Kariston kotisivuilta:

"Komisario Sakari Koskinen viettää kerrankin rauhallista talvea väkivaltajaoksen johdossa. Yksi vaivainen katoamisilmoitus päivässä ei kuormita paljoakaan hänen tutkijaryhmäänsä, ja kaiken lisäksi tapaus kuulostaa rutiinijutulta. Hätääntynyt aviovaimo ilmoittaa miehensä kadonneen, ja kovin usein sellaiset katoamiset ovat selvinneet sankarin omatoimisen kotiinpaluun myötä.

Juttu saa kuitenkin omituisen ja kammottavan käänteen, sillä kirjaston hyllystä, Ranskan historiaa käsittelevien teosten kohdalta, löytyy ihmisen sormi – jota koristaa kadonneeksi ilmoitetun miehen vihkisormus. Koskinen tajuaa nopeasti, että hänellä on käsissään kenties kovempi juttu kuin koskaan ennen. Ja samaan aikaan hänen jaokseensa on saapunut uusi tutkija, joka tuo tullessaan uusia kuvioita henkilösuhteisiin."

Sain tämän Maaritilta BookCrossing-tarkoituksiin jo aika kauan sitten. Taidan lukea tämän itsekin ennen vapauttamista.

Koskinen muistutti pahan kerran Henning Mankellin Wallanderia, kunnes lähti juoksemaan rosvon perään ja miltei sai tämän kiinni =)

Ihan hyvä dekkari, ja Tampereen maisemat toivat kerrontaan oman mukavan lisänsä.

Kirja jatkaa matkaansa BlackDevilille lähipäivinä

Kiitokset!! Piikun aivan mahtavan hauskan idean eli laivanupotuspelin seurauksena tupsahti tänään voittokirja postiluukusta. Mun henkilökohtainen projektini on lukea aikajärjestyksessä Komisario Koskisen kaikki edesottamukset, joten tämä kirja joutuu vielä hetken odottelemaan lukuvuoroaan, mutta epäilen ettei kovin pitkään. ;)

Noniin, vihdoinkin Komisario Koskisesta kertova sarja on osaltani edennyt tähän toistaiseksi neljänneksi viimeiseen kirjaan.

Täytyy kyllä sanoa, että oli selvästi Koskisen uran synkin juttu tämä. Lopussa tuli jopa itselle sellainen epäuskoinen fiilis, että EIHÄN TÄMÄ NÄIN VOI MENNÄ!!! Meni se... Tällä kertaa poikkeuksellisesti itse pahan tekeminen ja sen kuvaaminen voimakkaammin tulee esiin vahvemmin kuin aikaisemmin. Samalla itse idea mistä tapahtumat ponnistaa on oikeastaan ensimmäistä kertaa jätetty ehkä vähemmälle ja tuntuukin ensimmäistä kertaa ehkä kauempaa haetulta kuin aikaisemmissa kirjoissa. Toisaalta, tiedän itsekin millaisia mielenterveydellisiä ongelmia lama joillekin aiheutti, muutamat ei edes jaksaneet vaan päätyivät ratkaisemaan tilanteen itsemurhalla, joten eipä se olisi ihmekään jos päässä alkaisi viirata pahemminkin. Eli - kaikesta huolimatta tykkäsin TAAS jälleen kerran, enkä malta odottaa, että pääsen aloittamaan seuraavaa kirjaa, Sana sanaa vastaan.

Koskinen on kyllä ehdottomasti lempihahmojani ja poliisien työyhteisön kuvaaminen on myös erittäin kiinnostavaa kaikkine pieninekin piirteineen, joita Jokinen onnistuneesti kuvailee. Puhumattakaan Tampereesta, melkein tuntuu, että sitä itsekin kulkee Koskisen kanssa pitkin katuja, kun kaupungin kuvailu on niin tarkkaa, silti kuitenkaan olematta mitenkään puuduttavaa. (Tai en sitten tiedä, ehkä ulkopaikkakuntalaisille kaikki ei ”aukea” samanlailla vaan voi tuntua turhaltakin?) Itselleni nämä Jokisen kirjat edustavat kuitenkin TAATTUA TAMPERELAISTA LAATUA! :)

KIITOS Piiku kirjasta! Nyt tämä kirja lähti isälleni odottelemaan lukuvuoroaan kunhan hän saa ensin luettua aikaisemman Vilpittömässä mielessä. JE:tä ei kyllä kannata siltä suunnalta odotella ;), mutta kirja palautuu kyllä aikanaan takaisin BC-kiertoon.

Illan miitissä oli tarjolla peräti kolme Jokisen kirjaa. Hillitsin itseni ja poimin mukaani niistä vain yhden. Nämä eivät nyt minulla mene aikajärjestyksessä, mutta hyviä ovat silti. Kiitos BlackDevil ja Piiku!

Tämä kirja tosiaan sisälsi sitä suurta pahaa, Koskinen ja kumppanit ratkoivat tässä kyllä raainta juttua tähän asti lukemistani Jokisen dekkareista. Rikoksen uhrejakin oli useampi. Sairastunut mieli, ahdistus ja epätoivo ajoivat tässä karmiviin tekoihin. Koukuttavasti oli tämä tarina rakennettu ja väliin oli kudottu jälleen sopivasti Koskisen oman poliisitiimin sisäistä ryhmädynamiikkaa. Se tai Koskinen itsekään ei ole tässä kirjassa välttämättä kovin puhtoinen, Koskinenkin kun ajautuu välillä valheen poluille. Tampere-kuvaukseltaan ja tapahtumapaikoiltaan tämä oli taas erittäin loistavaa lukemista samojen katujen tallaajalle.

