Macondo on huohottavan viidakon keskellä torkkuva kyläpahanen. Pienoismaailma jonka ihmisten ja vaiheiden läpi García Márquez sanoo sanottavansa.
Sadan vuoden yksinäisyys on sukukronikka, kertomus merkillisestä Buendíojen suvusta, yksinäisyyteen tuomituista väkevistä persoonallisuuksista, joiden mukana Macondo syntyy, kasvaa, kokee kukoistuksensa ja kuolee, liukenee neljä vuotta kestävään sateeseen.

Painettu 1980

---

Huomasin kirjan nettihuutokaupassa ja ajattelin, että pitäähän sitä nyt edes yksi klassikko eläessään lukea :D

EDIT 15.2.2008
Kirjan voitti Becky77 arvonnassani Torstai on toivoa täynnä - pariton viikko.
Lukemisen jälkeen siirtyy siis hänelle.

Kuriiri tässä. Toimitan kirjan Beckylle, kunhan tässä seuraavan kerran näemme.

Meinasi ihan tämä arviointipuoli unohtua :D

Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi erikoinen.

Lukiessa en tiennyt pidänkö kirjasta vai en. Viimeisen lauseen kirjasta luettuani, tunsin välittömästi, että pidin kirjasta.

Tarina on erikoinen "satu".
Vaikka tarina onkin ikään kuin aikojen takaa, niin se on kuin ennuste siitä mitä nykyään tapahtuu ja on tapahtunut.
Erikoisen kerronnan takaa voi lukea rivien välistä niin paljon nykypäivän negatiivisista asioista, että ihan hengästyttää. Ja rivien välit ovat niin täynnä tekstiä, että tämän kirjan sivut eivät olisi siihen edes riittäneet.

Tapahtumat käsitellään asioina eikä mihinkään juututa. Tässä ei ole sitä tavallista asioilla mässäilyä, vaan kun jotain tapahtuu, niin se tapahtuu ja elämä jatkuu.

Kirja on myös oiva dementiatesti. Jos vielä kirjan lopussakin olet kärryillä siitä mitä kenellekin tapahtui ja kuka oli kuka, niin vielä ei ole hätää :)

Tämä kirja teki minulle jotain. En tiedä mitä, mutta ei se mitään pahaa ainakaan ollut.

Kiitos Sadan vuoden edestä, Huumorto! Olen tosiaan aina halunnut lukea tämän. Tosin juuri nyt on niiiin monta kirjaa jonossa että tästä uhkaa tulla jollei nyt ihan sadan vuoden projekti niin ainakin yhden - tai sanotaan muutaman. :)

Arviosi luettuani odotan tältä kirjalta entistäkin enemmän.

Louhin omaa hyllyäni. Löytyi tämä ihana sukutarina. Luulin että lukemiseen menisi kuukausia mutta tarina imaisi mukaansa eikä pokkarin pienehkö teksti edes haitannut.

Kolumbian historia selkeni tarinan myötä, oli asumattomien seutujen kansoitusta, sotia, kehitystä, kulttuurien sekoittumista, arkista elämää. Miesten kohtalot olivat kovia mutta naiset kärsivät hiljaa siinä sivussa. Elämää. Välillä mentiin jopa fantasian puolelle mutta kirjan kuvaus ei alleviivannut asioita - sen enempää historiassa oikeasti tapahtuneita kuin tarinan kulussa lipuviakaan.

Onneksi hyllystä löytyy muitakin tämän kirjailijan teoksia. Osallistun tällä kirjalla Helmet 2016 - haaasteeseen. Tälle kirjalle on jo tiedossa uusi lukija.

Tämän kirjan piti lähteä jo ajat sitten uudelle lukijalleen. Vihdoin saan lähetyksen aikaiseksi.

Nyt en enää tiedä mitä on tapahtunut. Kukaan ei ole (muistaakseni?) kysellyt tämän troksen perään mutta täällä se nököttää edelleen kirjahyllyssäni.
Olen valmis luopumaan tästä kyllä, vaikka se lukeutuukin yhdeksi lempikirjoistani.

Mukaan miittiin, etsimään uutta lukijaa.