Olen koskettanut taivasta (in Finnish)
3 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by CandyDarling from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, February 24, 2007
Rakkauden iloa ja voimaa hehkuva romaani, jossa Pohjanmaa on vahvasti läsnä. Runollinen kertomus kahden naisen välisestä rakkaudesta, toisensa löytämisen ihanuudesta. Koskettava kuvaus huippu-urheilijasta sisäisten ja ulkoisten vaatimusten paineessa, mutta myös siitä nautinnosta kun tuntee lentävänsä ponnistuslankulta kuin perhosen siivin, kun sormet koskettavat taivasta. Ja herkullisen osuva tarina suomalaisesta nykytodellisuudesta lööppeineen sekä urheilun sisäpiireistä, joista paljastuu muutakin kuin ulospäin halutaan näyttää.
Heli Kruger (o.s. Koivula, s. 1975) on suomalaisen yleisurheilun viime vuosien valovoimaisimpia tähtiä. Lukuisien kolmiloikassa ja pituushypyssä saavutettujen SM- kultamitalien lisäksi hän on menestynyt myös kansainvälisissä arvokisoissa. Hän on koulutukseltaan sosionomi ja diakoni ja asuu perheineen Vaasassa.
Noin 200 sivua / 128 x 185 mm / 84.2
ISBN 951-1-20591-9
Ilmestymisajankohta: 9 / 2005
Kustannusosakeyhtiö Otava 2005
Kirjailijaesittely
Heli Kruger (o.s. Koivula, s. 1975) on suomalaisen yleisurheilun viime vuosien valovoimaisimpia tähtiä. Lukuisien kolmiloikassa ja pituushypyssä saavutettujen SM- kultamitalien lisäksi hän on menestynyt myös kansainvälisissä arvokisoissa. Hän on koulutukseltaan sosionomi ja diakoni ja asuu perheineen Vaasassa.
Noin 200 sivua / 128 x 185 mm / 84.2
ISBN 951-1-20591-9
Ilmestymisajankohta: 9 / 2005
Kustannusosakeyhtiö Otava 2005
Kirjailijaesittely
Koska minulla on toinenkin kappale Krugerin esikoisteosta, annoin tämän kirjan Harmajalle. Lukuiloa!
Olen koskettanut taivasta on näköjään kiertänyt Suomea kahden ringin voimin. Muiden ihmisten arvosteluja kirjasta löytyy siis alla olevista linkeistä:
Jaatiinan rinki (12 lukijaa)
Sinisen rinki (3 lukijaa)
Olen koskettanut taivasta on näköjään kiertänyt Suomea kahden ringin voimin. Muiden ihmisten arvosteluja kirjasta löytyy siis alla olevista linkeistä:
Jaatiinan rinki (12 lukijaa)
Sinisen rinki (3 lukijaa)
Tätä toivoin ja tämän sain. Kiitos CandyDarling!
Tämä kirja kuuluu nyt Näkymättömään kirjastoon.
Ei voi mitään, mutta mun elämä on liian lyhyt tämän kirjan lukemiseen. Pääsin noin sivulle 60 vai olikohan se 70 ja enempää en jaksa!
Mitä tästä nyt sanoisi. En ainakaan sano että "olihan se ihan hyvä urheilijan kirjoittamaksi", koska
1) sehän on sanottu jo monta kertaa monessa eri yhteydessä
2) eihän tämä ollut edes hyvin kirjoitettu
ja
3) jos kirja olisi hyvin kirjoitettu, niin mikä jottei se voisi olla urheilijan kirjoittama siinä missä kenen hyvänsä muunkin. Hölmöä arvostella (tai arvostaa!) kirjaa sen perusteella, mitä muuta kirjoittaja on elämänsä aikana hommaillut.
Sanon siis vaikka, että lesbosuhteesta kertova kirja oli jälleen kerran sietämättömän heteronormatiivinen. Lesbouden täytyy tietysti olla kaapissa ja piilossa, koska se on häpeällistä ja erilaista ja kaikkihan sitten katsoisivat kieroon.
