Jännitysromaani. 3. painos. 1. painos ilmestyi 1979. Weilin+Göös 1988. Sidottu, 257 sivua.
Päällys: Eeva Aaltio-Lumivuori.
Metson poistohyllystä. — Mikä ihmeen kirjatoukka näitä kirjaston luetteloista poistettuja opuksia oikein järsii? Tämänkin sivuille on joku saanut reikiä aikaiseksi. Mutta tuli jo rekisteröityä, joten yrittäkää kestää. Teippaan vähän. Ja takaan, ettei juoni aukoista huolimatta pääse karkaamaan käsistä.

Takakansi:

Liisa Nevalainen on vienyt tämän murhakirjansa tapahtumat Pirkanmaan sydämeen, pieneen Suvilahden kylään.
Rikoskomisario Antti Karpalo tuntee seudun oikein hyvin. Siellä on rikoskomisarion oma kesäpaikka.

Antti Karpalo oli lähdössä Krissen kanssa Suvilahteen, kun huumeosaston Kettunen soitti hänelle huumelöydöstä ja pyysi häntä pitämään Suvilahdessa korvansa auki. Löytöön liittyi punahattuinen nainen ja paperilappu, jossa oli Suvilahden Lehtosen kaupan puhelinnumero.
Juhannuksen tienoilla Karpalon anopin huvilassa, Suvilahden Äijänlinnassa, tapahtuu törkeä murha. Murhaan epäiltyjä on sangen pieni juhannuksen viettäjien piiri.
Suvilahdessa olivat olleet Äijänlinnan valtiatar, konserttipianisti Saga Forsman, tohtori Klaus Forsman ja hänen nykyinen vaimonsa Petunia, liikemies Ossian V. Karppinen ja tanssijatar Tessa Karppinen, ompelija Anna Jokinen, rallilaulaja Ilkka Tervasmäki ja tarkkasilmäinen koulutyttö Liisa Välitalo. Klausin entinen vaimo Ullamaija oli jäänyt kylään sattumalta.
Kuka tästä joukosta oli murhaaja? Ja liittyikö murha huumejuttuun? Mahdollisia murhan motiiveja komisario Karpalo löysi melkoisesti: useimmat näistä ihmisistä matkustivat paljon, useimmat olivat rahapulassa — ja useimpien ihmissuhteet olivat kiihkeät ja mutkikkaat.

**
Dekkarikirjailijaksi ryhtynyt näyttelijä Liisa Nevalainen on tyylilleen uskollinen Suvilahdessakin. Kepeää kesälukemista, muistelen. Eipä sitten muuta.

Kiitos, Tarna! BC-harmala jatkaa joskus, kun aurinko on taas noussut ja varmaan jo lähtenyt laskemaankin :)

Tuli kirja lukaistua hieman niinkuin ohimennen ja kyllähän tämä kevyesti tulikin luettua. Eli melko perinteinen suomalainen dekkari naiskirjailijalta. Ei vedä vertoja esim. Outi Heiskasen kirjoihin, joista pidän. Ja muutenkin yritän aina lukea suomalaisten dekkarikirjailijoiden tuotoksia. Mutta en lähde varta vasiten enää etsimään tämän kirjailijan teoksia.

Tarkoitus oli, että kirja jatkaa BC-harmalan hyllyyn, mutta voi olla, että säästän kirjan muuhun (vapautus)tarkoitukseen...

WILD RELEASE NOTES:

Released in the library in Nokia within the exhibition "Kiertävä kirja ei sammaloidu".

Tämä opus löytyi Metson vaihtohyllystä tänään. Kirjastosta kirjastoon se on siis ainakin viimeksi matkannut. Poimin kirjan mukaani, koska Pirkanmaalle sijoittuva dekkari kuulosti kiinnostavalta. Ehkäpä tästä saisi myös haasteainesta Muu maa mustikkaan. Kiitos Tarna ja Margih!

