Enon opetukset
by Petri Tamminen | Literature & Fiction | This book has not been rated.
ISBN: 9511211501 Global Overview for this book
ISBN: 9511211501 Global Overview for this book
7 journalers for this copy...
Luen ja vapautan.
Edit 12.4.2008: Mieheni täti antoi Enon opetukset 11-vuotialle sukulaispojalle joululahjaksi. Luettuaan kirjan poika totesi, että kirjailija ei e-h-k-ä ollut tarkoittanut kirjaa aivan hänen ikäisilleen. Eipä niin. Ei pidä masentaa lasta aikuisten miesten hölmöilyillä ja ahdistuksilla. Kirja ei ollut aivan niin ankea kuin olin kuvitellut. Sujuvaa tekstiä ja osuvia repliikkejä. En vain uskonut henkilöihin. Rakenteesta tykkäsin.
Kirja lähtee 14.4. Alejandalle, joka nappasi sen Kiitos kärsivällisyydestä -RABCK:stäni.
Edit 12.4.2008: Mieheni täti antoi Enon opetukset 11-vuotialle sukulaispojalle joululahjaksi. Luettuaan kirjan poika totesi, että kirjailija ei e-h-k-ä ollut tarkoittanut kirjaa aivan hänen ikäisilleen. Eipä niin. Ei pidä masentaa lasta aikuisten miesten hölmöilyillä ja ahdistuksilla. Kirja ei ollut aivan niin ankea kuin olin kuvitellut. Sujuvaa tekstiä ja osuvia repliikkejä. En vain uskonut henkilöihin. Rakenteesta tykkäsin.
Kirja lähtee 14.4. Alejandalle, joka nappasi sen Kiitos kärsivällisyydestä -RABCK:stäni.
Kiitos kärsivällisyydestä RABCK:ista, kiitos kirjasta ja kiitos myös Mäntsälästä!
EDIT 17.4.2008
Jos eno ei tipu veneestä, se jatkaa matkaa Niksulle.
EDIT 17.4.2008
Jos eno ei tipu veneestä, se jatkaa matkaa Niksulle.
Jos kirjoilla olisi sisaruksia, tämä kirja olisi ehdättomasti A-L Härkösen Juhannusvieraan isoveli. Kirjat ovat ulkoisesti samasta formaatista vedettyjä ja tarinana tämä on Juhannusvieras äijäjuttuna. Kiva ja nopealukuinen kirja.
Ja sitten Niksulle, kunhan tavataan tai kuriirit juoksee.
Ja sitten Niksulle, kunhan tavataan tai kuriirit juoksee.
Ihanaa, tavattiin Alen kanssa kesäpäivillä. Kiitos kirjasta ja toivottavasti nähdään taas pian!
Ei tämä nyt oikein iskenyt. Tällainen äijäily ja yksityiskohtaiset kuvaukset eivät oikein sopineet tämän hetkiseen fiilikseeni. Nostan todella hattua jos 11-vuotias on tämän kirjan lukenut! Minulla teki tiukkaa jokaisella aukeamalla.
Etsin tälle jossain vaiheessa uuden lukijan, villisti en raaskisi näin hyväkuntoista, tuoretta kirjaa vapauttaa. Mutta itse toivottelen vain kirjalle kalaonnea...
***Edit 10.8: Lähtee kirjaviestistä lukutuolille huomenna maanantaina. KTMC #76.
Etsin tälle jossain vaiheessa uuden lukijan, villisti en raaskisi näin hyväkuntoista, tuoretta kirjaa vapauttaa. Mutta itse toivottelen vain kirjalle kalaonnea...
***Edit 10.8: Lähtee kirjaviestistä lukutuolille huomenna maanantaina. KTMC #76.
Journal Entry 6 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, August 12, 2008
Kirja perillä, kiitos! Takakannen tekstin kirosanakokoelma olisi jo ehkä saanut aikaan sen, etten olisi antanut tätä 11-vuotiaalle joululahjaksi, mutta saa nähdä, mitä sisältä löytyy! Kirjan kansikuvasta tuli hassu olo, sillä luen parhaillaan Evanovichin Full Tiltiä, jonka kannessa huristaa myös samaan tapaan yksinäinen auto, tosin pinkillä pohjavärillä ;)
Journal Entry 7 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, August 13, 2008
No eipä tämä tosiaankaan mitään lastenkirjallisuutta ollut! Kokonaisuutena tämä oli ihan mukava, nopealukuinen kirja. Huvitti tuo Alejandan rinnastus Härköseen - minulle tuli nimittäin alkuosassa voimakas assosiaatio Kaurismäen elokuviin ja myöhemmin koin tässä paljon yhtäläisyyttä Kari Hotakaisen tekstien kanssa. Pidin kirjan rakenteesta, mutta keskimmäinen osa juopottelu- ja itsemurhateemoineen oli sen verran ankeaa ja puuduttavaa luettavaa, että meinasin skipata yli. Minusta tässä oli tavoitettu jotain tosi suomalaista ja tosi miestäkin, luulen, että tämä kirja saattaisi löytää lukijansa niistäkin suomalaismiehistä, jotka eivät kirjoja juuri lue.
