Unelmien keskustakirjastosta. Luen ja vapautan.

Koulussa jo opetettiin, että Barabbas oli se rikosvanki, jonka Pontius Pilatus määräsi vapautettavaksi Jeesuksen sijasta pääsiäisen kunniaksi. Hän olisi halunnut vapauttaa Jeesuksen, mutta juutalaiset johtomiehet halusivat vapaaksi ennemmin monimurhaajan kuin uskonnollisen kapinallisen. Barabbas on siis kristinuskon ja pelastushistorian kannalta keskeinen henkilö.

Per Lagerkvist on kuvitellut, mitä murhaajalle tapahtui vapauttamisen jälkeen. Lähtikö hän riemumielin kotiin? Ei, eihän hänellä ollut kotia. Hän oli syrjätyneistä syrjäytynein, ei koskaan äitinsä rakastama, isänsä tappanut, väkivallalla elinsijansa raivannut ihminen. Häntä rakasti vain yksi ihminen, ruma prostituoitu, joka oli tavannut Jeesuksen ja uskoi häneen ja joka lopulta kivitettiin uskonsa tähden. Barabbas tunsi syyllisyyttä siitä, että hänen sijastaan ristillä tapettiin syytön mies. Hän ihmetteli, miksi. Hän seurasi Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja tyhjän haudan löytämistä. Hän näki ihmeet ja halusi saada selville, mistä oli kysymys. Hän halusi uskoa, mutta oli uskomiseen liian kyyninen. Hän halusi ymmärtää, miksi muut uskoivat niin täysin. Hän hakeutui kristittyjen pariin niin Jerusalemissa kuin myöhemmin Roomassakin, mutta hän ei saanut heihin yhteyttä. Yhteyden toiseen ihmiseen hän saa vasta kaivosorjana, kun hänet on kahleilla kytketty yhteen toiseen - kristittyyn -orjaan. Hän kokee myös lyhyen uskon hetken, mutta epäilys palaa.

Romaani on täynnä vahvoja ja selkeitä vertauskuvia (esimerkiksi kaivos - tuonela ja ylösnousemus). Barabbas jos kuka vaeltaa Daavidin psalmin kuoleman varjon laaksossa ja pelkää kuolemaa, ei mitään muuta. Oudosti hämmentävä romaani. Päähenkilön tyhjyys, kylmyys ja tuska on melkein käsin kosketeltavaa. Lukija (siis minä) alkoi tuntea häntä kohtaan vain myötätuntoa.

Barabbas jää odottamaan lukijaa joko Hollolan kirkon eteiseen tai tapulirakennukseen noin klo 11.