Tunnetko itsesi tasa-arvoiseksi parisuhteessa? Tienaatko vertailukelpoista palkkaa työstäsi? Onko sinulla samat taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset mahdollisuudet kuin miehillä? Saatko samanlaista huomiota ja kunnioitusta yhteiskunnassa? Onko sinulta kysytty työhaastattelussa lastentekosuunnitelmista? Oletko joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi? Kavahdatko silti sanaa feministi?

Jennie Sjögrenin ja Tinni Ernsjöö Rappen kirjassa Liian tunnollinen pohdittiin nuorten, koulutettujen naisten työuupumusta. Sen sisarteos
Nyt riitti! Tasa arvoa arkeen tarjoaa tunnollisen tytön syndroomaan lääkkeeksi arkipäivän feminismiä: pyrkimystä tasa-arvoon niin kotona, työelämässä kuin yhteiskunnassa.
Faktoja, käytännön neuvoja ja tilastotietoja tuoreesti yhdistellen teos opastaa muun muassa edistämään tasa-arvoista parisuhdetta, vanhemmuutta ja kasvatusta, pohtii työpaikkakiusaamista ja seksuaalista ahdistelua, antaa ohjeita palkkaneuvotteluihin ja tarkastelee kriittisesti median välittämään naiskuvaa.

Ruotsinkielinen alkuteos
Ordination: Vardagsfeminism
Suomennos: Sanna Manninen

*********
Kirjaringin osanottajat:

dotdot, lottuli, RoryG, CandyDarling, Tintti, hetku77, Kemppu, Louhi, lunatum, Elina
ja takaisin myntille
*********
1.7.2007
Aloitin kirjan lukemisen jo aikaa sitten, mutta sitten kaiken kiireen keskellä muut kirjat kiilasivat ohitse.
Näyttää siltä, että juuri nyt minulla olisi menossa vaihteeksi enemmänkin fiktiivisen kirjallisuuden vaihe.
Niinpä lähetän rinkikirjan liikenteeseen, vaikka en ole sitä vielä loppuun lukenutkaan. Ehtiihän tuon sitten, kun se palaa matkoiltaan.
*********
29.5.2008 Kirja palasi kotiin rinkikierrokselta.

Kirja lähtee tänään dotdotille. Tuli käytettyä jossain määrin luovaa menetelmää pakkauksessa, kun ei sopivaa kuplapussia löytynyt.
Pahvi ja teippi -viritelmä kuitenkin varmaan löytää perille.

Siisti viritelmä kirjoineen ja kortteineen löysi perille. Kiitos, myntti.

Tämä kirja oli niin ... ruotsalainen. No, sitä saa, mitä tilaa. Luin aikanaan kirjan esittelystä, että kirja tarjoaa käytännön neuvoja. En silti ymmärtänyt, kuinka oppikirjamainen tämä kirja olisi. Onko niin, että kun vanhempien opeilla tytöistä on tullut epätasa-arvoisia, ruotsalaisten feministien ohjeilla elämä järjestyy? Vinoilu sikseen. Kirjan parasta antia olivat juuri kirjan tarjoamat työkalut: selkeät ohjeet siitä, miten puhua ahdistelijalle, ohjeet palkkaneuvotteluihin, miten torjua hallitsemistekniikoita. Silti oppikirjamaisuus häiritsi minua.

Eniten minua häiritsi se, että kirjoittaja määrittelee minut feministiksi. Hänellä ei ole oikeutta liittää minua oman ideologiansa kannattajaksi. En kannata ideologioita. Kannatan tasa-arvoisuutta. En hyväksy sitä, että tasa-arvon kannattajat nimetään kapeasti yhden sukupuolen mukaan.

Puutteistaan huolimatta kirja muistuttaa erinomaisesti siitä, että tasa-arvo on olemassa vain käytännössä, arkielämässä.

Sain kirjan tänään dotdotilta, kokeilen ennättää lukea seuraavaan miittiin mennessä, jos saisi näin kätevästi siirrettyä RoryGlle, joka on ringissä seuraavana.

EDIT 7.8. Sain kirjan vihdoin luettua loppuun, mitäköhän tästä osaisi sanoa?

