Englanninkielisestä alkuteoksesta Nisa — the Life and Words of a !Kung Woman suomentanut Risto Mäenpää. Otava, Helsinki 1983.

Kirjaston poistohyllystä.

Takakansi:

Jännittävä ja avartava näkymä elämäntapaan ja kulttuuriin, josta emme paljoakaan tiedä: Kalaharin aavikkoalueella asuva kung-nainen Nisa kertoo itsestään ja elämästään, heimonsa elämästä.

Kung-heimo asuu Kalaharin aavikkoalueen pohjoisreunalla Etelä-Afrikassa harjoittaen kaikkein alkeellisimpia elinkeinoja, keräilyä ja metsästystä. Antropologi Marjorie Shostak onnistui rikkomaan kulttuurirajat ja saavuttamaan rehellisen ja läheisen keskustelun tason kung-heimon naisten kanssa. Pääasiallisena kertojana tässä kirjassa on älykäs, rohkea ja huumorintajuinen Nisa, jolla on erinomainen kyky kuvata kokemuksiaan. Nisa kertoo myrskyisästä, mutta onnellisesta lapsuudestaan, seksuaalisista kokemuksistaan ja käsityksistään, avioliitoistaan, pysyvän rakkauden tuomasta onnesta, eron katkeruudesta, lasten menettämisen aiheuttamasta surusta. ’Nisa’ on kertomus naisen elämästä, mutta samalla siitä kasvaa elävä ja monipuolinen kuvaus meille oudosta, mutta sitäkin mielenkiintoisemmasta ihmisyhteisöstä, sen elämisen muodoista ja elämisen arvoista.

**
Tarkoitukseni on lukea Nisa ja siirtää se sitten Margihin haltuun.

Minä avaan tarinan ja kerron sinulle millainen se on. Sitten lopetan sen ja niin kuin muutkin hiekalle pudonneet, tuuli vie sen mennessään.
— Nisa

Huh, reilusti yli vuosi siinä hurahti. Mutta toisaalta; Nisan elämä oli kestänyt jo 50 vuotta. ;)

Elämäkerrat, varsinkin omaelämäkerrat ovat minulle aina vaikeita luettavia. Puhumattakaan sitten kirjoitettuun muotoon saatetuista suullisista omaelämäkerroista — nepä vasta raskaita ovatkin! Puhujalla on yleensä melkoinen arsenaali tehokeinoja käytössään; hän vaihtelee äänensävyä, -väriä jne., hän ilmehtii, elehtii yms. Mitään niistä ei kirjoitettu teksti pysty välittämään.
Helpointa luettavaa Nisassa olivatkin Marjorie Shostakin joka luvun alkuun laatimat selostukset, joissa hän vähän yleisemmällä tasolla kertoo kung-heimon tavoista ja elämästä.
Kiinnostavaa Nisan tarinointi toki on. Jotenkin se silti uuvutti niin, että lukutuokio venyi venymistään. Eikä kirjan fyysinen koko helpottanut.

Ota ääneni koneeseen niin että sanani kuuluvat selvästi. Olen vanha ihminen, olen saanut kokea monia asioita ja minulla on paljon puhuttavaa. Minä kerron puhuttavani asioista, joita olen tehnyt, joita vanhempani ja muut ovat tehneet. Mutta älä anna niiden kuulla, joiden kanssa asun.

Loppujen lopuksi kuva kungien tavoista, perinteistä ja kulttuurista jäi minusta melko hajanaiseksi. Tottahan Nisa kertoo esimerkiksi työnteosta, mutta kuvaus on pirstaleina siellä täällä. Sitä yhtä työtä lukuunottamatta; siitä puhutaan paljon. Seksuaalisuus korostuu kirjassa: rakastajat ja rakastajattaret, aviomiehet ja vaimot, mustasukkaisuuskohtaukset perhe- tai muine väkivaltoineen vyöryvät sivuilla sellaisena virtana, että saippuaoopperan käsikirjoittajatiimi olisi ihmeissään. Onkohan seksin suhde kungien elämässä sama kuin tarinoissa, mietin lukiessani. Ja jos — eritoten mikäli kungeja voi pitää jotenkin aidompina ihmisinä kuin vaikkapa eurooppalaisia — niin miten paljon kristinusko ja muut muka sivistyneemmät uskonnot ovatkaan muokanneet meitä ja meidän käsityksiämme. Siinä sitä olikin pohdittavaa. Epilogissa Shostak kuitenkin myöntää, että kuva voi olla vinoutunut; hän on kysymyksillään saattanut tahtomattaan ohjata haastateltaviaan tiettyyn suuntaan.
Toinen huomiotani kiinnittänyt seikka oli kung-naisten vahva asema yhteisössä. Eiväthän he suinkaan tasa-arvoisia miesten kanssa ole, mutta missäpä naiset sitä olisivat. Voimahahmoja kuitenkin, nämä kung-heimon naiset.
Kirjan epilogi oli kiinnostava jo sen takia, että siinä Shostak kertoo tavanneensa Nisan vielä uudelleen, neljä vuotta ensimmäisten haastattelujen jälkeen. Tuntuu hyvältä tietää, että Nisa ymmärsi joutuvansa kirjan päähenkilöksi ja myös hyötyi siitä taloudellisesti. Ennen kaikkea oli lohdullista tuntea, että hän oli vihdoin löytänyt onnen ja tasapainon omassa elämässään.
Kirjan mustavalkoiset valokuvat ovat upeita ja onneksi koko sivun kokoisia postimerkkien sijasta. Eivät nekään tosin paljon kulttuurista kerro mutta antavat hyvän käsityksen kungien huimasta kauneudesta. He ovat todella kauniita ihmisiä joka ainoa.
Mielenkiintoinen kirja. Kannattaa lukea!

Siinä on minun elämäni. Sellainen se on ollut ja sellainen minä olen. Minulla on yhä rakastajia ja teen yhä kaikenlaista. Olen elänyt ja elänyt ja nyt olen vanha. Nyt tiedän paljon, asioita joita olen kuullut kauan sitten ja asioita joita olen nähnyt elämäni aikana. Niistä minä olen sinulle puhunut, ja sinä viet puheeni mukanasi kun lähdet.

***
Seuraavaksi Nisa matkaa Margihin luo. Joku hänen naapurinsa oli (yli vuosi sitten, sorry!) kysellyt syntyperäisten afrikkalaisten naisten omaelämäkertoja. Marjorie Shostak ei tosin ole afrikkalainen, mutta Nisa on. Vieläköhän kirja kiinnostaa...


Marjorie Shostak (Erin Beasley, Colby College)
Marjorie Shostak, a feminist among the bush people, died on October 6th, aged 51. (The Economist, Oct. 19, 1996)
Marjorie Shostak (Minnesota State University, Mankato)
Marjorie Shostak (Wikipedia)
Nisa: The Life and Words of a !Kung Woman (SparkNotes)
Valokuvia Marjorie Shostakista ja kung-heimon jäsenistä
Introduction to the Bushmen


Edit 17.6.08. Nisa on nyt Margihin luona eli minun kannalta se on jo matkalla.

Kiitos Tarna, luen kirjan itse ensin ja annan sitten naapurille, joka on kiinnostunut afrikkalaisten naisten elämää kuvaavista omaelämänkerroista ja vastaavista.