Taidan viedä mukanani huomiseen BC-tapaamiseen, tästä kirjasta olisi mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä!
Taidan viedä mukanani huomiseen BC-tapaamiseen, tästä kirjasta olisi mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä!
Kirja vaikutti hauskalta, joten nappasin sen mukaan miitistä. Pari kirjaston kirjaa on jo lukupinossa, joten vähän aikaa voi mennä siihen, että tästä kirjasta kuuluu seuraavan kerran täällä.
Miitistä mukaan. Pakko ottaa, kun eivät ryökäleet kirjan lukeneet suostuneet sanomaan siitä oikeastaan mitään. Kiitti vaan siitäkin. Ja kirjasta. :)
Hävyttömän pitkäänpä minä olen hautonut tätä kirjaa hyllyssäni. Anteeksi, dotdot ja muut kierrättäjät! Tartuin vihdoin Enon opetuksiin Fazil Iskanderin ihastuttavan tarinakokoelman Setäni arvo siitä nousee innoittamana. Naiivisti toivoin yhtä lämpimän hupaisaa kertomusta äidin kuin isänkin veljestä. Osaapa ihminen olla tyhmä: aivan kuin odottaisin kummituksia käsittelevältä kauhukirjalta Muumien lempeyttä.
Takakanteen on esimerkiksi sisällöstä raavittu koko kirjan paras osa; Kolumbus-juttu on aidosti hauska. Sen sijaan mainosnikkarin takakanteen isolla sinisellä fontilla länttäämä kehu, jonka mukaan pidän käsissäni lakonisen huumorin ja tilannekomiikan mestarin elämää suurempaa ja hauskempaa romaania kasvamisen tiestä, on huikea ylilyönti. Elämää suurempi? — Ja hauskempi? Jo on pieni ja ikävä elämä. Tilannekomiikkaa kyllä, mutta sellaisen kirjoittaminen luettavaksi vaatii oikeasti mestarin. Tammisesta ei siihen ainakaan vielä näytä olevan. Ruumisarkussa makoilu ei ole mikään uusi juttu, mutta jossain sketsisarjassa tai elokuvassa se saattaisi vielä toimia. Arkun käyttö kanoottina naurattaisi nähtynä varmasti, luettuna se ei edes hymyilyttänyt. Pitkät dialogit viimeistään pistivät miettimään, että näinköhän Tamminen näki sielunsa silmin tekstinsä myös näyteltynä.
Romaanin rakenteesta (kohtauksia kolmelta eri vuosikymmeneltä) pidin minäkin. Mutta kun teksti, varsinkin kirjan uuvuttavan pitkä kakkososa, on täynnä miehistä örvellystä, lukukokemuksesta muodostui lähinnä tympeä.
Enon opetukset on kieltämättä kasvutarina muttei kuitenkaan kovin selkeästi edes sitä. Merkittävistä oppimiskokemuksista kiinnostuneena kasvatustieteilijänä olisin toki voinut miettiä sitä osastoa tarkemminkin, mutta teksti pikemmin työnsi luotaan kuin imi mukaansa ja kutsui pohdiskeluihin.
Kirjan aihe — omasta elämästään vieraantunut (tai ei koskaan siihen sisälle päässyt?) mies, jonka sankareita ovat alamäkeä liukastelevat miehenköriläät — on sinänsä mielenkiintoinen, ja siitä olisi saattanut saada aikaiseksi hyvänkin kertomuksen. Tammisen teksti jätti liikaa kysymyksiä ja epäilyjä: Missä luuraa Jussin isä? Mikä ihme enossa ja Myrskyssä on Jussista niin ihailtavaa ja sankarillista, itsevarmalta vaikuttava esiintymistapako? Voiko Jussista vielä kasvaa ihan aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen ja oikea isä pojalleen? Katkaiseeko muka Jussi tai viimeistään Aleksi miehisen rähjääntymis- ja rappioketjun? Ja niin edelleen. Enon opetusten perusteella kirjailijan ihmiskuva tuntuu ankealta. Kertomuksen kolme keskeistä miestä ovat aika surkimuksia, eivätkä ne kaksi suurimman roolin saanutta naista ole sen positiivisempia hahmoja.
Ja sittenkin... kyllä tekstissä jotain vetoa on. Jotkut Olli-enon ja mahdollisesti Myrskynkin ajatuksista tuntuvat osuvilta ja eno jopa kohtuullisen sympaattiselta hahmolta. Mutta että kirja on ollut peräti Finlandia-ehdokkaana, sitä minä en ihan ymmärrä.
