Hitto, rouva unohtui (in Finnish)
24 journalers for this copy...
Ranskan Amazonista:
"Zut! on a encore oublié Madame Freud!"
"Oh! excusez-moi! je ne vous ai pas présenté Madame Mahler!"
"II avait une femme, Marx?"
"J'ai décidé de sauver de la médisance et de l'oubli quelques femmes de grands hommes. J'irai les dénicher, cachées derrière les fourneaux, ensevelies sous les moutons de poussière de l'histoire, puis je les recoifferai, leur poserai du rose sur les joues, et je les aimerai surtout, car elles ont toutes vécu un amour hors du commun."
"Que ce soit Xanthippe, la femme-enfant de Socrate dont le prénom est devenu synonyme de méchanceté, en passant par Madame Freud, la sereine, l'heureuse qui, d'instinct, elle, avait conçu (parce que je l'ai décidé), tout ce que son mari a appelé ensuite la psychanalyse, ou Adèle Hugo, la réputée imbécile ; ou encore Jenny la petite baronne, épouse de Karl Marx, dont la vie fut plus atroce que celle de. toutes les héroïnes de Dickens; ou encore Alma Mahler, Alma la jalouse, Alma l'agressive, Alma l'envieuse, Alma la malheureuse à qui son fiancé, du haut de son génie, avait-interdit de composer... - Françoise Xenakis
L'auteur vu par l'éditeur
Avec l'humour de Moi j aime pas la mer, l'émotion de Elle lui dirait dans l'Île, Françoise Xenakis nous entraîne dans des biographies semi-imaginaires, pimentées d'érotisme et de violence qui, lorsque vous les aurez lues, deviendront pour vous les vraies biographies de ces femmes-là. Et quelles femmes !
Edit 30.12.2007: Kirja on tarjolla kirjasäteeseen LUKEMISEN AAKKOSET 2008-haastetta varten. Mukaan pääsee lähettämällä minulle PM:n. Lukujärjestys muokkautuu sen mukaan, miten lukijoita ilmaantuu. Yritän ainakin aluksi järjestää lukijat jonkinlaiseen maantieteelliseen järjestykseen.
Purina (Helsinki)
lottuli (Helsinki)
Tarna (Tampere)
kiksu (Tampere)
lukutuoli (Tampere)
myntti (Tampere)
BlackDevil (Tampere)
Bookgeo (Tampere)
MsTeddy (Tampere)
Alejanda (Pori)
arjamaaria (Pori)
Huumorto (Pori)
Pellu (Lappeenranta)
Niksu (Helsinki)
VariC (Helsinki)
kasenka (Simpele)
Edit 31.1.2008: Mä luen tätä jo! Jotta kaikki aakkoshaasteeseen kirjan haluavat ehtivät lukea kirjan ajoissa, lukuaika on 2 viikkoa / lukija.
Edit 5.8.2008: Koska kirja on liikkunut reippaasti ja on jo toiseksi viimeisellä lukijalla, jatkan lukuaikaa kuukauteen.
Edit 18.9.2008: Lukijoita on tullut ainakin kolme lisää. Kuukauden lukuaika voimassa.
Kirjan nimen ja kirjailijan esipuheen perusteella odotin hilpeää kirjaa. Rouva Freudin puheenvuoro avasi kirjan. Hänen osuuteensa sisältyi huumoria. Muiden rouvien tarinat olivat katkerampia. Jenny Marx sai minut melkein kyyneliin. Hänen tarinansa oli hyytävää luettavaa. Tyyliltään kirja oli kevyempää luettavaa kuin sisältönsä puolesta. Vain Alma Mahlerin kirjemuotoon kirjoitettu kertomus oli rasittavaa lukea.
Huomenna kirjan saa Purina.
Tässä on onnistuttu varsin hyvin, vaietut puolisot heräävät eloon. Jotkut kappaleet ovat parempia kuin toiset, Jenny von Westphalen jäi aika hahmottomaksi, kun taas Alma Schindler hurmasi boheemilla ja voimakkaalla luonteellaan, joka kesti vuosien tallomisen ja vähättelyn.
