Sade (in Finnish)
6 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by halonhakkaaja from Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Tuesday, January 2, 2007
Suomenruotsalaisen Ulla-Lena Lundbergin teos, ruotsinkielinen alkuteos Regn vuodelta 1997, suomentanut Leena Vallisaari. Kirjan paino on 350 g.
Lumovoimainen kertomus Afrikasta, sen menneisyydestä ja nykypäivästä, kertojina muinaisen Afrikan kalliomaalari ja nykyaikainen pohjoismainen vesi-insinööri. Päältäpäin katsoen heidän välillään on vain harvoja kosketuskohtia. Mutta kirjailija, joka tarkkailee molempia, näkee yhtymäkohdat. On kysymys kuivuudesta, sekä konkreettisessa merkityksessä että henkilökohtaisella tasolla, ja siitä, kuinka tehdä sadetta parhaalla tavalla. Menetelmät kerrostuvat toistensa päälle samaan tapaan kuin kalliomaalausten ikiaikaiset kuvat. Ketkä lopulta saavat sateen virtaamaan: bushmannit, bantut vaiko vesi-insinööri?
***
Kirja oli tosiaankin lumovoimainen, niinkuin takakansi lupaili. Molemmat kertomukset olivat hienoja. Tässä pätkä molemmista:
Ote tarinasta, jossa kerrotaan muinaisen afrikkalaisen kalliomaalarin elämästä:
- Vai sinä se olet, hän sanoi kuitenkin. - Mikset mennyt toisten poikien mukaan?
Hänen mielestään minun olisi pitänyt olla toisten kanssa, vaikkei hän niin sanonutkaan. - Haluan katsella kun sinä maalaat, minä sanoin. - Ja haluan maalata itse.
Hän laski maalaavaa kättään ja kääntyi vähän lisää. -Sinä olet liian pieni, hän sanoi. - Ensin täytyy harjoitella. Piirrä hiekkaan. Polta keppi ja piirrä kiveen.
- Minä aion maalata oikeasti, minä sanoin. - Selviän kyllä itse, josa vain annat minulle väriä.
Lapsilta ei saa kieltää mitään muuta kuin sen, mikä voi olla heille vaarallista. Mielellään hän ei sitä tehnyt, sen huomasin, mutta hän kapusi kuitenkin puusta sulkasivellin hampaissaan ja yhden käden varassa, koska toinen piteli kilpikonnan selkäkilpeä jossa väri oli. Hän motkotti itsekseen sillä tavalla, jota toisen ei pidä olla huomaavinaan, koska se oli tarkoitetu vain hänelle, ei minulle. Hän meni sinne missä säilytti värikiviä, jotka oli kantanut ylös.
- Mitä väriä sinä haluat? hän kysyi
Ote tarinasta, jossa kerrotaan Afrikassa kehitysaputyössä olevasta pohjoismaisesta vesi-insinööristä:
Usein minä istahdin matalissa luolissa ja nojauduin seinään, joka oli värjäytynyt punaiseksi suunnilleen lyhyen ihmisen olkapäiden korkeudelta. Luultavasti kyse ei ole tuhoutuneista maalauksista, niin kuin on arveltu, vaan jäljet ovat syntyneet siten, että juhlamaalauksessa olevat bushmannit ovat sukupolvi sukupolven jälkeen nojanneet punaisella okralla maalattua ruumistaan seinään. Heitä vasten minä painauduin, tuhatvuotisia perheenjäseniäni jotka tekivät luontevasti tilaa vielä yhdelle.
Lumovoimainen kertomus Afrikasta, sen menneisyydestä ja nykypäivästä, kertojina muinaisen Afrikan kalliomaalari ja nykyaikainen pohjoismainen vesi-insinööri. Päältäpäin katsoen heidän välillään on vain harvoja kosketuskohtia. Mutta kirjailija, joka tarkkailee molempia, näkee yhtymäkohdat. On kysymys kuivuudesta, sekä konkreettisessa merkityksessä että henkilökohtaisella tasolla, ja siitä, kuinka tehdä sadetta parhaalla tavalla. Menetelmät kerrostuvat toistensa päälle samaan tapaan kuin kalliomaalausten ikiaikaiset kuvat. Ketkä lopulta saavat sateen virtaamaan: bushmannit, bantut vaiko vesi-insinööri?