Pidin kirjan faktoista ja siitä kuinka ne todistettiin lyhyesti ja ytimekkäästi todeksi; naiset todella saavat pienempää palkkaa kuin miehet, naiset jäävät useammin hoitamaan sairaita lapsia kotiin jne jne.
Toisaalta pidin myös elävistä esimerkeistä, tarinoista joissa naiset ketoivat oman elämänsä tasa-arvosta, samoin kuin neuvoista kuinka naisena saan omaa elämääni muutettua tasa-arvoisemmaksi.

En pitänyt yhtään feministiviittauksista ja feminismin korostamisesta, minusta tasa-arvoon pyrkiminen ei ole feminismiä, vaan tasa-arvoa.

EDIT 8.8. RoryG ei ollut miitissä tänään, enkä tajunnut tyrkätä CandyDarlingille, joten kokeilen sopia kirjan siirron muuhun tapaamiseen piakkoin tai postille kulkemaan.

Sain kirjan tänään taiteiden yössä. Olen lomalla, joten saanen kirjan luettua suhteellisen nopeasti.

Kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Pidin siitä enemmän, kuin edeltäjästään Liian Tunnollinen, jonka Sjögren kirjoitti Tinni Ernsjöö-Rappen kanssa. Tosin tästäkin kirjasta tuli hieman sellainen olo, että se ei ole oikein suunnattu minulle. Kovasti puhuttiin lapsiperheistä ja keskityttiin työn ja perheen yhdistämiseen, joka minulle ei ole kovin ajankohtainen aihe.

Vaikka kirjan tarkoitus ei ehkä ollutkaan olla mikään lähdeviittein perusteltu teoriakirja, olisin kaivannut vähän enemmän perusteluja mielipiteille. Nyt mielipiteet annettiin ja oletettiin, että näinhän se asia on. Ja olen näistä samoista asioista lukenut myös hyvin argumentoituja tekstejä, joten en usko että tehtävä olisi ollut ylivoimainen. Pidin siitä, että kirjassa annettiin konkreettisia neuvoja, mutta nekin jäivät hieman laihoiksi.

Joka tapauksessa kirja toimi mielestäni suhteellisen hyvin tunnelman nostattajana, joka sen tarkoitus ehkä olikin. Tämän jälkeen lukija voi etsiä hieman substantiaalisempaa luettavaa. Luin vähän aikaa sitten kirjastosta lainaamaani Tuija Tiitisen kirjoittamaa Tosinaisen käsikirjaa, jonka jälkeen tämä kirja oli ehdottoman positiivinen kokemus. Tästä kuitenkin tunnisti feminismin, vaikka ajatukset hieman perustelemattomiksi jäivätkin. Tosinaisen käsikirja oli puolestaan pelottavaa luettavaa, kun sitä kuitenkin markkinoidaan feminismin hengessä. En suosittele.

Mutta nyt lähdin jo jaarittelemaan pois aiheesta. Kirja oli kokonaisuutena mielestäni ok, vaikka olikin hieman saarnan oloinen. Feminismiä aloittelijoille.

Yritän toimittaa eteenpäin mahdollisimman pian.

Pidin niin paljon Jennie Sjögrenin yhdessä Tinni Ernsjöö Rappen kirjoittamasta kirjasta, Liian tunnollinen, että halusin samantien lukea Sjögrenin toisen kirjan, jonka hän kirjoitti yksin koska Ernsjöö Rappe oli äitiysvapaalla. Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen on tarkoitettu naisille, jotka eivät välttämättä ole ikinä miettineet feminismiä sen enempää, mutta jotka ovat huomanneet että tasa-arvo ei aina ihan toteudu. Sen sijaan että kirjassa esiteltäisiin feminismin teoriaa, siinä keskitytään arkisiin asioihin, jotka koskevat lähes kaikkia naisia. Alussa on intro feminismiin, jonka jälkeen käsitellään kotona ja töissä ilmeneviä tasa-arvo-ongelmia, ja lopuksi pieni katsaus yhteiskunnassa oleviin ongelmiin.

Vaikka edellisestä lauseesta voisi saada kuvan että kirjassa pyöritään vain ongelmien ympärillä, se ei kuitenkaan ole yhtään masentavaa luettavaa, pikemminkin inspiroivaa. Jennie Sjögren esittelee ratkaisuehdotuksia arkipäivän ongelmille, mikä luo toivoa siitä että asioihin voi vaikuttaa. Valittamisen sijaan voi oikeasti tehdä jotain. Samalla silmät avautuvat isommille, rakenteellisille ongelmille yhteiskunnassa.