Kirja oli vähän turhan synkkä, tuntuu kuin kirjailija olisi päättänyt, että näiden puolisoiden elämä oli pelkkää kurjaa uhrautumista kiittämättömän miehen vuoksi. Mutta sellaista vaimojen elämä menneillä vuosisadoilla on pitkälti tainnut olla...
Annan kirjan Lottulille seuraavassa tapaamisessa.
Tarinat olivat hyvin erilaisia ja rouvat olivat omia persooniaan. Kaikille oli kuitenkin yhteistä se, ettei kuuluisan miehen rouvana ole helppoa. Viimeinen Mahlerin rouvan tarina oli kieltämättä ärsyttävä luettava kirjemuotoisena, mutta kyllä hänenkin kohtalonsa oli kurja.
Voi rouva parkoja!
Rouvat jatkavat matkaa Tarnalle tiistaina, kun olen takaisin kaupungissa.
Lukaisin jo esipuheet. Aivan oikein; monikossa. Kirjailija on katsonut tarpeelliseksi väsätä niitä kaksi. ???
Paras, etten vielä sano tämän enempää.
Sen verran kvasifaktion rakentelijat minua rutinoistani huolimatta kiinnostavat, että päädyin etsimään tietoja kirjailijasta itsestään. Toimittaja, mitäpä muuta. Mutta mielenkiintoisempi havainto oli se, että Françoise Xenakisia googlatessani tunnuin väistämättä törmäävän ensin aviomieheen, säveltäjä Iannis Xenakisiin. Hmm... En tiedä, kuinka kuulu säveltäjä X. on mutta silti: On tietysti sellaisiakin taiteilijan puolisoita, jotka tunnetaan omana itsenään, mutta kuka tietää, mihin kaikkeen he olisivat pystyneet jos... Ei kukaan. ... Taiteilijan vaimon osan valinnut sanoo: ”mies ensin, mies ensin...” En voi välttyä ihmettelemästä, paljonko kirjan suurmiesten vaimoissa on rouva X:ia itseään. — Esipuhe taisikin olla kirjan kiintoisinta antia.
Tekstissä kahlasin kuin suolla. dotdot onnistui sentään löytämään huumoria rouva Freudista. Minä en ollut yhtä onnekas tai huumorintajuinen. Jo Ksanthippe (olen tottunut kirjoittamaan nimen hieman toisin, mutta kirjoitusasuja näkyykin olevan suomessa useita) oli kiinnostavampi. Tavan mukaan sokeri oli kuitenkin pohjalla tai tässä tapauksessa tietenkin lopussa; Alma Schindler. Päinvastoin kuin joitakin aiempia lukijoita, minua miellytti rouva Mahlerin tarina päiväkirjoineen kaikkineen. Sitä paitsi siinä oli eniten ihan oikeaa dokumentoitua tietoa. (Vai oliko sittenkään, sillä mikä on valhe? Voinko minä luottaa Françoise-rouvaan?) En vain oikein ymmärrä, miksi kertomuksissa ei voinut edetä kronologisesti vaan piti hypellä ajassa edestakaisin. Eivät ne jutut siitä juuri ehyemmiksi muuttuneet, päinvastoin. Mitä rouva X. sillä halusi peitellä? Kirjansa tyhjänpäiväisyyttäkö?
Gustav Mahlerin (kursiivilla kirjoitettu, siis todellinen?) kirje Almschilleen pisti minut tosissani miettimään, mikä saa ihan fiksutkin naiset hyppäämään egoistien, narsistien tai muiden itseään ja suurta tehtäväänsä täynnä olevien hömötiaisten kelkkaan. Alman kohdalla ajattelin sen johtuvan ihailun lisäksi kapinasta, tuntuivathan sekä hänen että Mestarin ystävät ainakin Xenakisin mukaan paheksuneen avioaikeita. Kirjailijan tulkinta oli kuitenkin toinen: kapinaa kyllä, mutta äitiä vastaan. Tiedä sitten, mikä on totuus.