***
Kirja oli tosiaankin lumovoimainen, niinkuin takakansi lupaili. Molemmat kertomukset olivat hienoja. Tässä pätkä molemmista:
Ote tarinasta, jossa kerrotaan muinaisen afrikkalaisen kalliomaalarin elämästä:
- Vai sinä se olet, hän sanoi kuitenkin. - Mikset mennyt toisten poikien mukaan?
Hänen mielestään minun olisi pitänyt olla toisten kanssa, vaikkei hän niin sanonutkaan. - Haluan katsella kun sinä maalaat, minä sanoin. - Ja haluan maalata itse.
Hän laski maalaavaa kättään ja kääntyi vähän lisää. -Sinä olet liian pieni, hän sanoi. - Ensin täytyy harjoitella. Piirrä hiekkaan. Polta keppi ja piirrä kiveen.
- Minä aion maalata oikeasti, minä sanoin. - Selviän kyllä itse, josa vain annat minulle väriä.
Lapsilta ei saa kieltää mitään muuta kuin sen, mikä voi olla heille vaarallista. Mielellään hän ei sitä tehnyt, sen huomasin, mutta hän kapusi kuitenkin puusta sulkasivellin hampaissaan ja yhden käden varassa, koska toinen piteli kilpikonnan selkäkilpeä jossa väri oli. Hän motkotti itsekseen sillä tavalla, jota toisen ei pidä olla huomaavinaan, koska se oli tarkoitetu vain hänelle, ei minulle. Hän meni sinne missä säilytti värikiviä, jotka oli kantanut ylös.
- Mitä väriä sinä haluat? hän kysyi
Ote tarinasta, jossa kerrotaan Afrikassa kehitysaputyössä olevasta pohjoismaisesta vesi-insinööristä:
Usein minä istahdin matalissa luolissa ja nojauduin seinään, joka oli värjäytynyt punaiseksi suunnilleen lyhyen ihmisen olkapäiden korkeudelta. Luultavasti kyse ei ole tuhoutuneista maalauksista, niin kuin on arveltu, vaan jäljet ovat syntyneet siten, että juhlamaalauksessa olevat bushmannit ovat sukupolvi sukupolven jälkeen nojanneet punaisella okralla maalattua ruumistaan seinään. Heitä vasten minä painauduin, tuhatvuotisia perheenjäseniäni jotka tekivät luontevasti tilaa vielä yhdelle.
Journal Entry 2 by halonhakkaaja from Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Sunday, May 27, 2007
Kirja on lähdössä kirjasäteenä eteenpäin.
Säteen järjestys on seuraava:
1. OnniManni (Pori)
2. Miinakoo (Hki)
3. Niksu (Hki)
4. Lunatum (Oulu?)
5. Webekhet (Oulu)
Jos jäseniä tulee vielä lisää lisään ne loppuun tai jo mukana olevien paikkakuntien perään. Jos jollain on hyvä syy esim. kuriirimahdollisuuksien takia ehdottaa järjestykseen muutosta, niin jos se muille osallistujille sopii, käy se minunkin puolestani.
Mukavia lukuhetkiä!
Säteen järjestys on seuraava:
1. OnniManni (Pori)
2. Miinakoo (Hki)
3. Niksu (Hki)
4. Lunatum (Oulu?)
5. Webekhet (Oulu)
Jos jäseniä tulee vielä lisää lisään ne loppuun tai jo mukana olevien paikkakuntien perään. Jos jollain on hyvä syy esim. kuriirimahdollisuuksien takia ehdottaa järjestykseen muutosta, niin jos se muille osallistujille sopii, käy se minunkin puolestani.
Mukavia lukuhetkiä!
Sade (siis kirja) saapui Poriin. Kiitos halonhakkaaja!
Kirja oli todella sitä, mitä takakansi lupasi, lumovoimainen kertomus Afrikasta. Kirjan ensimmäinen muinaiseen Afrikkaan sijoittuva osa ja jälkimmäinen nykyisyyteen sijoittuva osa lomittuvat toisiinsa. Kummassakin osassa yritetään tehdä sadetta, mutta eri keinoin. On kysymys paitsi nykyisyyden ja menneisyyden myös erilaisten maailmankuivien törmäyksestä. ”Mutta vaikka he puhuivat puhumistaan ja olivat ymmärtäväisiä ja vilpittömästi onnettomia siitä, mitä olivat saaneet aikaan, he tekivät kuitenkin edelleen päätöksiä, joissa ei otettu millään tavalla huomioon paikallisten asukkaiden tapoja ja tarpeita.” Kertomus jää mieleen pitkäksi aikaa pohdittavaksi. Hieno lukukokemus!
