen siis Snellman-kirja joka ei jättänyt kylmäksi. Tämä kappale jatkaa matkaansa Tintille vielä tänään. Kiitos lukutuoli että laitoit ajatuksia herättävän kirjan kiertoon!

Kirja tuli perille, kiitos!

Olen aikaisemmin lukenut vain yhden Snellmannin kirjan ja siitä jäi aika ristiriitainen olo. Saa nähdä mitä tykkään tästä. Aihe on ainakin ajankohtainen ja kiinnostava.

Sujuvasti kerrottu tarina koukutti sen verran tiukasti, että parina aamuna meinasi töihinlähtö viivästyä kun halusin lukea aina vielä muutaman sivun lisää. Snellmannin tyyli ei tökkinyt niin pahasti kuin etukäteen pelkäsin. Varsinkin Jasminin osuuksista tykkäsin, äitikin oli kiinnostava, mutta Randin tarina jäi vähän etäiseksi. Kastajasta minäkin olisin halunnut tietää enemmän, niin vastenmielinen tyyppi kuin olikin. (Ja samoin kuin Kemppu, luin nimen välillä Kastanjaksi, jostain syystä etenkin kirjan loppupuolella.)

Tyttöjen vanhemmat olivat kyllä pelottavan pihalla lapsiensa elämästä. Eikö sieltä kongressimatkalta ehtisi kerran viikossa soittaa tyttärelle tai isovanhemmille ja kysyä mitä kuuluu?

Epilogi tuntui vähän irralliselta. Aihe toki on kiinnostava, mutta miksi se piti ympätä romaanin yhteyteen? Ja miksi siinä lueteltiin parin sivun verran prostituoitujen pukeutumissääntöjä eri maissa ja eri aikoina? Vähempikin olisi riittänyt.

Dotdotin tavoin ihmettelin tyttöjen ikää ja musiikkimakua. Kuka teini kuunteli 2000-luvun alussa Sadea? Norah Joneskaan ei oikein osunut kohdalleen. Minua ärsytti myös paikkojen epämääräisyys, varsinkin kun ne mainittiin alkukirjaimella, kuten O:n kaupunki. Minusta olisi ihan ok jos paikkoja ei määriteltäisi ollenkaan, tai sanottaisiin vaikka "Lemmikkikaupan kaupunki" tai "kotikaupunki" tai mitä vaan, kunhan ei tuollaisia ärsyttäviä alkukirjainvirityksiä, jotka saavat vain miettimään että onkohan se Oulu vai Oslo vai joku muu.

Kiitos kun sain lukea tämän mielenkiintoisen kirjan! Se jatkaa seuraavaksi matkaansa aavalle.

Edit 16.3.08: Aava ilmoittikin jo lukeneensa kirjan, joten seuraavana vuorossa on Louhi.

Kirja tuli tänään postissa. Kiitos! Menee valitettavasti rinkisuman häntäpäähän.

EDIT 26.3.
Kirja on nyt luettu ja menee seuraavaksi Chirelille.
Tämä oli paras kirja Snellmanilta, jonka olen lukenut tähän mennessä. Oli pakko ahmia kirja kahdessa päivässä, kun olin niin paiseessa siitä, mitä Jasminille tapahtuu. Voisi sanoa, että seura tekee kaltaisekseen. En ole varma, miten todenmukaista kerronta tyttöjen maailmasta oli, mutta voisin kuvitella, että Helsingissä ainakin se ihan hyvin voi olla tuollaista. Olen tällainen Helsinki-demonisoija.

Hyvää kerronnassa oli mielestäni poukkoilu eri ajoissa ja paikoissa. Se korosti koko jutun sekavuutta ja salaperäisyyttä. Karmeinta tässä kirjassa on tietysti se, että tuo voisi sattua kenelle tahansa. Uskaltaakohan tässä enää mennä ulos, jos joku kaappaa seksityöhön.

Kirja saapui, kiitos Louhi ja Lukutuoli. Kirja päätyy lukupinon huipulle.

Kävin Chirelillä tässä pari päivää sitten ja sain kirjan kuriroitavaksi takaisin lukutuolille. Jos sopii, niin lukaisen tämän itsekin, jos kirjalla ei kauhia kiirus?

Kadonnut lammas löytyi muuton yhteydessä! Luin tämän kirjan jo aikoja sitten, joten hyvin en muista itse tarinaa. Mutta muistan, että kirjan tunnelma oli aika raskas aiheensa vuoksi. Ja luin kirjan varsin nopeasti alkuun päästyäni, joten kyllä pidin kirjasta.

Kirja palaa tänään miitissä takaisin lukutuolille.

Tämä rinki teki jonkinmoisen ennätyksen viivyttyään matkalla yli 5 vuotta! Vaan tänäänpä kirja palautui minulle paikallisessa BC-tapaamisessa ja asettuu PC-hyllyyni. Kiitos osallistujille :)