Toinen mieltäni vaivaava ajatus koskee tällaisten sosiaalisesti vajavaisten suurmieshömökkien lapsia. Mitä mahtaa miettiä esimerkiksi sisaruksensa kuolemasta kauhistunut nälkäinen lapsi, kun isä puolihuolimattomasti mättää mahaansa koko perheelle tarkoitetut ruoat suurin piirtein viimeisiä siemenperunoita myöten, kuten Jenny von Westphalen -tarinassa?
Lopuksi Xenakis kehuskelee vielä lukeneensa ja kerranneensa kasan kirjallisuutta oppiakseen tuntemaan miehet läpikotaisin ja vahvistaakseen käsityksiään heidän vaimoistaan. Lausunnon loppuosa viittaa minusta pahanlaiseen lähdekritiikin puutteeseen. (Purina on oikeassa: ... [T]untuu kuin kirjailija olisi päättänyt, että näiden puolisoiden elämä oli pelkkää kurjaa uhrautumista kiittämättömän miehen vuoksi. Niinhän hän olikin. Jo ennen kuin alkoi ”tutkimustyönsä”.) Eikä kovin vakuuttavalta näytä lähdekirjallisuuden määräkään. Ehkä se on sitä laadukkaampaa? Tuskin sentään. — Itse asiassa arvon rouvistakin tuntuu netistä löytyvän aika lailla tietoa. On tosin muistettava, ettei moista apuvälinettä ollut käytössä vielä 80-luvulla. Mutta kirjastoja sentään, ja arkistoja.
Ääh. Taas minä kirjoitin pitkästi. Enkä edes itse ”romaanin” sisällöstä. Aika tylsä opus, mutta antoipahan ajattelun aihetta. Kiitos siitä, dotdot! Ja aakkoshaasteen X:stä. — Annan kirjan kiksulle tamperelaisten huomisessa miitissä. Tästä tuleekin sitten guinaveven Keep Them Moving -haasteen tusinas kirjani eli 2008 KTMC #12.
Minun suosikkitarinani oli Jenny von Westhalenista kertova tarina, joskin myös Freudin rouvan ja Alma Mahlerin tarinat olivat mielenkiintoisia. Noista parista muusta en saanut oikein mitään irti, ne olivat aika tylsiä ja huomasin kiirehtiväni lukemista, jotta pääsisin siirtymään johonkin "hyvään kirjaan".
Kirjan lukemisen jälkeen kokonaisuudesta jäi vähän epäuskottava tunnelma, mutta toisaalta heräsi kiinnostus saada tietää lisää erilaisten historian merkkihenkilöiden perheistä.
Kiitos dotdotille ringistä sekä siitä, että sain tästä viimeisen puuttuvan kirjaimen, X:n, aakkkoshaasteeseen!!
Siirtynee Myntille vielä tämän viikon BC-miitissä.
***
Huuto.netin myynti-ilmoituksesta napattu takakansiteksti:
Sigmundin ja Karlin tuntee jokainen, mutta kuka on kuullut Marthasta tai Jennystä? Suurmiehistä kirjoitetaan hyllymetreittäin, kun taas heidän puolisonsa kuitataan useimmiten parilla sivulauseella. Ranskalainen kirjailija Francoise Xenakis päätti pelastaa unohduksesta edes muutaman historian pölyyn hautautuneen rouvan. Tosiasiat lähtökohtanaan, mielikuvitus ja intuitio apuvälineinään hän kirjoitti viiden naisen elämäkerrat, antoi heille äänen, pisti heidän suuhunsa niin todentuntuiset sanat, ettei lukija voi muuta kuin uskoa hänen olevan oikeassa.