Luvussa tasa-arvosta kodissa puhutaan mm. kotitöiden jakamisesta, yhteisestä taloudesta (miten jakaa kustannukset jos toinen osapuoli tienaa enemmän kuin toinen), tasa-arvosta sängyssä ja lastenhoidossa. Yhteiskunta näkee edelleen äidin lapsen ensisijaisena hoitajana, ja jos vanhemmuus halutaan todella jakaa tasan, voi joutua tekemään hieman epätavallisia ratkaisuja. Tasa-arvo työelämässä käsittelee vanhempainvapaita, palkkatasa-arvoa, seksuaalista häirintää, sekä sitä miten pärjätä miesten ehdoilla toimivassa yritysmaailmassa.

Viimeinen luku tasa-arvosta yhteiskunnassa on kirjan huonoin - se on oikeastaan pelkkä pintaraapaisu, jossa asiat esitellään, mutta niitä ei selitetä. Toisaalta tämä on pelkkä johdatus feminismiin, joten kovin syvällistä läpikäyntiä ei voi odottaakaan, mutta en itse ole aina samaa mieltä asioista Sjögrenin kanssa, ja minua häiritsee mielipiteiden perustelemattomuus. Viimeinen luku voi jopa karkoittaa ihmisiä, koska siitä paistaa läpi "feministit ajattelevat näin"-asenne. Esimerkiksi Sjögren antaa neuvoja miten vastustaa pornoa, mutta ei kerro miksi sitä pitäisi vastustaa. Lainaan Jenny Kangasvuota, koska hän sanoo sen paremmin kuin minä: "Lisäksi Sjögrenin ottama "Vastusta pornoa!" -asenne nosti niskakarvani pystyyn, ihan jo ammatillisista syistä. Porno on teemana niin monisyinen, että pelkkä pornon vastustaminen on yhtä sokeaa ja hölmöä kuin sen väittäminen, että väkivaltaisia tietokonepelejä pelaamalla ihmisistä tulee sarjamurhaajia. On eri asia vastustaa pornon tylsyyttä ja kaavamaisuutta, tai pornoteollisuudessa tapahtuvaa ihmisten riistoa ja hyväksikäyttöä, kuin vastustaa pornoa sinänsä." (Lue koko teksti: 21.11.2005 Suffragetin paluu)

Puutteistaan huolimatta Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen on erittäin hyvä kirja, joka antaa aseita taisteluun epätasa-arvoa vastaan, ja antaa konkreettisia esimerkkejä siitä mitä omassa arjessaan voi tehdä asioiden hyväksi. Lopussa on myös kirjallisuuslista, jonka avulla pääsee eteenpäin, jos kiinnostui tutkimaan feminismiä tarkemmin.

Kirjalla on oma kotisivu: Ordination: Vardagsfeminism
Ylioppilaslehti: Tasa-arvon reseptikirja

Viitaten aiempien lukijoiden kommentteihin: Minusta feminismi on nimenomaan tasa-arvoon pyrkimistä, joten näen sanat synonyymeinä. Minua ei haittaa feminismi-sanan käyttö, se muistuttaa minua siitä että naisen asema on edelleen huonompi kuin miehen asema, ja näen sanan käytön kunnianosoituksena niille naisille, jotka taistelivat sen puolesta, että me saimme oikeuden äänestää. Se, että olen feministi ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö haluaisi parantaa myös miesten asemaa (siinäkin on parannettavaa), ja seksuaalivähemmistöjen asemaa jne. Kukin taplaa tyylillään.

Kiitos ringin järjestämisestä, myntti! Kirja jatkaa seuraavaksi matkaansa Tintille.

Kirja tuli eilen postissa. Yritän saada sen nopeasti luettua vaikka pientä rinkisumaa pukkaakin taas.

Edit 14.9.07: Kirja lähti jo seuraavalle lukijalle, mutta vasta nyt ehdin kirjoittamaan omat kommenttini. En hirveästi pitänyt kirjan tyylistä. Varsinkin alun perustelut sille miksi kaikkien pitäisi kutsua itseään feministiksi sai aikaan jonkinlaisen vastareaktion, vaikka tähän asti olen sujuvasti sanonut olevani feministi. Aion kyllä sanoa edelleen, mutta en hirveästi ihmettele jos jotkut sitä sanaa kavahtavat tuollaisen paasauksen aiheesta luettuaan.

