Löysin kirjakassistani, opiskeluaikana ostettu, tuskin luettu.
Mutta jos silloin tiesin, mistä pidän (ja tulen myöhemmin pitämään).

Siis kotimainen esikoiskirjailija ja kirja kertoo nuoresta naisesta, joka karkaa kotoaan maailmalle. Ei koskaan, päättää eikä halua takaisin. Mutta rakkaus tuo kuitenkin takaisin.

En tiedä, mikä tällaisissa kirjoissa viehättää. Jo tämän kirjan malli (vähän kapeampi ja pidempi kuin kirjat yleensä) ja tekstin ladonta ihastutti.

Menee Alejandalle, katsotaan, tykkääkö hän yhtään.

P.s. Oli kirjassa miinuksiakin, mutta mitä niistä välittämään.

Sain kirjan runsaitten kehujen kera tänään kahvitteluhetkellä. Kiitos kovasti taas tästäkin kirjasta. On ihanaa, kun on ystäviä, jotka pitävät minut hyvissä kirjoissa!

Tämä oli hyvin monitahoinen kirja ja todella vaikea luettava. Tätä ei voi ohittaa pelkällä olan kohautuksella. Ihan hieno lukukokemus.

Kiitos lukukokemuksesta arjamaaria!

RELEASE NOTES:

Tuon kuriirikirjoja Tampereelle. Tämä kirja jatkaa matkaansa kahvitteluhetken aikana. Lukuiloa ja terveisiä Porista!

KTMC 2007 # 49

Tämä sitten jäi minulle. :) Ei näistä kahvituokioista pääse näköjään koskaan kotiin ilman kirjoja. Näyttää mielenkiintoiselta, ehkäpä ehdin lukea ennen Tampereen ensi viikon miittiä ja laittaa siellä kirjan eteenpäin. Kiitos Alejandra kirjasta ja kahvittelusta.

Vihdoinkin sain kirjan luettua. Minustakin tämä oli vaikea luettava ja aikaakin kirjan parissa vierähti enemmän kuin olin olettanut. Silti jotenkin pidin kirjasta ja olen tyytyväinen, että sain sen luettua/luettavaksi.
Kirjan malli viehätti minuakin, kansikuvassa olisi parantamisen varaa.

miitistä napattu :)

Samoja ajatuksia minullakin siitä, että kirja oli vaikea luettava ja aikaa meni kirjan kanssa. No, onpahan nyt luettu ja kirja pääsee kiertoon.

Lähti mukaani miitistä. Takakansitekstin perusteella en odottanut kirjalta mitään, mutta nyt kun luin muiden arvioita niin tämähän alkaa tuntua erittäin mielenkiintoiselta!

Minusta tämä taas ei ollut ollenkaan vaikeasti luettavissa. Pidin siitä, kun ajassa hypittiin edestakaisin ja menneisyydestä paljastui aina vain uusia yksityiskohtia, jotka valottivat edelleen nykyisiä tapahtumia. Katarinan ahdistuneisuus ja yksinäisyys tuntui todelliselta. Ei kuitenkaan mielestäni ihan Finlandia-ehdokkuuden arvoinen.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Lähtee joulukuun kirja-arvonnan voittajalle Lasikellolle.

Kiitos kirjasta, katsotaan miltä kirja minusta maistuu. :)

Kirja on seissyt minulla jo vuoden ja näyttää siltä, etten saa sitä luettua... Laitanpa sen siis kiertoon.

Puoli vuotta sai vielä kirja hyllyssämme makoilla vaan nyt nappaan sen mukaan miittiin, ehkä sieltä löytyy lukija. :)

Sopiva käsilaukkukirja työmatkalukemiseksi, nappasin mukaan miitistä.

EDIT: Tulihan tätä luettua. Alku oli ihan kiinnostava, loppua kohti alkoi into loppua. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että satuin lukemaan samaan aikaan toista hyvin samanlaista kirjaa ja kumpikin alkoi tympäistä yhtä paljon, plus henkilöhahmot alkoivat mennä iloisesti sekaisin (jaa kumpiko valokuvaajasisko tämä olikaan jne.). Mutta ihan näppärä käsveskakirja tämäkin.

Tämähän on jo vähän kiertänytkin. Nyt kirja on Keravalla. Luen kunhan ehdin.
Kiitos kirjasta, kierrättäjät!
---

Kuvaus
Katariina on kuudentoista, kun hän riuhtaisee itsensä irti perheriidoista ja maaseudusta. Kotiväelle jää vain kirjelappu: En jaksa asua täällä enää. En aio tappaa itseäni. Suomeen en tule ikinä takaisin!

