
|
Journal Entry 1 by Piiku from Parainen, Varsinais-Suomi Finland on Thursday, June 28, 2007

Kirjan takakannesta: "Patriarkan syksyssä, joka mainitaan Gabrien García Márquezin pääteokseksi Sadan vuoden yksinäisyyden rinnalla, maagisen realismin mestari maalaa karibialaisesta tyrannista esiin rakastajan ja pikkupojan, sätkynuken ja symbolin, miehen ja hirviön. Trooppisen maan iätön diktaattori pelkää ja vetäytyy palatsinsa suojaan, mutta mikään ei tuo lohtua hänen valtansa syksyn yksinäisyyteen – hänen ahdistuksensa syksyyn. Nobel-kirjailijan loihtima tarina on kuin groteski uni, kertomus ihmisestä, jonka valta on kietoutunut kiroukseensa. "Majesteetillinen… loistava… hätkähdyttävä muotokuva patologisen, fasistisen tyrannin arkkityypistä. García Márquez on kaikessa runsaudessaan Melvillen ja Dostojevskin veroinen." – New York Times Book Review"
|

|
Journal Entry 2 by Piiku from Parainen, Varsinais-Suomi Finland on Sunday, October 14, 2007
Huomasin jo kaupassa kirjaa selaillessani että lauseet ovat hengästyttävän pitkiä, melkoista tajunnanvirtaa suorastaan. Pentti Saaritsan käännös on epäilemättä loistava, ja hänen esipuheensa antoi kirjasta hienon kuvan. Mutta mutta... Minä en nyt vaan näytä mitenkään selviävän tästä sanaryöpystä. Voi olla että etsin kirjan käteeni joskus vanhempana ja viisaampana, tämä kappale saa jatkaa matkaansa Valpurille, joka voitti sen laivanupotuspelissäni.
|

|
Journal Entry 3 by Valpuri from Wakefield, West Yorkshire United Kingdom on Thursday, October 18, 2007
Kirja saapui onnellisesti perille, kiitokset Piiku! Mielenkiinnolla odotan tämän kirjan lukemista, sillä olen kirjailijan muista kirjoista aiemmin lukiessani pitänyt kovastikin. Katsotaan siis miten selviän tästä sanaryöpytyksestä :)
|

|
Journal Entry 4 by Valpuri from Wakefield, West Yorkshire United Kingdom on Saturday, April 26, 2008

Totisesti vaikuttava kirja. Kiitos Piikulle, että sain tämän luettavakseni. En osaa verrata tätä kirjaa oikein mihinkään mitä olen aiemmin lukenut, mutta pidin siitä todella paljon. Uskon että tällaisella tajunnanvirtatyylillä voi saada aikaan vain joko käsittämättömän huonon tai käsittämättömän hyvän kirjan. Vaikuttaa siltä että Gabriel García Márquez on kehittänyt ihan erityislaatuisen kirjoitustyylin tätä tarinaa varten. Alussa superpitkiin lauseisiin sisälle pääseminen oli tosiaan hieman hankalan oloista, mutta pian ne imaisivat mukanaan niin, että kirjaa oli vaikea laskea kädestään. Kirjailija itse on sanonut kirjan rakennetta spiraalimaiseksi, ja sitä se totta tosiaan olikin - teemat ja tapahtumat toistuvat, limittyvät ja yllättävät ilmestyessään taas jostakin eri suunnasta. Kirja muistuttaakin ehkä enemmän suurta maalausta tai sinfoniaa kuin romaania ensinkään. Jos joku nyt nimittäin vaatisi minua kertomaan lyhyesti "juonen" siitä, mitä kirjassa tapahtuu, en osaisi sitä kertoa. Mutta patriarkan elämä ja persoona kaikkineen ovat syöpyneet silti lujasti mieleeni. Patriarkan syksyn haluan varmasti lukea uudelleen vielä joskus myöhemmin elämässäni. Tämä kappale saa kuitenkin jatkaa matkaansa eteenpäin. (P.S. Kuvassa Juan Vicente Gómez, kolminkertainen Venezuelan hallitsija, joka ollut eräs kirjan päähenkilön esikuvista.) ------------- Edit 28.5.08 Vein kirjan Kuopion seudun bookcrossaajien tapaamiseen, josta se toivottavasti lähtikin uuden lukijan matkaan ;-)
|