Sokrateen lapsivaimo Ksantippe, josta tuli äkäisen akan vertauskuva; on tyyni ja tyytyväinen Martha Freud, joka luonnostaan (ja kirjailijan tahdosta) tajusi kaiken sen mitä hänen miehensä myöhemmin nimitti psykoanalyysiksi; on kananaivoiseksi leimattu Adele Hugo; on Jenny Marx, pikku paronitar jonka elämä oli kovempaa kuin kaikkien Dickensin sankarien yhteensä; ja viimein Alma Mahler, mustasukkaisen ja kateellisen maineen saanut Alma, jolta sulhanen neroutensa suomalla etuoikeudella kielsi säveltämisen.
Näitä häpeämättömästi naisen näkökulmasta kirjoitettuja sivuja ryydittävät huumori, erotiikka ja aito tunne.
Suosikkirouvani olivat Adèle Foucher (Victor Hugo) ja Alma Schindler (Gustav Mahler).
Alman tarinan aloittava kirje on jokseenkin kammottava! Ilmeisesti se on sitten ihan aito - ainakin kirjan lopussa mainitaan, että "kursiivilla painetut lauseet on todella joskus sanottu tai kirjoitettu".
Nyt kiinnostaisi tietää vähän enemmänkin näiden rouvien elämästä.
BlackDevil saa kirjan tänään miitissä.
Edit: noniin, jospa muutaman sanasen laittaisi vihdoinkin. Ensinnäkin, kuten muutkin ovat todenneet, oli ärsyttävää miettiä mikä on totta ja mikä ei - kunnes viimeisellä sivulla todettiin, että kursiivit olivat totta ja muut kirjailijan keksintöä. (Oliko todella?) No ei kiinnostanut enää siinä vaiheessa ruveta kahlaamaan rouvien kohtaloita läpi toistamiseen tutkiakseen tarkemmin kursiiveja ja tavallisia tekstejä, vaikka näin olisikin varmasti saanut kirjasta enemmän irti. Mielestäni asia olisi siis pitänyt ilmoittaa alussa... Sillä tavalla olisin itsekin lukenut näitä rouvien tarinoita melko lailla eritavalla ja varmasti kiinnostunutkin kirjasta edes jossain määrin. Vaikkakin... lähteiden määrä ei vakuuttanut mua millään tavalla, että kirjailijan kehuja olisi mitenkään voinut ottaa todesta hänen sanoessaan, kuinka hyvin hän on näihin henkilöihin tutustunut. Idea itsessään kuitenkin olisi ollut todella hyvä, jos vain toteutus olisi ollut toisenlainen.
Noin muuten kursiivien "ulkopuolella" kirjailijan mielikuvitus tuntui junnaavan tasan yhtä ja samaa rataa, joten yhdelläkin tai maksimissaan kahdella rouvalla olisi tämä kirja voitu klaarata läpi, turhaa näitä "samoja" juttuja kerrata moneen otteeseen vain eri nimellä. Tarna sen hyvin aikaisemmin sanoikin: "Tekstissä kahlasin kuin suolla."
Että semmäävaa sanon, että kyllä sitä pitää ihmisen hullu tämmösiä haasteita varten olla, tätä kirjaa en varmasti olisi muuten loppuun lukenut. Kirveen nieleminenkin olisi ollut helpompaa. (Lisähuomautuksena vielä, että elämäni aikana olen jättänyt kesken ehkä noin kymmenisen kirjaa, joten siitä voi varmaan päätellä kuinka kuolettavan tylsänä tätä pidin.)
Rouvien elämä oli kirjan mukaan pitkälti alistumista puolison ja yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin ja asemaan. Pilkahduksia vahvemmasta omasta tahdosta välittyi ainakin Alman mielenliikkeiden kuvauksesta.
Otan yhteyttä MsTeddyyn kirjan siirtämiseksi eteenpäin.
Laitan kirjan eteenpäin Alejandalle maanantaina.
p.s. Että mää tykkään tuosta dotdotin rekisteröintilapusta!
Rouvat jatkaa matkaansa arjamaarialle viimeistään lauantaina.