Tätäkö sitten on korkeatasoinen miesten kirjallisuus? Olisi kiintoisaa tietää miesten mietteitä Enon opetuksista. Aioinkin tyrkyttää kirjaa jollekulle lukevalle herrahenkilölle, mutta taisin tulla toisiin ajatuksiin. Koen jokseenkin myönteisenä sen, etten usko ystävieni innostuvan ryyppyreissukokoelmista. Vaikka mistäs sen tietää, ans kattoo ny. Kirjan tulevaisuus on vielä siis avoin.
Petri Tamminen Otavan sivuilla
Petri Tamminen Wikipediassa
Takakanteen on esimerkiksi sisällöstä raavittu koko kirjan paras osa; Kolumbus-juttu on aidosti hauska. Sen sijaan mainosnikkarin takakanteen isolla sinisellä fontilla länttäämä kehu, jonka mukaan pidän käsissäni lakonisen huumorin ja tilannekomiikan mestarin elämää suurempaa ja hauskempaa romaania kasvamisen tiestä, on huikea ylilyönti. Elämää suurempi? — Ja hauskempi? Jo on pieni ja ikävä elämä. Tilannekomiikkaa kyllä, mutta sellaisen kirjoittaminen luettavaksi vaatii oikeasti mestarin. Tammisesta ei siihen ainakaan vielä näytä olevan. Ruumisarkussa makoilu ei ole mikään uusi juttu, mutta jossain sketsisarjassa tai elokuvassa se saattaisi vielä toimia. Arkun käyttö kanoottina naurattaisi nähtynä varmasti, luettuna se ei edes hymyilyttänyt. Pitkät dialogit viimeistään pistivät miettimään, että näinköhän Tamminen näki sielunsa silmin tekstinsä myös näyteltynä.
Romaanin rakenteesta (kohtauksia kolmelta eri vuosikymmeneltä) pidin minäkin. Mutta kun teksti, varsinkin kirjan uuvuttavan pitkä kakkososa, on täynnä miehistä örvellystä, lukukokemuksesta muodostui lähinnä tympeä.
Enon opetukset on kieltämättä kasvutarina muttei kuitenkaan kovin selkeästi edes sitä. Merkittävistä oppimiskokemuksista kiinnostuneena kasvatustieteilijänä olisin toki voinut miettiä sitä osastoa tarkemminkin, mutta teksti pikemmin työnsi luotaan kuin imi mukaansa ja kutsui pohdiskeluihin.
Kirjan aihe — omasta elämästään vieraantunut (tai ei koskaan siihen sisälle päässyt?) mies, jonka sankareita ovat alamäkeä liukastelevat miehenköriläät — on sinänsä mielenkiintoinen, ja siitä olisi saattanut saada aikaiseksi hyvänkin kertomuksen. Tammisen teksti jätti liikaa kysymyksiä ja epäilyjä: Missä luuraa Jussin isä? Mikä ihme enossa ja Myrskyssä on Jussista niin ihailtavaa ja sankarillista, itsevarmalta vaikuttava esiintymistapako? Voiko Jussista vielä kasvaa ihan aikuinen, vastuuntuntoinen ihminen ja oikea isä pojalleen? Katkaiseeko muka Jussi tai viimeistään Aleksi miehisen rähjääntymis- ja rappioketjun? Ja niin edelleen. Enon opetusten perusteella kirjailijan ihmiskuva tuntuu ankealta. Kertomuksen kolme keskeistä miestä ovat aika surkimuksia, eivätkä ne kaksi suurimman roolin saanutta naista ole sen positiivisempia hahmoja.
Ja sittenkin... kyllä tekstissä jotain vetoa on. Jotkut Olli-enon ja mahdollisesti Myrskynkin ajatuksista tuntuvat osuvilta ja eno jopa kohtuullisen sympaattiselta hahmolta. Mutta että kirja on ollut peräti Finlandia-ehdokkaana, sitä minä en ihan ymmärrä.
Tätäkö sitten on korkeatasoinen miesten kirjallisuus? Olisi kiintoisaa tietää miesten mietteitä Enon opetuksista. Aioinkin tyrkyttää kirjaa jollekulle lukevalle herrahenkilölle, mutta taisin tulla toisiin ajatuksiin. Koen jokseenkin myönteisenä sen, etten usko ystävieni innostuvan ryyppyreissukokoelmista. Vaikka mistäs sen tietää, ans kattoo ny. Kirjan tulevaisuus on vielä siis avoin.
Petri Tamminen Otavan sivuilla
Petri Tamminen Wikipediassa
Released 12 yrs ago (7/11/2011 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Yllätys!
Journal Entry 12 by sumako at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Tuesday, July 12, 2011
Toivekirja saapui tänään yllätyksenä. Kiitos, Tarna!