alkup. Histoire d'O

"O:n tarina on fantasia täydellisestä alistumisesta. Kaikkeen suostuvan O:n ja hänen rakastajansa tarina hämmentää, kiehtoo ja kauhistuttaa. O luovuttaa oman tahtonsa täydellisesti miehen haltuun, suostuu tämä orjaksi omasta halustaan. Hurja rakkaustarina jättää jälkensä lukijaan.

Pauline Reage säilyi pitkään lukijoilleen arvoituksena. Millainen nainen pystyi kirjoittamaan tämän julman ja tyylikkään tarinan? Tätä kirjaa ei voi kuvailla, se täytyy kokea itse."

Huh, kaikkea sitä ihmisen pitääkin lukea, aakkoshaasteen nimissä. Tarina kertoi täydellisestä alistumisesta miesten mielihaluihin, lähes koko elämän menettämisestä muiden vallan alle. Kammottavan ahdistava tarina, jonka lukeminen kesti kauan, en vain jaksanut lukea pitkiä pätkiä kerralla. Onneksi kirja ei ollut pitempi, muuten olisin antanut periksi aikoja sitten. Onneksi kuitenkin jaksoin rämpiä kirjan läpi ja näin tuli O tienattua haasteeseen! ;o)

Tätä kirjaa tuskin uskaltaa vapauttaa ihan minne tahansa, koska en voi tietää, kuka sen poimii mukaansa...

EDIT 24.3.08 Niksu valikoi kirjan Käsilaukusta.

Wau! Mielenkiinnolla odotan tämän lukemista. Jää odottamaan sopivaa hetkeä tbr-pinooni.

Kiitos kihaan!

Enpä olisi uskonut että onnistun nappaamaan tällaisen kirjan possupussista. Luin rinkikirjan Liha tottelee kuria ja muistin siitä, että minulla on tämäkin kirja jossain. Miina Supisen kirjaa ei tietenkään missään nimessä voi verrata O:n tarinaan, niin rankkaa tekstiä tämä on. Tämä BDSM-henkinen kirja jatkaa matkaansa ehdottomasti kontrolloidusti. En suosittele kovin herkkänahkaisille.

Kiitos kihaanille mielenkiintoisesta lukukokemuksesta.

VariC voitti tämän RABCK-arvonnassani. Siirtynee seuraavissa pk-seudun tapaamisissa jos ei sitä ennen nähdä. KTMC #77.

Kiitos kirjasta, Niksu!

Olihan tässä aika rankkoja tapahtumia, mutta lukeminen ei silti ollut mitenkään vastenmielistä. Kerronta pysyi aika tavalla kliinisenä ja ulkopuolisena, ja ainakin minulle oli aika lailla mahdotonta samaistua tapahtumiin tai aina edes tajuta, mistä oli kyse, niin ei oikein tullut ihmeempiä reaktioitakaan.

Pari ”isompaa” ajatusta minulle lukiessa heräsi. En nyt löydä kohtaa kirjasta, mutta jossain vaiheessa O puhuu todellisen minänsä löytämisestä. Ajatuksena tässä on taustalla, että koska O oppii hyväksymään, jopa nauttimaan, hänelle tehdyistä asioista, tämän on jotenkin oltava hänelle luonnollista. (Tämä on siis minun vaikutelmani O:n ajatuksista, ei kirjan sanomasta itsessään.)

Tuollainen ajattelutapahan on tietysti täyttä kukkua. Ihminen oppii sietämään melko lailla mitä tahansa, etenkin jos se tuodaan samalla tavalla vähitellen kuin tässä tarinassa. Alun suostumuksensa jälkeen O:lle jokainen uusi asia, vaikka onkin rankempaa kuin aiemmat, on vain pieni lisä jo tapahtuneeseen ja siis hyväksyttävissä. Lopputulos on kuitenkin aika kaukana siitä, mitä alussa tapahtui, ja jos O:lle olisi esitelty loppu heti aluksi, hän luultavasti ei olisikaan suostunut.

Toinen asia, aika helposti huomattava, on kuinka täysin esineellistetty O on. Kukaan ei kohtele häntä ihmisenä. Miehille kidutus ja seksi ovat puhtaan mekaanista toimintaa, ilmeisesti toistettu jo useita kertoja useiden eri naisten kanssa. Tämä varmaan oli osana saamaani kliinistä vaikutelmaa: missään ei ole mitään tunnetta mukana.

Luin äskettäin myös kirjan Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa, ja se tuli väkisinkin mieleen. Tosin sen rankimmat kohtaukset ovat suunnilleen sitä tasoa, miltä tämä kirja alkaa, eli siitä voinee myös katsoa vertailukohtaa, jos miettii tätä aikovansa lukea.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

ruzena poimi kirjaviestistä.

Täällä on! Huuu...

Histoire d'O 1954, suom. Seppo Tuokko, Gummerus 2005 (6.p.), pokkari 191 s.

Kuten edellinenkin lukija toteaa, kerronta on kliinistä, etäännytettyä, ja mielestäni välillä suorastaan tylsää selostusmättöä. Tekstissä (tai suomennuksessa?) on kyllä tahattoman huumorin hetkensä: "mies työntyi hänen vatsaansa"; myöhemmin paikka on hiukan rohkeammin "vatsarako" ja seudulla ovat myös "vatsakarvat". Kun O sidottiin keskivartalon kohdalta tiukasti paaluun, se "aiheutti takapuolen pullistumisen ulospäin". Plop!

Mutta tyyli on kyllä johdonmukainen ja säilyttää taitavasti kylmyytensä. Jos reiän tarina olisi kerrottu eläytyvästi, en olisi varmaan lukenut sitä, S/M:stä kun en varsinaisesti ole kiluissani. Melkein en jaksanut lukea nytkään, ja vastoin takakannen lupausta kirja ei vanhaa rouvaa "merkinnyt". Mutta oli kiinnostavaa saada tietää, että tämä kulttikirja on tällainen.

Mietin, mikä tässä hengentuotteessa on ollut tämän (nais)kirjailijan pointti, ja epäilin kertomusta pokerinaamalla kirjoitetuksi parodiaksi. Wiki tiesi hiukan tarkemmin.

-ruzena

Anteeksi, olittekohan tilannut tällaisen annoksen?

Tätä en muista tilanneeni, mutta tilasinko vielä jotain muuta ja mitä ihmettä se sitten olisi ollut, ei aavistustakaan. Tuskinpa siis mitään kovin olennaista! Mutta jospa vaikka yrittäisin lukea tämän kirjan, aihe tosin ei ole ihan meikäläisen heiniä.

Muoks 9/2017: En saanut luettua, lähtee siis eteenpäin.

Kirjanvaihtohyllyyn alakerran käytävällä.