Minuakin häiritsi se, ettei tiennyt, mikä on totta ja mikä ei. Tuntui, että kirjailija oli tarkoituksella kirjoittanut niin, että herättää huomiota ja kysymyksiä.
Kirja oli osaltaan mielenkiintoinen, mutta kaikki jutut ei niin mielenkiintoisia. Mietin itsekin, olisinko lukenut ilman aakkoshaastetta. Ehkä en...
Luen kuin kerkiän. Toivottavasti ehdin ettei tarvitse laittaa lukematta eteenpäin. Ensi viikolla on tämä "uraputki" (= muutama viikko joka päivä töitä yhdellä vapaapäivällä) sentään ohi. Voi lopettaa tietokoneen ääreen nukkumisen.
Laitan nyt äkkiä liikkeelle.
Kirja oli mielenkiintoinen. Hieman häiritsi se, että jokaisella naisella oli "samat tavat" kertoa asiat, koska kirjoittaja ei ollut ns. luonut hahmojaan kunnolla erikseen. Oikeat ihmiset oli kyseessä, mutta tarinat vain osittain totta.
Itse osasin heti alussa suhtautua kirjaan "vain romaanina". Tietysti välillä mietti, että mahtoiko tämä olla totta vai kirjailijan keksimää.
Edit: Onneksi lukuaikaa on pidennetty näköjään kuukauteen, niin en niin pahasti myöhästynyt aikataulusta.
Kirjasta tuli mieleen Märta Tikkasen omaelämänkerrallinen romaani Kaksi - Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta, joka on myös aika karua kuvausta kirjailijan vaimona elämisestä, ja vaikka se on omaelämänkerrallinen niin sitäkin lukiessa alkaa helposti pohtia, että onkos tämä totta, tulkintaa kirjailijan omaksi eduksi vai tarkoitettu fiktioksi.
Released 15 yrs ago (9/3/2008 UTC) at Lappeenranta, Etelä-Karjala / Södra Karelen Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Postitan kirjan Niksulle.
Kiitos dotdotille että sain osallistua, aakkoshaasteen hengessä minäkin tämän luin.
Pahin ongelmani oli, etten oikeastaan tuntenut edes niiden miesten taustoja; Freudista tiesin jotain, mutta muuten tuntemiseni rajoittuu lähinnä miesten tuotantoon. Eikä edes aina niinkään pitkälle: Mahlerista ei ole minkäänlaista käsitystä enkä koskaan ole Hugoakaan lukenut. Ehkäpä sivistyneen ranskalaisen voi olettaa tuntevan näitä henkilöitä paremmin? Jotenkin tuli tunne, että tämä kirja on hyvin tyypillisen ranskalainen.
Mielenkiintoisinta oli, kuinka eri naiset edustivat erilaisia vaihtoehtoja suurmiehen vaimon roolille, tavallaan arkkityyppejä, jotka esiintyvät kerta toisensa jälkeen kertomuksissa. Tämä taitaa muuten olla ainakin osittain myös syy, miksen päässyt kirjaan ihmeemmin sisälle: naisilla ei oikein ole kenelläkään omaa persoonallisuutta, vaan teksti on hyvin pitkälti samanlaista tarinasta toiseen.
Freudin vaimo on se todellinen nero, jonka keksinnöistä mies ottaa kunnian, koska maailma, etenkään tiedemaailma, ei ole valmis naisten osaamiseen. Sokrateen vaimo on näkymätön, tuskin ihmiseksi tunnustettu, jota kukaan ei edes huomaa. Hugon vaimo on edustusvaimo, joka miehellä on vain koska miehellä odotetaan olevan vaimo. Marxin vaimo on kodinhoitaja, joka pitää kodin pystyssä, koska mies ei siitä välitä tai siihen pysty.