Lontoossa Katarina laahustaa työn perässä, Ronnien valokuvaamossa häntä vihdoin onnistaa. Hän oppii katsomaan elämää linssin läpi, suodattamaan, rajaamaan. Ihmiset ovat rumia. Sitten kuvaan tulee mukaan Hannes, puhetta ja naurua. Kuusi vuotta on kulunut, kun tyttö palaa kotiin lauhkeana morsiamena.

Mutta paluu on paluuta myös perheeseen, jonka ahdistavia riitoja Katarina pakeni – ja sukuun, jonka salaisuudet alkavat aueta, kun Katarina saa toistamiseen tarpeekseen.

Väkevä, upeasti kerrottu esikoisromaani ja Finlandia-ehdokas.
Akateemisen kirjakaupan vuoden esikoiskirjapalkinto.

Vähän meinasivat henkilöt mennä välillä sekaisin, mutta mitäs pienistä. Pidin tästä kirjasta aikalailla joka tapauksessa. Muutenkin kuin valokuvauksesta.
Ehkä Lahdesta löytyy uusia lukijoita...

Nappasin miitistä mukaan siksi kun en tietääkseni ole lukenut yhtään Finlandia-ehdokkaana ollutta kirjaa. Olkoot tää sitten eka sellainen. Mielenkiintoiselta vaikuttaa muutenkin.

Olihan tämä melkoinen luettava. Välillä meinas mielenkiinto loppua kesken ja henkilöt mennä sekaisin mutta luin tämän kuitenkin. Sukutarinat lopussa olivat mielenkiintoisia. Lähtee seuraavassa BC- miitissämme etsimään uutta lukijaa.

Lähtee etsimään lukijaa miitistä, muussa tapauksessa vapautan villinä Kaupunginkirjastolle Vanhan Kirjan Talvi-tapahtuman aikana.

Kiva taas hypistellä tämän muotoista kirjaa, mikä halusi mukaani kahden hengen minimiitissämme Vanhan Kirjan Talven tunnelmissa. Muutaman bussissa lukemani sivun perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta. Uskon tykkääväni.

Pidin kirjasta, sukupolviromaanista, vaikkei se ihan yksioikoinen luettava ollutkaan. Monesta erilaisesta kiinnostavasta tarinasta ja menneisyyden salaisuuksista kirja koostuu. Erityisesti pidin maalailevasta kielestä.

”Minä en pidä romaaneista, pääni menee pyörälle kaikista mustista pienistä sanoista, jotka tanssahtelevat kalpeilla sivuilla ja yrittävät tehdä itsestään tärkeitä. Minä pidän kertomuksista, jotka tulevat suusta, haluan nähdä, miten sanat muodostuvat punaisen nielun sisällä, ja miten ne etsivät tiensä ulos hampaiden ja huulten välistä.
Ja se, että joku kertoo ne, se on tärkeää. En halunnut puhua itse, mitä minulla oli sanottavaa? Varsinkaan nyt, kun kesä oli ohi, ja Hannes ja minä jätimme tuoksuvat kalliokivet. Kellot soivat Hannekselle, uudet seikkailut odottivat. Minulla oli edessä uusi vuosi aamutakissa, olin valmis. Olen taitava hahmottamaan kuviot. Aamutakin kulutusta kestävät kuidut näyttivät minulle tien.”

Kirjan päähenkilö Katarina kertoo tarinaansa minä-muodossa, seuraavassa luvussa kirjailija kertoo hänestä kolmannessa persoonassa ja se hieman vaikeuttaa lukemista, toisaalta tämä on myös kiinnostava tyylikeino.
Vasta kirjan lopussa oikeastaan avautuvat menneisyyden salaisuudet.

Minä pidin kirjan kannesta, mikä viitannee päähenkilön kiihkeään suhtautumiseen valokuvaukseen. Kannen kasvokuvat ovat tietynlaisessa polarisaatiossa, jossain negatiivin ja positiivin välimuodossa. Heijastaako se jotenkin Katarinan elämäntuntoja, en tiedä enkä osaa sanoa.

Vien kirjan mukanani mahdolliseen Tampereen miittiin ja vapautan se kontrolloidusti tai villisti. Kiinnostavia lukuhetkiä!

Tuli takaisin repussani Tampereelta, joten vapautan sen joko kontrolloidusti minimiitissämme tänään tai jätän kirjaston bc-hyllylle napattavaksi.
Hyviä lukuhetkiä!

Minimiitissä sai tämän kirjan eijukalta, kiitos! Mikaela Sundström on minulle vieraaksi jäänyt Finlandia-ehdokas. Takakansiteksti oli niin hyvä, että se houkutteli aloittamaan kirjan heti bussissa.

En pitänyt edestakaisin ajassa kulkevasta tarinasta, mutta jokin kirjailijan kielessä viehätti silti.

Nappasin Siirin miitistä.

Vein Kalajoen bc-miittiin.

Nappasin Kalajoelta - onpa mahtavan paljon kiertänyt!