Erast Fandorinin tutkimuksia: vuosi 1876.
Venäjänkielinen alkuteos Azazel (1998). Suom. Anton Nikkilä. 3. painos (ensimmäinen painos ilmestyi v. 2001). WSOY, Helsinki 2002. Loisto-pokkarit. Nid., 343 s.

Kirjaston hyväkuntoinen ja siisti poistokappale.

En ollut lukenut dekkareita iäisyyksiin, kun viime kesänä iski jonkinlainen dekkarihimo. En kuitenkaan oikein tiennyt, mihin tarttua; vanhat tutut kyllästyttivät ja uudet tuntemattomat pelottivat mahdollisen realistisuutensa takia. Niinpä kerjäsin ja sain vinkkejä genreä paremmin tuntevilta ystäviltäni. Kiitos paljon! Boris Akuninia minulle mainostettiin historiallisten, paperinmakuisten jännitysromaanien kirjoittajana. Kiinnostuin heti ja luinkin Akuninin siihen mennessä suomennetun tuotannon. Enkä pettynyt.

Asaselin salaliitto on Erast Fandorinin tutkimuksia esittelevän sarjan ensimmäinen kirja. Siinä tapaamme älykkään mutta helposti hämmentyvän ja turhamaisen (korsetti!) nuoren moskovalaisen poliisikirjurin joka kiinnostuu kummallisesta itsemurhatapauksesta. Hän saa laiskanpulskealta esimieheltään luvan jatkotutkimuksiin — onpahan komisariolla sitten jotain uutta kerrottavaa vaimolleen — ja päätyy jännittäviin seikkailuihin mm. Pietarissa ja Lontoossa.

Kirja toi mieleeni lapsena ja nuorena kesämökillä lukemani seikkailusarjat, ne ihan aitoa pulpia edustavat kirjaset kuten Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut. Pidemmälle kirjassa edetessäni löysin yhtymäkohtia jopa James Bondiin, mukana kun on sen verran hienoja keksintöjä, että 007:kin kalpenisi, puhutaanhan nyt 1800-luvusta. — Rinnastuksista huolimatta kirjoitustyyli on hyvin venäläinen. Aluksi se tuntui minusta hiukan raskaalta mutta alkoi sitten viihdyttää.

Kirjailijasta sen verran, että kirjailijanimen takana on Georgiassa 20.5.1956 syntynyt Grigori Tshartishvili, koulutukseltaan Japaniin perehtynyt historioitsija, joka on työskennellyt mm. toimittajana ja kääntäjänä. Hän osaa hyvin hyödyntää tietojaan ja kokemustaan kirjasarjan edetessä.

Asaselin salaliitto on siis Erast Fandorin -sarjan ensimmäinen osa. Suosittelen jatko-osiakin. (Kakkososa muistutti minusta muuten Sotaa ja rauhaa, ja niin aloin jo miettiä, mihin sfääreihin sarjan edetessä vielä yletäänkään...:) Monista muista dekkarisarjoista poiketen Akuninin sankarihahmo nimittäin oppii, kehittyy ja kasvaa ajan myötä.

Putkahti esiin Arvoitusarkusta. Minulla oli varsin vahvat aavistukset, että Akunin sieltä tulee. En voinut kuitenkaan olla valitsematta tätä, jotta saisin asiasta varmuuden :-) Siitäkin huolimatta, että olen lukenut varmaan kaikki suomennetut Fandorin-kirjat.

Ensimmäiseltä lukukerralta mieleen oli jäänyt oikeastaan vain loppu, varsinainen tarina kyllä palaili mieleen hämärästi lukemisen aikana. Jostain syystä tuo loppuratkaisu vain oli jäänyt kovin vahvasti mieleen ja olin hieman yllättynyt, että koko romanttinen sivujuoni olikin todella pienessä osassa.

Olen lukenut varmaan kaikki suomennetut osat Fandorinin tutkimuksista ja yhden jopa venäjäksi. Hahmon kehittyminen selittyy osittain ehkä sillä, että Fandor-kirjat ovat osa Novij detektiv - sarjaa , jossa jokainen osa edustaa tiettyä teemaa. Asaselin salaliitto on nimensä mukaisesti salaliittoteemainen, Turkkilainen gambiitti on vakoiluaiheinen, Leviatanin purjehduksessa taas tutkimuksia tekee hermeettinen salapoliisi, Akilleksen kuolemassa tehdään salamurha. Joukkoon mahtuu myös dekadentti salapoliisi, dickensiläinen salapoliisi ja poliittinen salapoliisi. Ihan mielenkiintoinen tuttavuus tämä Erast Fandorin siis on.

Kiitos, em64, kirja saapui eilen. Siis tällainen opus, mielenkiintoista. Olen vetänyt sikasäkistä itselleni hyvinkin tuntemattomia opuksia, jotka vaikuttavat kyllä ihan mielenkiintoisilta. Menee nyt toistaiseksi TBR-pinoon.

Yritän tässä harventaa lukulistaani sieltä vanhimmasta päästä, joten päätin eilen illalla ottaa tämän kirjan käteeni. Lueskelin useamman kymentä sivua, mutta ei tämä oikein sytyttänyt. Jokin siinä vain tökki vastaan, ehkä se oli osittain sanasto ja osittain se, että juonen alkupää ei saanut minussa aikaiseksi minkäänlaista jännittynyttä odotusta.

Laitan kirjan jollakin tavalla eteenpäin.

Kirja hyppäsi laukkuuni Kymenlaaksolaisten miitissä. Kiitos bookwormessille!

Venäjälle sijoittuvat kirjat kiinnostavat aina ja tämä lähti mukaan lähinnä siksi, että tarina sijoittuu Moskovaan ja haaveissa on, että pääsisin sinne joskus itsekin.

Kirjoitan journalmerkintäni valkoisella fontilla, kun en nyt jaksa pohtia kuinka kirjoittaa ilman pahoja juonipaljastuksia. (Teksti sisältää juonipaljastuksia myös Bond-leffoista.) Tekstin saa halutessaan esiin "maalaamalla" sen tähtien jälkeen hiiren kursorilla.
***
Varsin venäläisestä tarinasta oli tosiaan kyse. Lopusta tuli mieleen lähellä toimivan Venäjä Clubin viimekertaisen elokuvan mainos: "ensimmäistä kertaa kerhomme historiassa esitämme elokuvan, jolla on onnellinen loppu." Mielenkiinnolla odotan onko tämän dekkarisarjan onnelliset loput yhtä harvinaisia ja yhtä laimean onnellisia kuin clubin elokuvassa.

Samoin kuin Tarnalle minullekin tuli päähenkilöstä paikoitellen mieleen Bond. Mukana oli sellaista playboy glamouria frakkeineen ja silinterihattuineen ja ihmevekottimiakin (puhelin jopa!) löytyi. Myös loppuratkaisu muistutti Bondista. Parhaiten minulle on Bond elokuvista jääneet mieleen Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa ja Casino Royale, joissa kummassakin Bond-tyttö kuolee lopussa. Elokuvassa Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa kuolema tapahtuu vieläpä juuri häiden jälkeen, kun pahikset tappavat James Bondin vaimon.

Päänsisäinen TBR-lista kasvoi taas usealla opuksella, kun aion lukea sarjan jatko-osatkin. Toivottavasti tämän sarjan lukeminen rohkaisisi yrittämään taas joitain venäläisiä klassikoitakin.

WILD RELEASE NOTES:

Pöydällä käytävällä, joka lähtee Kolmosaulasta matematiikan ja fysiikan laitoksen tiloihin.

Lukuiloa löytäjälle!