Juuri nähty pariin Koskis-dekkariin pohjautuva teatteriesitys sai aikaan sen, että nyt varsinkin Pekillä ja Ullalla oli mielessäni jatkuvasti näyttelijöidensä kasvot.

Sakari lähtee nyt tapaamaan erpaxia ;).

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Koskinen jatkaa kiertoaan, annan kirjan miitissä sitä toivovalle erpaxille. Jännitystä syksyyn!

Ihanaa! Kiitos toivekirjasta, Bookgeo! Kiitos toki muillekin. Kirja näyttää ja kuulostaa aika karmaisevalta - hyvä juttu. Toivon voivani lukea tämän aika piakkoin. Menen varmaan katsomaan tuon teatteriesityksenkin jossain vaiheessa. Vien kirjan sitten joskus miittiin, josko jollain muullakin olisi tämä vielä lukematta.

Ei nämä Koskiset minullakaan aikajärjestyksessä mene, mutta ei siitä juurikaan haittaa ole. Vieläkin vaan kylmät väreet vilistävät, kun mietin kirjan käänteitä. Ihme, että uni tuli vielä tämän kirjan jälkeen.

Ahdistavista lähtötekijöistä ja hyytävistä yksityiskohdista oli kehitelty tarina, jota ei vaan voinut jättää pitkäksi aikaa odottamaan. Huumoria oli tähänkin tarinaan taas Koskisen ympärille jonkin verran ripoteltu, mutta en jotenkin malttanut jäädä hymähtelemään jutuillle, kun oli vaan pakko edetä tarinassa, jotta Paha saataisiin päätökseen. Olin kyllä nähnyt BD:n kommentin kirjan lopusta, mutta silti synkän tarinan loppu sai epäuskon valtaan: ei tässä voinut käydä näin!

Pidän kyllä näistä Koskisista, vaikka dekkareita en ole viime aikoina niin valtavasti lukenutkaan. Yksi suuri osatekijä Koskisissa on kyllä ilman muuta Tampereelle sijoittuvat tapahtumat, jotka elävöittävät tarinaa, kun kaiken oikein näkee mielessään ja on suurimman osan ajasta kartalla.

Jaa, enpäs viekään kirjaa välttämättä miittiin, sillä yhdellä bookcrossarilla näyttää tämä kirja olevan ainakin epäsuorasti wishlistillään. Pitääpä kysäistä, olisiko tämä vielä hänellä lukematta.

Kiitos vielä teille tätä kirjaa kierrättäneille!

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Sakari nyt sitten huomenna lähtee Tampereelta. Lukuiloa, Niksu!

Kiitos räpäkistä, erpax! Kirja saapui perille ihan normaalisti, vähän oli kulma kuoresta rikki muuten kaikki oli hyvin.

Kirja jää hetkeksi majailemaan tbr-hyllyyni, luen sarjaan järjestyksessä ja jokunen kirja puuttuu ennen tätä.

Päätin lukea kirjan vaikka edellinen kirja Vilpittömässä mielessä on vielä etsinnän alla. (Siinä on ilmeisesti aika paljonkin kerinnyt tapahtua.)

Mitähän tästä sanoisi. Piripolkka aiheutti sellaiset angstit, että luulin jo etten koskaan toivu siitä ja pysty lukemaan Koskisia ärsyyntymättä... Juonen kannalta olen tyytyväinen, että Jokinen vihdoin uskalsi heittäytyä vähän rujompiin juonikuvioihin ja lukija voi tuntea saavansa jotain uutta Koskisen maailmasta. Mutta siltikin pakko sanoa taas ettei Tampereen poliisista anneta kovin imartelevaa kuvaa, sellainen tunne minulle vain näistä tulee. Ihan suu loksahti pari kertaa auki ettei ole todellista!

Henkilöhahmojen soisi jo pikkuhiljaa kehittyvän. Pekki on aina vaan ja aina vaan samanlainen, naiset ovat mustasukkaisia ja Koskinen epärehti ja pihalla omissa ihmissuhteissaan. Simo oli ehkä ainut piristys. Jokinen oli tehtyt hänestä hyvällä tavalla stereotypisen henkilön, joka muuttaa pienemmästä kaupungista Helsinkiin ja jossain vaiheessa takaisin ja kuvittelee että on nähnyt suurempaakin maailmaa puhetyylistä lähtien.

Jos minulla ei olisi sarjan muut osat hyllyssä odottamassa lukemista, saattaisin pari kertaa miettiä olisikohan tämä tässä, mutta nyt ainakin saan selville onko tämä kirja millään tavalla käännekohta sarjassa, sen verran erilainen esim.raakuudessaan tämä oli.

Kiitos erpaxille kirjasta! Tämä on sen verran hyvin laputettu että saattaa saada villin vapautuksen kohtalon.

WILD RELEASE NOTES:

Saisinkohan jätettyä tämän Lumoukseen tänään. Kolmen jälkeen joskus.


***No en kun se menee torstaisin kahdelta kiinni:D Jätin sitten yhteen Kinopalatsin lehtitelineistä. n. klo 15.30

Bongattu klo 17.40 Kinopalatsin lehtitelineestä. Ensimmäinen löytöni, vaikka itse olen saattanut vapauteen muutamia kirjoja. Ilahduin löydöstä kovin, nyt ehkä jaksaa kärrätä ja jemmata uloskin taas opuksia. :)

Luen ja pistän eteenpäin hetken päästä.

Seppo yllätti positiivisesti, en ollut ennen lukenut. Lisää! Ja tässä kiertoon jollekin muulle lukijalle. :)

Haluan lukea lisää komisario Koskisen tutkimuksia.