Kirja siirtyy seuraavaksi miinakoolle.
Kirja siirtyy seuraavaksi miinakoolle.
Kirja saapui tänään postitse - kiitoksia onniMannille! Aloitan kirjan heti.
Pidin kirjasta kovasti! Varsinkin alkuosa sai mielikuvitukseni laukkaamaan ja näin mielessäni upeita maisemia, maalauksia ja eläimiä.
Kiitoksia kovasti ringin järjestämisestä! En olisi ehkä koskaan muuten lukenut tätä kirjaa. Välillä oli vähän "rikollinen" olo, kun luin kirjaa sadepäivinä.
Laitan Niksulle viestiä ja toivottavasti kirja pääsee pian liikkeelle.
Kiitoksia kovasti ringin järjestämisestä! En olisi ehkä koskaan muuten lukenut tätä kirjaa. Välillä oli vähän "rikollinen" olo, kun luin kirjaa sadepäivinä.
Laitan Niksulle viestiä ja toivottavasti kirja pääsee pian liikkeelle.
Sain eilen PKS-tapaamisessa Sokoksella. Kiitos miinakoo! Käy useimminkin ;)
Luin kirjan loppuun viikonlopun aikana. Viime viikolla junassa olessa uppouduin kirjaan täysin. Yleensä joka asemalla ja muutaman kerran niiden välillä havahdun katselemaan ympärille kun ihmisten puheet ja liikkeet häiritsevät. Mutta ei tämän kirjan kanssa. Hämmästyin kun olinkin jo päämäärässäni ilman normaaleja havahtumisia.
Olisin mielelläni lukenut enemmän Parveilevasta mehiläisestä ja Oraasta kuin tähän päivään sijoittuvan vesi-insinöörin kohelluksesta. Miksi hänestä oli tehty niin surkuhupaisa tai tragikoominen hahmo?
Kiitos tuhannesti miinakoolle! Selailin vasta muutaman lukukerran jälkeen kirjaa ja löysin hienon piirroksesi. Toivomasi yllätys siis säilyi ja tulin iloiseksi!
Kiitos myös halonhakkaajalle säteen järjestämisestä. Todella lukemisen arvoinen kirja. Olen laittanut lunatumille PMää ja odottelen hänen osoitettaan.
Olisin mielelläni lukenut enemmän Parveilevasta mehiläisestä ja Oraasta kuin tähän päivään sijoittuvan vesi-insinöörin kohelluksesta. Miksi hänestä oli tehty niin surkuhupaisa tai tragikoominen hahmo?
Kiitos tuhannesti miinakoolle! Selailin vasta muutaman lukukerran jälkeen kirjaa ja löysin hienon piirroksesi. Toivomasi yllätys siis säilyi ja tulin iloiseksi!
Kiitos myös halonhakkaajalle säteen järjestämisestä. Todella lukemisen arvoinen kirja. Olen laittanut lunatumille PMää ja odottelen hänen osoitettaan.
Kirja saapui jo viime viikolla, en vain ole ehtinyt jornalia tehdä. Pari rinkikirjaa on tämän edellä.
Kiehtova kirja, tykkäsin tosi paljon. Ja teemaan sopivasti lukupäivänä ei satanut. Kun lukemisen aloitti, ei sitä saanut lopetettua ennen kuin oli pakko kouluun lähteä ja sitten heti kotiinpalattua kirja täytyikin lukea loppuun.
Kiitos kovasti ringin järjestämisestä ja kirjan jakamisesta!
Seuraavaksi kirja menee Webekhetille.
EDIT: Kirja on annettu eteenpän jo aiemmin.
Kiitos kovasti ringin järjestämisestä ja kirjan jakamisesta!
Seuraavaksi kirja menee Webekhetille.
EDIT: Kirja on annettu eteenpän jo aiemmin.
Kirjan historiassa ammottaa aukko, sillä löysin sen BC-kesäpäivien vaihtopöydästä. Olen jo pitkään halunnut lukea Lundbergia, onnellinen sattuma!