"Pysähtyvätpä kerran Don Quijote ja Sancho Panza Aholan mutkan loivalle niittykumpareelle, missä tuulimyllyrotisko parahtelee puuskaisten tuulenpyörteiden kourissa. He istahtavat lehtevälle pientareelle, ja manchalainen aloittaa tarinan jalosta serbialaisseurueesta epätoivoisella pakoretkellä lempoja ja susia kuhisevissa rääsiköissä...

Toisaalla samassa maisemassa Kivi-niminen mies suunnittelee rosvoromaania, joka kuitenkin kehkeytyy suureksi tarinaksi veljeydestä, seitsemästä miehestä ottamassa mittaa itsestään, luonnosta ja yhteiskunnasta. Tukholmasta on matkalla venäläisanarkistien lähettämä kirje, haave yhteiskunnasta ilman järjestelmää. Mitä pidemmälle vuosisata etenee sitä kovemmaksi käy Kiven tilinteko omien luomustensa kanssa, ja pian kirjailijan ovelle saapuu myös seurue vierailta mailta mukanaan kauniiksi pyntätty Serbian prinsessa..."

**Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 1996**

Piiiitkällisen kitkuttamisen jälkeen sain 200 sivua kahlattua läpi. Oli harvinaisen vaikea luettava, kirja on yksinkertaisesti järkyttävän huono! Kaikenlaiseen 'kirjallisuuteen' paperia tuhlataankin...

Penkillä terassin vieressä.
Hyviä lukuhetkiä ja aurinkoista kesää!