Kirja on julkaistu ensin Ranskassa nimellä Le Matou. Suom. Juha Mannerkorpi. Otava, Helsinki 1985. Sidottu, 540 s.

* Takakansi:
”Maaginen lukukokemus. Erittäin korkeatasoinen romaani, joka todella viihdyttää ja ilahduttaa lukijaa. Ihme ajassamme. The Globe and Mail
”Tämän kirjan lukeminen on juhlaa. Eikä se ole tavallista.” Le Figaro
”Tämä romaani tuottaa suurenmoista mielihyvää!” Elle
”Jos haluat lukea hyvän kirjan, lue Katti.” The Gazette

Kanadalainen Katti on valloittanut lukijat jo kahdessa maanosassa. Se on kertomus Florentinista, ripeäliikkeisestä nuoresta miehestä, joka haluaa tulla rikkaaksi ja onnelliseksi. Toive lienee tuttu useimmille meistä, mutta Florentinin kohdalla se uhkaa myös toteutua. Kattiin mahtuu koko elämän kirjo, hyvä ja paha, ilo ja suru, kauneus ja rumuus, arki ja absurdi. Katti on pikareski, vilpittömän hauska — ja pohjimmiltaan hyvin vakava kirja. Sen sisältö on avoin monenlaisille tulkinnoille.

”Jos haluat riemastua, riennä ostamaan itsellesi Katti. Osta se myös jokaiselle ystävällesi. Jolleivat he kirjan luettuaan ole sinulle ikuisesti kiitollisia, vaihda ystäviä. Jos joku ei kykene nauttimaan Katista, hän ei ole tuntemisen arvoinen.”
Näin kirjoittaa quebeciläinen The Globe and Mail -lehti.

* Etulieve:
Yves Beauchemin (s. 1941) on omaperäinen tyylitaituri, joka kuin leikiten kuljettaa lukijaa vuoroin mielikuvituksen huikeilla poluilla, vuoroin elämän peruskysymysten äärellä. Katti on hänen toinen romaaninsa aikuisille. Beauchemin on kirjoittanut koko ikänsä. Ensimmäinen romaani L’Enfirouape ilmestyi vuonna 1974 ja palkittiin sekin monin palkinnoin. Katti on saanut kaikki Kanadan arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot. Kattia Beauchemin kirjoitti seitsemän vuotta työnsä ohessa, siitä tuli hetkessä huikea menestys Kanadassa; Euroopassa ja Amerikassa kustantajat ovat kilpailleet sen oikeuksista. Beauchemin toimii tutkijana Radio Quebecin palveluksessa.
Katin päähenkilö Florent on aivan tavallinen nuorimies, joka raataa päivät pitkät pienellä palkalla Montrealin suurkaupungissa. Kuten kaikki hänkin unelmoi paremmasta tulevaisuudesta. Yllättäen hänen toiveensa alkavatkin toteutua. Ja siinä häntä auttaa ratkaisevalla tavalla salaperäinen herra Ratablavasky. Mutta mikä mies Egon Ratablavasky oikeastaan on? Mitä hän haluaa Florentinille opettaa, mitä elämästä näyttää? Katin yhteydessä on puhuttu dickensmäisyydestä, vaikka se kertookin juuri tästä päivästä ja erittäin realistisesti juuri niistä ehdoista joiden varassa elämme.

* * *
Varattu Räpäkkiarvontaan.
EDIT 5.5.07. Katin voitti lottuli. Onnittelen. Toimitan kirjan viimeistään kesäpäivien 07 jälkeen. Yritän lukea kirjan ensin; edellisesta kerrasta on huikean pitkä aika.

Silloin tällöin mietin, kuka noita takakanteen tms. paikkaan tuupattuja lehtiarvosteluotteita oikein väsää. Jos haluat riemastua, riennä ostamaan itsellesi Katti. Osta se myös jokaiselle ystävällesi. Jolleivat he kirjan luettuaan ole sinulle ikuisesti kiitollisia, vaihda ystäviä. Jos joku ei kykene nauttimaan Katista, hän ei ole tuntemisen arvoinen. (The Globe and Mail) En minä ainakaan lähtisi tuttavia saati sitten ystäviä vaihtamaan sillä perusteella, mitä mieltä he ovat Katista tai mistään muustakaan kirjasta. — Mahtoikohan tuonkin siteeratun tekstinpätkän kirjoittajan sukunimi olla sattumalta vaikka Beuchemin...

Takakansiteksti sanoo kirjaa pikareskiksi. Kieltämättä siinä on veijariromaanin piirteitä, mutta kovin hauskana minä en sitä sittenkään pitäisi: Florentinista kehittyy ajan myötä ikävä huijari ja kostonhimoinen tyyppi. Joissain kohdin mieleeni tuli Monte Criston kreivi. Alexandre Dumas vanhemman tekstiä on vain ollut kivempi lukea.

Lievetekstin mukaan kirjan yhteydessä on puhuttu myös dickensmäisyydestä, eikä vertailu vallan tuulesta temmattu olekaan. Monet kirjan henkilöhahmoista — mm. Egon Ratablavasky ja Emile-herra äiteineen ja naapurinrouvineen — ovat kuin Charles D:n kertomuksista repäistyjä. Sitä paitsi juonenkäänteet ovat suuria ja näyttäviä täyskäännöksiä eivätkä mitään pikkumutkia kuten monessa 1900-luvun romaanissa.

Haisevan herra Ratablavaskyn henkilöllisyyttä en sen kummemmin ryhtynyt pohtimaan enkä muitakaan tulkintoja rakentelemaan. Sen sijaan jäin miettimään 90-luvun lama-Suomea ja talouden perseelleenmenon vaikutuksia niin pieniin kuin suuriinkin ihmisiin. Jos kustantamot ja niiden mainosnikkarit tietäisivät ajatukseni, Katin uutta painosta ryhdyttäisiin varmaan markkinoimaan jonkinlaisena toteutuneena ennustuksena... Uusi Nostradamus on löytynyt?!

Kaikesta edellä sanomastani huolimatta tunnustan, että Katti on hyvin kirjoitettu ja ilmeisen oivallisesti käännetty kirja. Välillä minun oli jopa vaikea laskea sitä käsistäni, eikä niin tapahdu usein. Hämmästyttävää kyllä, mutta isosta sivumäärästä huolimatta en löytänyt tekstistä turhia osuuksia.
Katti on kiinnostava, eheä kokonaisuus. Olen iloinen siitä, että luin sen toistamiseen pitkän ajan jälkeen. — Nyt siitä on hyvä luopua.

Toivottavasti viihdyt Katin kanssa, lottuli!

Edit 17.6.07: Katti päätyi kissoja rakastavan dotdotin kyytiin Kesäpäiviltä. Kiitos kuriroinnista, dotdot!

Katti saapui perille Helsinkiin. Joutuu nyt valitettavasti jonkin aikaa odottamaan lukuvuoroaan...

Kiitokset Tarna!

Huhuh, vihdoinkin tämä tiiliskivi on louhittu!

Kirja oli paikoitellen hyvin mielenkiintoinen, mutta en allekirjoita lausahdusta kirjan hankkimisesta kaikille ystäville. Elämä potki päähenkilöpariskuntaa enemmän ja vähemmän, mutta jotenkin he silti onnistuivat enemmän ärsyttämään kuin säälittämään minua. Yleensä kyllä ennemmin säälin kuin ärsyynnyn.

Kirja on nyt vapaata riistaa, ellei kelpaa maailmalle ennen muuttoani maaliskuun lopussa, vapautan villisti, soveliaaseen paikkaan.