Oli kirjassa hyviäkin puolia, mutta asioita käsiteltiin hyvin lyhyesti ja pintapuolisesti. Olisin halunnut lukea enemmän varsinki seksuaalisesta häirinnästä, median naiskuvasta ja siitä miten sukupuoliroolit vaikuttavat lasten kasvatukseen.

14.9. Kirja saapui postissa. Kiitos, Tintti ja myös myntti ringin järjestämisestä!

20.9. Luin kirjan eilen loppuun. Mieskin luki pätkiä sieltä täältä ja hänen kommenttinsa oli, että kirja oli tarkoitettu sellaisille, jotka eivät osaa ajatella omilla aivoillaan. Jossain määrin olen samaa mieltä - feminismiä aloittelijoille, kuten joku aiemmista lukijoista mainitsi.

En tiedä mitä tarkalleen ottaen kirjalta odotin, mutta tuntui että en oikein saanut siitä irti mitään uutta. Miesvaltaisella alalla työskennellessä sitä ehkä sitten joutuu kohtaamaan asioita ja etsimään niihin ratkaisua ilman opaskirjaa. Kuten myös muita lukijoita niin minuakin häiritsi mielipiteiden perustelemattomuus. Jossain määrin myös arkea varten tarkoitettujen tasa-arvo-ohjeiden joustamattomuus häiritsi. Kirjan alussa perustellaan, että sekä miehiä että naisia pitäisi pitää yksilöinä. Perheessä tasa-arvo täytyisi kuitenkin toteuttaa millilleen puoliksi, kaikkien mahdollisten kotitöiden osalta. Missä kohdassa tässä näkyy se yksilön kunnioittaminen? Eikö niitä kotitöitä voi millään jakaa puoliksi puolisoiden mieltymyksen ja osaamisen puitteissa?

Sain kirjan tänään miitissä. Kiitos!

Kirja oli tosiaankin tasa-arvoa aloittelijoille. Minulle siinä ei ollut mitään uutta asiaa. Pidin kyllä konkreettisista ohjeista, sillä joissain vastaavissa kirjoissa vain luetellaan ongelmia ja todetaan, että "jotain tarttis tehrä", ja se tympäisee. On todella hyvä, että tässä on neuvoja ihan arkea varten, arkisissa asioissahan se tasa-arvokin näkyy (tai ei näy) ja niitä muuttamalla siihen voi itse kukin vaikuttaa.
Eniten minua ärsytti saamani vaikutelma siitä, että se on suunnattu nimenomaan tietynlaisille naisille (itselleni tuli heti mieleen 30-50 -vuotias perheellinen toimistotyöntekijä, oletusarvoisesti hetero) ja että neuvotkin suorastaan pyrkivät puristamaan samaan muottiin. Kaikki ei aina ole niin yksinkertaista. Kotitöitäkin on hankala jakaa tasan puoliksi, jos toinen puolisoista on rekkakuski tai reissaava tuote-esittelijä ja toinen tekee työtä kotonaan tai on vanhempainvapaalla. Edelleen, kuten hetku77:kin sanoi, jos esimerkiksi minä inhoan tiskausta, mutta pyykkään mielelläni, ja mieheni taas päinvastoin, miksi ihmeessä meidän molempien pitäisi väen vängällä tehdä näistä molemmista töistä tasan puolet?
Kirjan feminismin historia -pätkät ja tasa-arvo yhteiskunnassa jäivät todellakin aivan pintaraapaisuksi, mutta onneksi kirjassa oli joitakin kirjallisuusvinkkejä, joiden avulla kiinnostuneet pääsevät tutustumaan aiheisiin tarkemmin.

Lähetän kirjan Louhelle huomenna tai ylihuomenna (kun saan rahaa ja ehdin käydä postissa).

Kirja on nyt matkalla.

Hain tänään kirjan postista. Kiitos! Jo toinen rinki tälle päivälle.
Kirjassa on mielenkiintoinen lista kotitöistä. Olen kehittänyt paremman, jättää kaiken tekemättä ja tekee vain itselleen ruokaa. Näin siis meillä.