Muitakin normeja löytyi kuin hetero-. Sukupuolten ja seksuaalisuuksien moneus ei tässä tekstissä juhli. Naiset ovat Naisia, myös naisista tykkäävät naiset. Päähenkilö on vissiin aivan korostetun kaunis ja hyvä ja taitava ja pitkätukkainen, jottei vahingossakaan lukija epäilisi, että tässä nyt on sitten stereotyyppinen lesbo kyseessä.
Venlan perhekin on ollut onnellinen ja lapsuus kiva. Naiset ovat tehneet naisten juttuja (hoitaneet puutarhaa) ja miehet miesten (käyneet yökalassa). Ei siis ole Vanhempien Syy, että tytöstä tuli Lesbo. Niin Vain Kävi. Ei ole kenenkään Syy. Armahtakaa.
Seksuaalisuuksia on ilmeisesti kirjan maailmassa olemassa vain kaksi, Me ja Muut. Ja vaikka Me ollaan ihan erilaisia, niin silti ollaan samanlaisia: halutaan kaksi lasta, elämänikäinen parisuhde ja jumalan siunaus. Romanttinen rakkaus kas kun on kaikille sama. Ja kaikki romanttisen rakkauden kliseisimmät ilmenemismuodot ja intertekstit on saatu mahdutettua mukaan: Korkea Veisu, Paavalin kirje korinttolaisille ja Kahlil Gibranin Profeetta tempaistaan esiin jo heti alussa, mitähän myöhemmin seuraa?
Siis voi hyvänen aika sentään. Miten tunkkainen arvomaailma tekstistä paistaakaan! Ei lesboutta nyt sentään näin kovasti pidä selitellä ja oikeuttaa kaiken maailman perhosilla, omenankukilla ja parisuhdepaatoksella. Se nyt on tunnettua, että mä en ole romanttinen ihminen, mutta harvoin keittää mullakaan näin kovasti yli sentään.
Kaiken lisäksi teksti on vielä niin tylsää, ettei siitä saa edes ärsyyntymisen kautta voimia lukemiseen. Kuulostan varmaan ärsyyntyneeltä nyt kun tätä kirjoitan, mutta lukiessa tuntuma oli kuin mautonta hyytelöä lusikoisi. Edes pohojalaanen ei tuonut väriä lukukokemukseen. Kun tylsää dialogia kirjoitetaan murteella, se on valitettavasti edelleen tylsää.
Ilmeisesti Heli Kruger siis kirjoittaa Salla Simukkaa aikuisille. Sama pelottava normalisoinnin ja normittamisen ideologia takana ja samat maneerit kirjoitustyylissä. Jos tyyli tai sanoma muuttuu kirjan aikana, niin sitten lienen ollut liian hätäinen tuomitsemaan. Tai ehkä sittenkään en, sillä jos about 50 ensimmäistä sivua ei nappaa eikä mikään pieni vihjekään tekstissä anna toivoa paremmasta, niin ei kannata jatkaa.
Olet sinä CandyDarling kärsivällinen ihminen, kun annat minulle aina näitä lesbokirjoja luettavaksi ja sitten minä useimmiten haukun ne heteronormatiivisiksi! On kuitenkin hyvä perehtyä alan kirjallisuuteen, vaikka sitten sen tähden, että voi pysyä perillä arveluttavista asenteista ja kihistä niitä sitten itsekseen. Kiitos taas että sain virikettä ajatuksille!
Mitä tästä nyt sanoisi. En ainakaan sano että "olihan se ihan hyvä urheilijan kirjoittamaksi", koska
1) sehän on sanottu jo monta kertaa monessa eri yhteydessä
2) eihän tämä ollut edes hyvin kirjoitettu
ja
3) jos kirja olisi hyvin kirjoitettu, niin mikä jottei se voisi olla urheilijan kirjoittama siinä missä kenen hyvänsä muunkin. Hölmöä arvostella (tai arvostaa!) kirjaa sen perusteella, mitä muuta kirjoittaja on elämänsä aikana hommaillut.
