"Kun saisi edes kerran käyttää värejä"

Huhtikuussa 2000 julkaistun teoksen takakansi kertoo:

POLE numero 4 tarjosi sarjakuvantekijöille suomalaisittain harvinaislaatuisen tilaisuuden käyttää värejä. Yhteensä 21 tekijää tarttui tähän mahdollisuuteen ja loi yhdessä Suomen ensimmäisen pelkästään värillisiä sarjakuvia sisältävän omakustannejulkaisun

Yksi tekijöistä, Tommi Musturi, lahjoitti tämän kappaleen bookcrossing -tarkoituksiin.

Kas. Sarjakuva tuli minulle täysin pyytämättä ja yllättäen. Mikäpä siinä.

Ei tämä herättänyt sen kummempia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Tykkäsin siitä, että piirtäjillä oli omakuvaiset esittelysivut välissä. Sitä vähän kummastelin, että mukaan on pitänyt ottaa jatkotarinan kolmas osa. Tapahtunut aiemmin -osio ei oikein auttanut ottamaan tolkkua Jyrkänteestä. Otan kirjan mukaan miittiin tänään, jos sieltä löytyisi lisää lukijoita.

Nappasin mukaan Tampereen miitistä, kun kotona on sarjakuvaharrastaja ja siinä sivussa tulee itsekin näitä lueskeltua.

Minäkin tykkäsin tekijöiden esittelysivuista. Joukossa oli muutamia mielenkiintoisia sarjakuvia, mutta kokonaisuudesta ei paljonkaan käteen jäänyt. Toisaalta ilmeisesti ei ole ollut tarkoituskaan luoda mitään kokonaisuutta: "Tekijöiden mielikuvista ei ole edes yritetty kahlita minkäänmoisella teemalla, vaan kaikki ovat tehneet juuri sitä mitä haluavat." Joka tapauksessa pidän tällaisten omakustanteiden julkaisua ihan kannatettavana hommana.

Kirja tuli tänne.

Yllättävää sinänsä, että väri ei tuo juuri mitään uutta tarinoihin tai yksittäisiin kuviin. Kaikki sarjakuvat eivät olisi väriä edes tarvinneet: Kalliokoskella sitä oli liikaa ja Rope olisi pärjännyt hyvin ilman muutamaa lisäsävyä. Väri toimi tasapainoisesti vain poikkeustapauksissa (Musturi, Moisseinen). —Karsikkaan näkemys "värin käytöstä" (s. 54-57) ei liene poliittisesti korrekti?

Yleishavaintona esitettäköön, että värikokeilu on valitettavasti tainnut saada selkävoiton muiden elementtien kustannuksella. Nasevuudesta jäi terä uupumaan, eikä kokeellisuus inspiroinut. Yksikään sarjakuva ei ollut elämys. Toisaalta taas tunnustaudun graafisen mustavalkoisen linjan ystäväksi muutenkin.

Sarjakuvantekijöiden esittelyistä tykkäsin minäkin. Sivujen 10-11 idea sisällysluetteloksi tuo mieleen tietyt vanhat iltasatukirjat :-) Tällä kertaa minä ahmin kaikki sadut kerralla. Ehkäpä siksi kokonaisuudesta jäi todella hajanainen kuva.

Näin siis seitsemän vuotta sitten. Mikä mahtaa olla tilanne nyt?

***

Mahtaisiko kirja kiinnostaa Komentooraa seuraavaksi?

Kiitos hyvästä joulukirjasta, jonka lukemisen vasta aloitan. Nettiyhteys tuli juuri sopivasti jouluaatoksi. Oikein rauhaisaa ja hyvää joulua kaikille!

Tämä oli ensimmäinen tutustumiseni aikuissarjakuvaan, joten vertailukohteita ei ole. Ihan mielenkiintoinen kokemus. Jouduin eilen lukemaan Hokuto Mangaa, suomalaisten tekijöiden mangasarjakuvaa ja Pole vetosi minuun enemmän.

Tampereen vuoden 2008 ensimmäisestä kokoontumisesta 3.1.2008.

En ole oikein "sarjakuvaihminen", mutta näihin oli ihan kiinnostavaa tutustua. Tästä kokoelmasta näki, että sarjakuvan avulla voi käsitellä hyvinkin monenlaisia aiheita ja ilmiöitä.

Kirja palautuu cazfille.

Palautui minulle kesäpäivillä.