|
Journal Entry 5 by halonhakkaaja from Kuopio, Pohjois-Savo Finland on Thursday, May 29, 2008
Kirja on nyt minulla. Sisältö näyttää tosiaan siltä, että siihen pitää jaksaa keskittyä, joten täytyy odotella sopivaa inspiraatiota, kun tuntuu siltä, että haluaa tämän tyyppistä tekstiä lukea.
|

|
Journal Entry 6 by halonhakkaaja from Kuopio, Pohjois-Savo Finland on Thursday, April 09, 2009
Tämä kirja oli minulle todellinen haaste. Suuret kiitokset Piikulle kirjan eteenpäin laitosta ja vähintään yhtä suuret kiitokset Valpurille kommenteistasi, joiden varassa - vain ja ainoastaan - jaksoin tsempata kirjan kanssa. Ja joiden lopputuloksena oli se, että olen lukenut kirjan nyt jo kahdesti ja olen kyllä ajatellut lukea sen vielä ainakin kertaalleen, vaikka lukukokemuksena se on ollut toisaalta raskas, eikä mulle ole tullut sellaisia ajatuksia, että onpa mahtava kirja tms. Mutta jotain maagista vetovoimaa siinä kuitenkin on. Isona ongelmana tämän kirjan kanssa on se, että kirjoissa pääsääntöisesti keskityn juoneen tai tarinaan. Kieli saattaa myös olla oleellinen, mutta ei välttämättä. Saatan pitää jostain kirjasta siitä huolimatta, että se on kieliasultaan ihan kökköä, mutta juoni tai tarina on hyvä. Kirjan ei tarvitse muodostaa mitään tiivistä juonta kannesta kanteen, pienetkin tarinat kantavat hyvin eteenpäin. Ja Patriarkan syksyn ongelma on siis siinä, että onhan tässäkin jotain juonta takana - tosin erittäin polveilevaa ja häilyvää - mutta sanojen ryöppy on niin valtava, että minunkaltaiselleni lukijalle tällaista on tosi vaikea lukea. Jo kirjaa selailtuanihan suunnittelin, että tätä pitää lukea vain silloin, kun erityisesti jaksaa keskittyä. Silti ensimmäisen yrityksen kanssa kävi niin, etten osannut lukea tarpeeksi keskittyneesti. Olin päässyt jo useita kymmeniä sivuja eteenpäin, kun hoksasin, että olen lukenut liian vauhdilla, odottaen jotain tarinaimaisempaa ilmaantuvan jossain vaiheessa. Ja että eipä sitä taida ilmaantuakaan. Helposti luen tällaista tekstiä sivutolkulla niin, että ajatukset ovat oikeasti muualla eli ei ollut oikein mitään käsitystä, mitä oli tullut luettua tähän mennessä. Tämän ekan lukuyrityksen jälkeen ajattelin, että ei tämä taida olla minun kirjani, taidan luovuttaa. Mutta kävin kuitenkin täältä katsomasta, että mitä ne muut olivatkaan tästä sanoneet. Ja Valpurin hehkutuksesta innostuneena, päätin yrittää vielä uudelleen. Ja nyt niin, että luen tätä vain kun oikeasti jaksan keskittyä ja lopetan heti, jos ajatukset lähtee muualle harhailemaan (mikä ei kyllä käytännössä toiminut). Uudella yrityksellä sain kirjan luettua kertaalleen, minkä jälkeen luin sen vielä toistamiseen kokonaan (mihin on kyllä mennyt aikaa). Enkä siis välttämättä lopeta vielä tähänkään. Sitä en tiedä, onko tässä mitään järkeä, kun maailmassa on niin paljon kirjoja, joita en ole vielä lukenut ja joista tykkäisin älyttömäästi. Tai jotka voisin myös lukea uudestaan. Mutta jotenkin haluan oppia tämän kirjan avulla keskittyneempää lukemistekniikkaa. Olen toiveikkaana sen suhteen, että saisi laajennettua sitä kokemusten kirjoa, joita lukiessa voi saada. Kuulostaa ehkä vähän liian hienolta siihen mitä ajan takaa, ja voihan se olla, että se ei vaan minun kohdallani tule onnistumaan. Muttta ainakin toistaiseksi siis kirja jää hyllyyni.
|