EDIT 31.10.
Kirja on nyt luettu ja tavoiteajassa. Lunatum saa kirjan huomenna. Tässä oli kivaa asiaa, mutta ei kovin paljon uutta. Ruotsin tapahtumat ja olot olivat tietysti minulle uusia, enemmän kun olen perehtynyt vain Suomen oloihin. Hyvä ja tarpeellinen kirja, mutta tulee mieleen vanhempainilta-virsi: ne joiden siellä kuuluisi käydä, eivät ilmaannu paikalle. Ehkä tämän kirjan kanssa on samoin.
Tuo mielenkiintoinen lista kotitöistä ei pidä onneksi meillä paikkaansa. Onneksi ei tarvitse noin paljon tehdä. En usko, että tarvitsisi noin paljon tehdä, vaikka olisimme enemmän samanlaisia kuin muut Suomen parit. Itse en laske tuttavien syntymäpäiviin reagoimista kotityöksi vaan sosialisoinniksi. Minulle pienetkin asiat ovat sosiaalisia.

Sain kirjan Louhelta tänään. Tenttikiirusta ja rinkisumaa on tällä hetkellä, joten tässä voi vierähtää tovi.

En oikein osaa sanoa kirjasta mitän. Alkuun pidin kirjasta, mutta loppua kohti se jotenkin sai minut vain ärtymään.

Seuraavaksi kirja lähtee Tamperetta kohti.

Kirja tupsahti postiluukusta. Kiitos Lunatum ja kiitos myös kortista.

edit. Sain kirjan luettua viikonloppuna, täytyy myöntää, että joitan kohtia hyppelin armotta yli. Ehkä ei ollut sopiva aika lukea tätä kirjaa, koska en saanut siitä juurikaan irti. Minuakin huvitti tuo lista kotitöistä, koska meillä ehdottomasti minä olen se "mies" ja mies on paljon touhukkaampi.
Yritän palauttaa kirjan Myntille pikapuoliin.

Kuriiri ilmoittautuu: otin kirjan Elinalta pikaisessa kirjanvaihtotapaamisessa toimittaakseni edelleen Myntille. Tuon mukanani, kun seuraavan kerran nähdään.

Kiitoksia rinkiläisille ja kuriirille. Kirja palasi nyt minun lukupinooni.

No niin, pikaluin tämän nyt sitten eilen illalla. Tällä kertaa meni ihan sujuvasti yhdeltä istumalta. Viimeksi kun yritin, niin jokin tässä tökki. Aika perusherättelyähän tämä oli. Tiedä sitten, että kuinka paljon listojen ja taulukoiden tekeminen tai pisteiden laskeminen oikeasti auttaa kotitöiden jakamisessa. (Kotitöistä kun minun ei tarvitse riidellä kuin itseni kanssa. Yleensä häviän.) Kuten Kemppukin sanoi, kirjan esimerkkinainen tuntui olevan perheellinen toimistotyöntekijä. Olisi tietysti ollut ihan mukava, jos jokin esimerkki olisi ollut vähän "erikoisempi".
Kirjan lehtiartikkeleista kertova osio oli minusta osuva. Itsekin olen aika monta kertaa kummastellut hieman etten sanoisi omituisia otsikoita tai kuvatekstejä asiajuttujen yhteydessä. Ja yleensäkin olen samaa mieltä siitä, että kannattaa välillä kääntää asetelmat toisin päin. Se voi auttaa tajuamaan, että eipä sitä naisia ja miehiä aina tasa-arvoisesti kohdella...

Osallistun kirjalla Nioran Ei kysyvä tieltä eksy -haasteeseen. Tämä kirja toimii vastauksena kysymykseen Miksi juuri minä!

WILD RELEASE NOTES:

Atlas-tyttö tuumaa, että joku toinenkin vois välillä kehrätä.
(Vai puolata? Ilmeisesti tytön kädessä on puola. Lunttasin tuolta patsassivulta nyt.
http://www.tampere.fi/ekstrat/vapriikki/patsaat/renvall_frame.htm)
Osallistun tällä vapautuksella myös VariC:n foorumilla järjestämään Monopoli-peliin. Moropolissa Mariankatu korvaa Liisankadun.
***
P.S. Jos et ole aikaisemmin tutustunut Bookcrossingiin ja englanninkielinen sivusto tuntuu hankalalta käyttää,
niin seuraavat linkit ovat avuksesi.
Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/
Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

My boyfriend found the book as we were walking in the park last night.
It was next to the foot of a female statue, a kind of a workers statue.

Im reading the book at breakfast, liking its directness in the style of writing.
Im not planning to read it trough, rather to pass it on tomorrow.



CAUGHT IN TAMPERE PIRKANMAA FINLAND