Unelmien keskustakirjaston lahjoitus BC-Helsingille

Kirja löytyi dotdotin pinoista. Otin tutkiakseni, kun pidän keittokirjoista.

Kirjan resepteistä moni vaikuttaakin hyvältä ja selkeältä. Ruokatarinoista en niin liikuttunut, vaikka pidinkin tavallaan siitä, että vauraassa kodissa kasvanut porvarillinen ammattipoliitikon vaimo esiintyy konstailemattomasti etuoikeutettuna itsenään, sehän on meillä harvinaista. Hänelle on luontevaa ihmetellä, miksi suomalaiset syövät tuoreen ahvenen ja taimenen sijasta mielummin tylsää kirjolohta.

Ehkä Riitta Suomisen ja minun välinen syvin kuilu liittyy riistaan, josta hän runsaasti kirjoittaa. Riitta Suominen sai hirvenlihan miehensä jahtiporukan toimittamana tyhjiöpakattuna. Meillä isäni toi syysviikonloppuina saavillisen veristä ja metsältä haisevaa lihaa auton takakakontissa. Parhaista paloista paistettiin nokareet tuoreeltaan tikun nokassa leivinuunin hiilloksella.

Se oli tavattoman hyvää, mutta pakastimeen sullottua hirvenlihaa syötiin meillä ja monissa muissa maaseudun kodeissa ennen kaikkea siksi, että kaupan liha oli liian kallista päivittäiseen ruokapöytään. Hirvi oli meidän kirjolohtamme.

Kirja jatkakoon matkaansa toivottavasti jollekin, joka suhtautuu ruokaan ja riistaan minua pragmaattisemmin.

Kirjassa näkyy olevan ohje sekä liha-makaronilaatikon että savufasaanimoussen valmistamiseen. Jos ei paistettu kyyhkynrinta innosta, voi leipoa sienipiiraat tai tehdä kukkakaalipaistoksen. Onneksi tässä kirjassa on myös ihan tavallisia vanhanaikaisia reseptejä.

Laitan tämän mukavankokoisen keittokirjan eteenpäin HGG-lahjana.

Kiitos kirjasta dotdot, journalointi viivästyi, kun piilotin kirjan epähuomiossa työpöytäni kaaokseen :D

Selailin jo kirjaa vähäsen ja en ole kovinkaan innostunut noista ruokatarinoista, enemmän minua kiinnostaa reseptit. Hirvenliha on herkkua ja toivottavasti saan sitä tänäkin vuonna pakastimeen yhdeltä jahtiporukalta.

Minä olen sen verran maalaistyttö, että olen syönyt rehtiä suomalaista maalaisruokaa; kalat lähijärvestä, itse kasvatettu possu joulupöytään ja enin osa lihoista metsästä kaadettuina. Nykyään on uudelleen tullut suosioon syödä oman tilan eläimiä, jossain vaiheessa tämä oli hieman unohduksissa... Kiitos EU:n tulee minunkin syötyä "koiralle teurastettua nautaa". :D

Mikään ei ole parempaa kuin tuore kala, tai ehkä äidin tekemä lanttulaatikko sen vielä ohittaa... :)

Kirja siis j

Kiitos tästä(kin), lottuli! Jostain syystä ruoka-aiheiset kirjat ovat alkaneet kiinnostaa minua kovasti, lieneekö syynä rintamamiestalonaisistumiseni :D

Heh, minä oikeastaan pidin kirjassa eniten ruokatarinoista - ja juuri tuosta samasta syystä, jonka Halvast omassa entryssään mainitsee :D Kirja tarjosi mainion mahdollisuuden kurkistaa jahtiporukoiden (tai oikeammin jahtiporukoiden rouvien) ja diplomaatti-illallisten maailmaan, josta en tiedä niin yhtään mitään.

Oli joukossa toki myös kiinnostavia reseptejä, juuri monia niitä perinteisiä, joita mieheni kanssa suunnittelemme opettelevamme, jotta nyt kolmivuotias poikamme tutustuisi myös suomalaiseen perinneruokaan. Meillä kun muuten kokataan enimmäkseen sellaista globaalia perussafkaa, esimerkiksi tänään grillatun kanan seurana kuskusta ja minttuista jugurttikastiketta.

***
Otan kirjan mukaan kesäpäiville Tampereelle.

Kirja vapautuu BC-kesäpäivien kirjabuffettiin tai muualle Hervantaan viikonlopun aikana.

Keittokirjat ovat "minun juttuni", ja tämä vaikuttaa erityisen herkulliselta. Kiitos Annimanni!

Minuun kyllä osui ja upposi. Pidin kovasti ruokatarinoista, vaikka kateellisempi ihminen oisi varmasti pahastunut niistä loistavasta "hyväosaisuudesta". Reseptit vaikuttavat konstailemattoman maukkailta - ja ainakin viime syksynä hirvenliha oli meikäläisenkin tavoitettavissa ihan oma lähikaupan kautta.

Äiti on myös kiinnostunut ruokakirjoista, joten vien tämän vielä hänelle luettavaksi. Sillä välin kokeilen ainakin tätä ruokaa, äidin poimimista ja kuivaamista suppilovahveroista, tottakai:

Sienimuhennos

1,5 dl kuivattuja sieniä, esim. tatteja tai suppilovahveroita
vettä
2 rkl voita
1,5 dl smetanaa
2 tl suolaa
1 tl jauhettua valkopippuria

Liota sieniä pienessä vesimäärässä. Sulata voi kattilassa. Kun sienet ovat pehmenneet, laita ne liotusliemineen kattilaan. Anna hautua puolisen tuntia, mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää smetana ja anna hautua vielä kymmenen minuuttia.

Kirja palautui äidiltä. Hänkin löysi siitä useamman mielenkiintoisen sienireseptin, hirviruuat evät niinkään napanneet. Selailen tämän vielä kertaalleen läpi, ja laitan sitten tavalla tai toisella kiertoon.

Jätin hirvireseptit Hirvi-patsaan jalkoihin. Mukavia lukuhetkiä (ja herkullisia kokkailuja?) kirjan löytäjälle!

En saanut vanhalla kännykälläni kunnon kuvaa aamuauringossa, joten tämä kuva lainattu WAMin sivuilta.