Sanon siis vaikka, että lesbosuhteesta kertova kirja oli jälleen kerran sietämättömän heteronormatiivinen. Lesbouden täytyy tietysti olla kaapissa ja piilossa, koska se on häpeällistä ja erilaista ja kaikkihan sitten katsoisivat kieroon.
Muitakin normeja löytyi kuin hetero-. Sukupuolten ja seksuaalisuuksien moneus ei tässä tekstissä juhli. Naiset ovat Naisia, myös naisista tykkäävät naiset. Päähenkilö on vissiin aivan korostetun kaunis ja hyvä ja taitava ja pitkätukkainen, jottei vahingossakaan lukija epäilisi, että tässä nyt on sitten stereotyyppinen lesbo kyseessä.
Venlan perhekin on ollut onnellinen ja lapsuus kiva. Naiset ovat tehneet naisten juttuja (hoitaneet puutarhaa) ja miehet miesten (käyneet yökalassa). Ei siis ole Vanhempien Syy, että tytöstä tuli Lesbo. Niin Vain Kävi. Ei ole kenenkään Syy. Armahtakaa.
Seksuaalisuuksia on ilmeisesti kirjan maailmassa olemassa vain kaksi, Me ja Muut. Ja vaikka Me ollaan ihan erilaisia, niin silti ollaan samanlaisia: halutaan kaksi lasta, elämänikäinen parisuhde ja jumalan siunaus. Romanttinen rakkaus kas kun on kaikille sama. Ja kaikki romanttisen rakkauden kliseisimmät ilmenemismuodot ja intertekstit on saatu mahdutettua mukaan: Korkea Veisu, Paavalin kirje korinttolaisille ja Kahlil Gibranin Profeetta tempaistaan esiin jo heti alussa, mitähän myöhemmin seuraa?
Siis voi hyvänen aika sentään. Miten tunkkainen arvomaailma tekstistä paistaakaan! Ei lesboutta nyt sentään näin kovasti pidä selitellä ja oikeuttaa kaiken maailman perhosilla, omenankukilla ja parisuhdepaatoksella. Se nyt on tunnettua, että mä en ole romanttinen ihminen, mutta harvoin keittää mullakaan näin kovasti yli sentään.
Kaiken lisäksi teksti on vielä niin tylsää, ettei siitä saa edes ärsyyntymisen kautta voimia lukemiseen. Kuulostan varmaan ärsyyntyneeltä nyt kun tätä kirjoitan, mutta lukiessa tuntuma oli kuin mautonta hyytelöä lusikoisi. Edes pohojalaanen ei tuonut väriä lukukokemukseen. Kun tylsää dialogia kirjoitetaan murteella, se on valitettavasti edelleen tylsää.
Ilmeisesti Heli Kruger siis kirjoittaa Salla Simukkaa aikuisille. Sama pelottava normalisoinnin ja normittamisen ideologia takana ja samat maneerit kirjoitustyylissä. Jos tyyli tai sanoma muuttuu kirjan aikana, niin sitten lienen ollut liian hätäinen tuomitsemaan. Tai ehkä sittenkään en, sillä jos about 50 ensimmäistä sivua ei nappaa eikä mikään pieni vihjekään tekstissä anna toivoa paremmasta, niin ei kannata jatkaa.
Olet sinä CandyDarling kärsivällinen ihminen, kun annat minulle aina näitä lesbokirjoja luettavaksi ja sitten minä useimmiten haukun ne heteronormatiivisiksi! On kuitenkin hyvä perehtyä alan kirjallisuuteen, vaikka sitten sen tähden, että voi pysyä perillä arveluttavista asenteista ja kihistä niitä sitten itsekseen. Kiitos taas että sain virikettä ajatuksille!
Annoin kirjan Näkymättömän Kirjaston kirjastonhoitajalle 7.5.2007.
Tämä kirja kuuluu nyt Näkymättömään kirjastoon.