Mahlerin vaimon määrittelevä piirre on ehkä kätketyin, mutta minulle pisti silmään miehen vaatimus omien sävellysten lopettamisesta. Mahler kokee vaimonsa itselleen uhkaksi ja tukahduttaa kaikki vaimon piirteet, jotka voisivat kilpailla hänen itsensä kanssa. Freudin tapaus näyttäisi itse asiassa käänteiseltä tälle, mutta minulle tulee vaikutelma, että Freud ei koskaan näe vaimonsa osaamista; hänelle vaimon antamat ajatukset, siinä määrin kuin ne toimivat, ovat hänen omiaan, ja vaimon alistunut suhtautuminen pönkittää tätä käsitystä.
En tapaa lukea yksityiskohtaisesti aiempia journalointeja, mutta jonkin verran kuitenkin silmäilen. Olin siis varautunut muita häirinneeseen faktan ja fiktion sekoitteluun, ja lähdin kirjaan lähinnä asenteella, että se on puhdasta fiktiota alusta loppuun. Saattaa niin olla, ei siellä kovin paljoa kursiivilla ollut, mutta saattaa olla olemattakin. (Tuli tuolla ylempänä jo mainostettua, etten näistä henkilöistä ihmeemmin tiedä.) Enkä tiedä, onko sillä ihmeempää väliä: ei tämä kirja selvästikään ole tarkoitettu historialliseksi totuudeksi (joka sekin vaihtelee muotivirtausten mukaan), vaan ennemmin herättämään ajatuksia modernissa lukijassa. Freud varmaan hyväksyisi...
Oli aika hassua lukea Freud-osuutta, kun olin juuri äsken lukenut tämän psykoanalyysin ylistyksen ja tiesin mm. millaista kukkua Susimies-tapaus oli. Olikohan Freudin kaiken höpöpöpön takana sittenkin vaimo ja Freud olisi yksinään pystynyt saamaan aikaan jotain järkevämpää? ;-)
Kasenkan osoite minulla onkin, eli kirja jatkanee matkaansa alkuviikosta.
Released 15 yrs ago (10/6/2008 UTC) at Rautjärvi, Etelä-Karjala / Södra Karelen Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Postitettu kasenkalle.
(toivottavasti itsekin kiinnostun siitä yhtälailla)
edit. Kirja on varattu Annelisille minun jälkeeni.
Freudin vaimon tarinasta pidin eniten ja se johtuu ihan siitä että tunnen herra Freudia parhaiten näistä tyypeistä ja siksi sain siitä jotain tarttumapintaa. Toiseksi mieluisin tarina oli Ksantippe, Sokrateen vaimo - samasta syystä. Tällöin faktan ja fiktion sekoittaminen sopii, kun lukija kykenee erottamaan siitä sen totuuden siemenen ja ymmärtää lopun olevan kirjailijan ajatuksen tuotetta. Loppujen kolmen rouvan jaarittelut oli pakkopullaluettavaa. Heistä olisin mieluummin lukenut lyhyen elämäkerran ja jättänyt kirjailijan tarinoinnin sikseen.
Ehkä nämä todella on tarkoitettu arkkityypeiksi niinkuin VariC mainitsi. Tai sitten rouva X. tarvitsi jonkun foorumin jossa purkaa omaa ahdistustaan säveltäjän vaimona.
Tämä kirja on yksi niistä kirjoista joista en viitsi edes olla iloinen sen takia että tuli luettua.
---
Muistan lukeneeni Freud-osion jo aiemmin. Ei kai se haittaa, koska se kuuluu olevan paras tarina tässä kirjassa.
This is my # 75 (100) in
"REDUCE MOUNT TBR 2011" Challenge arranged by Dove-i-Libri.
This is my # 79 in
"KEEP THEM MOVING 2011" Challenge arranged by Booklady331.
Tästä tulee taas säde:
Sumako
Duskiska
Lukuiloa!
Kirja perustuu totuuteen, mutta on vaikea tietää, mikä on pelkkää sepitettä. Kirjan tarinathan eivät ole elämäkertoja. Ehkä pitäisi lukea henkilöiden oikeita elämänkertoja ja samalla tämän kirjan kursiivilla kirjoitettu teksti, joka loppusanojen mukaan on "todella joskus sanottu tai kirjoitettu".
