Journal Entry 1 by oofiri from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, March 08, 2007

Poimin kirjan mukaani Unelmien keskustakirjasto -tapahtumasta 4.3.2007.

Findleystä tuli puhetta uuden crossaajatuttavuuden kanssa helmikuun BC-välimiitissä Strindbergin yläkerrassa. Sen kunniaksi ajattelinkin lähettää tämän halonhakkaajalle Kuopioon. 

Journal Entry 2 by halonhakkaaja from Kuopio, Pohjois-Savo Finland on Wednesday, March 21, 2007

Hi-hii, suuri kiitos! Oli tosi kiva ylläri. Ja yllätysmomentti pysyi aika kauan yllä, kun paketti oli niin hyvin teipattu kiinni, että kesti jonkin aikaa, ennenkuin sisältö paljastui ;) Suurella mielenkiinnolla odottelen, että ehdin lukemaan. 

Journal Entry 3 by halonhakkaaja from Kuopio, Pohjois-Savo Finland on Sunday, April 22, 2007

Olipa mahtava kirja. Ei voi kuin ihailla Findleyn mielikuvitusta. Kirja oli paikoin todella hauska, paikoin todella rankka. Upea tarina ja upeasti kirjoitettu.

Tässä pari ajatusta, jotka jäivät (ja toivottavasti myös jäävät) ajateltaviksi pitkään:
Julmuus on valepukuun puettua pelkoa eikä mitään muuta.
Pelko ei ole muuta kuin mielikuvituksen erehdystä.

Olin ihan myyty jo heti ensimmäiseltä sivulta, joten kirjoitan pätkän alusta tähän:

Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa
ja miniänsä hänen kanssaan menivät
arkkiin vedenpaisumusta pakoon...
Genesis 7:7

Kaikkihan sen tietävät, ettei se ollut niin.

Ensinnäkin he saavat sen kuulostamaan siltä kuin mitään riitaa ei olisi ollut; ikään kuin ei olisi ollut lainkaan paniikkia - kuin ei ketään olisi työnnetty syrjään - kuin ei kenenkään päälle olisi tallattu - kuin ei yksikään eläin olisi ulvonut - kuin ei kukaan ihmisistä olisi kiljunut täyttä kurkkua. He saavat sen kuulostamaan siltä kuin ainoat ihmiset, jotka halusivat arkkiin, olivat tohtori Noyes ja hänen perheensä. Ilmeisesti kaikki muut (loput ihmisrodusta, niin sanoakseni) pysyivät syrjässä tietyn välimatkan päässä ja heiluttivat iloisesti etäällä olevan aidan takana: KATSELIJAT EIVÄT SAA YLITTÄÄ KELTAISTA VIIVAA ja KIITÄMME YHTEISTYÖSTÄ. Kaikkiin matkatavaroihin oli pantu selkeä lappu: TARVITAAN tai EI TARVITA MATKALLA.

He saavat sen kuulostamaan siltä kuin ei mtään kauhua olisi ollut - Nooa ja hänen poikansa rentoutuivat peräkannella maistellen portviiniä ja poltellen sikareja sinivalkoraidallisen aurinkokatoksen alla - yllään luultavasti pursiseuran lakit, valkoiset liinahousut ja bleiserit. Rouva Noyes ja hänen miniänsä nousivat lepattaen ylös laskusiltaa - siisteinä ja huoliteltuina ja kuivina sateenvarjojensa alla - he kääntyivät ja huusivat: 'Hyvästi kaikki!' Ja kaikki heidän ystävänsä huusivat: 'Bon voyage!' sillaikaa kun miniät ojensivat matkalippunsa hymyillen ja nauraen - kaikki oli vihelletty astumaan alukseen, ja soittokunta soitti Hallitse Britannia! ja Skyen pursilaulun. Lippuja ja viirejä ja kanuunanlaukauksia... aivan kuin huviretkellä.

No niin. Se ei ollut retki. Se oli maailman loppu.
 

Journal Entry 4 by Valpuri from Wakefield, West Yorkshire United Kingdom on Thursday, August 02, 2007