Ensimmäinen painos vuodelta 1979, tämä näkyi ja tuntui :). Hassulla tavalla vanhahtavasti keitetty soppa, joka loppua kohti sai vähän absurdejakin piirteitä kaikkine avionrikkojineen ja muine suhdesotkuineen. Aihe huumeiden salakuljetus ja sen pimeät rahat on kyllä hyvinkin tätä päivää, mutta suurempi jännitys jäi nyt puuttumaan.

Kirja tulee vapautumaan Tampereelle Nioran Muu maa mustikka -haasteen tiimoilta, sillä kirjassa pyörähdetään pariin otteeseen Tampereella, mm. rautatieasemalla. Tai sitten vien kirjan miittiin, katsotaan.

Miitistä mukaan. Jotain Nevalaisen kirjoja olen joskus lukenut. En kyllä yhtään muista, että kuuluuko tämä niihin vai ei.

Eilen tartuin tähän kirjaan, kun etsiskelin jotakin ohutta ja nopealukuista iltalukemistoa.
Välillä henkilöiden puhe kuulosti minun korvaani aika epäuskottavalta - aivan kuin olisivat lukeneet vuorosanojaan paperista. Tuntui myös vähän oudolta, että kaikki ruotivat asioita yhdessä, kun poliisi on paikalla selvittämässä asiaa. Enkä voinut sille mitään, että koko se loppupuolen suhdekuviovääntö paljastuksineen vaikutti minusta lähinnä "murha kartanossa" -lajityypistä tehdyltä sketsiltä. Mielessään näki sopivasti ylinäytellyt reaktiot ja "dramaattiset" lähikuvat.
Asenne naisia kohtaan oli myös välillä vähän, noh, ei niin mukava. Kaikesta huolimatta kirja tuli kuitenkin luettua loppuun, kun pitihän se nyt saada selville, kuka murhaaja loppujen lopuksi oli. Vihjeitä kun annettiin vähän yhden jos toisenkin henkilön suuntaan. Nopealukuinen juttu tämä oli, joten toimi iltapalana.

Otan kirjan mukaan seuraavaan BC-miittiin tai vapautan jonnekin lähiaikoina. Saa nyt nähdä.

Eteisen ikkunalaudalla. Jätetty puoli kuuden maissa.
***
P.S. Jos et ole aikaisemmin tutustunut Bookcrossingiin ja englanninkielinen sivusto tuntuu hankalalta käyttää, niin seuraavat linkit ovat avuksesi.
Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/
Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Tervehdys! Menin puolen päivän aikaan pojan kanssa tekemään villejä vapautuksia näkötornille ja ostamaan munkkeja juuri alkaneen syysloman kunniaksi. Oli hauska yllätys löytää ikkunalaudalta BC-kirja, jonka vapautuksesta en ollut lainkaan tietoinen, ja rynnätä äkkiä kotiin katsomaan koneelta, mistä kirja on sinne tupsahtanut :) Mynttihän se on ollut asialla, ja näköjään monet muutkin tamperelaiset ovat tämän lukeneet. Minun lukupinooni seuraavaksi...

Tämä oli kepeää luettavaa, mutta dekkariksi aika epäuskottavaa höttöä. Ihmissuhdekuviot alkoivat jo puolivälissä puuduttaa, mutta lukaisin kuitenkin loppuun. Tuntui vähän lukijaa aliarvioivalta, kun vihjeitä murhaajan suuntaan heiteltiin siellä sun täällä niin alleviivaten.
Liisa Nevalainen ei oikein tämän perusteella säväyttänyt kirjailijana, mutta taidan lukea sen toisenkin hänen kirjansa, joka odottelee lukupinossa.

#106 for Reduce Mount TBR 2011 Challenge by Dove-i-Libri

Ehkä vähän yllytettynä otin tämän tänään miitistä mukaan. "Onhan sulla se yks toinenkin Nevalainen, tästä saat parin sille", oli kommentti. ;) Joten mukaanhan tämä sitten lähti, odottamaan lukuvuoroaan alati kasvavaa TBR-pinoon.

Kirjan sain illan miitissä mukaani.

Siirto AVL-hyllyyn siivouksen yhteydessä.

Jätän kirjan penkille Zarillon viereen.