Released 12 yrs ago (10/19/2011 UTC) at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Minua ärsytti melko tavalla se, että kirjoittaja myöntää esipuheensa ihan avoimesti tahtoneensa antaa näistä vaimoista tietynlaisen kuvan, joka voi erota paljonkin historioitsijoiden käsityksistä, ja halunneensa kirjallaan palauttaa heidän arvonsa. "Joskus se voi vaatia valheen, mutta mikä on valhe?" Siis mitähäh? Kyllä nyt hieman tulee mieleen, että onko arvon kirjoittaja miettinyt historiallisia tosiasioita ollenkaan, vai onko hän lukenut lähdeaineistoaan nähden siinä just sitä mitä itse tahtoo, ja ehkä laittaen vähän omiaankin, jotta saa annettua haluamansa kuvan suurmiesten vahingoksi ja heidän vaimojensa hyödyksi. Historiaa opiskelleena en nyt ihan voi arvostaa tällaista tarkoitushakuista, ehkä epärehellistä kirjoitustapaa, vaikka ei tämä historiankirjoitusta olekaan, vaan kaunokirjallisuutta.
Esipuheen rehellisyydelle on kuitenkin annettava kiitosta, ja sen takia luinkin tämän sillä oletuksella, että kerrotut asiat eivät välttämättä ole totta. Lukiessani en liiemmin pohtinutkaan sitä, mikä on totta ja mikä ei. En mä näitä yksityiskohtaisesti kuitenkaan muista enää vuodenkaan päästä, joten sama se on jos mulle nyt tuli jotain vääriä käsityksiä.
Suurin osa suurmiehistä olivat mulle entuudestaan jonkin verran tuttuja. Tuntemattomin heistä oli Mahler, jota olisin veikannut kirjailijaksi. Onneksi on Wikipedia (se olikin säveltäjä). :) En kuitenkaan koe, että kirjasta nauttiakseen pitäisi tuntea näiden miesten saavutuksia ja ajattelua hirveän syvällisesti, vaan ihan hyvin tarinoihin pääsee sisälle ilmankin. Poikkeuksena ehkä Freudin vaimon pätkä, sillä ilman Freudin ja psykoanalyysin jonkinlaista tuntemusta jää tarinasta varmasti monet merkitykset huomaamatta. Eniten pidin Victor Hugon vaimon Adèle Foucher'n osiosta. SIinä oli eläväisyyttä ja intohimoa kerrakseen.
Released 12 yrs ago (10/29/2011 UTC) at Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Rakkaudentunnustukset ja muut tunteilut luin läpi aikamoisella vauhdilla, niihin en jaksanut enkä ehtinyt perehtyä. Sen sijaan kirjan valttina oli mielestäni ajankuvaus - olkoonkin, että osa jutuista oli varmaankin kirjailijan mielikuvituksen tuotetta - ja tietynlainen realismi. Oli hurjaa lukea siitä, miten lähes kaikilta suurmiehiltä kuoli lapsi johonkin sairauteen ja silti he vaan jatkoivat tärkeää luomistyötään eivätkä oikein edes ehtineet pysähtyä lastaan suremaan.
Hugo- ja Mahler-osuudet olivat jotenkin tympeää luettavaa toisine naisineen ja pitkine jaaritteluineen. Marxin perhettä koskevassa pätkässä oli todella liikuttavaa perheen äidin sitkeys ja kyky hymyillä läpi kyynelten. Xantipan kohtalo oli arvatenkin karu, mutta myös kiinnostavaa luettavaa.
Osallistun kirjalla aakkoshaasteeseen (X-kirjain). Sen verran kovaa vauhtia sitä lukiessa jouduin pitämään, että ehkäpä luen sen vielä uudelleen lähiaikoina vähän rauhallisempaa tahtia. Jonkinlainen kiinnostus suurmiesten perhe-elämää ja 1800-lukua kohtaan tässä nyt heräsi.
Released 10 yrs ago (7/30/2013 UTC) at Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES: