Sade (in Finnish)
|
Sade (in Finnish)
Buy from one of these Booksellers:
|
||||||||||||||||||||||
6 journalers for this copy...
|
Lumovoimainen kertomus Afrikasta, sen menneisyydestä ja nykypäivästä, kertojina muinaisen Afrikan kalliomaalari ja nykyaikainen pohjoismainen vesi-insinööri. Päältäpäin katsoen heidän välillään on vain harvoja kosketuskohtia. Mutta kirjailija, joka tarkkailee molempia, näkee yhtymäkohdat. On kysymys kuivuudesta, sekä konkreettisessa merkityksessä että henkilökohtaisella tasolla, ja siitä, kuinka tehdä sadetta parhaalla tavalla. Menetelmät kerrostuvat toistensa päälle samaan tapaan kuin kalliomaalausten ikiaikaiset kuvat. Ketkä lopulta saavat sateen virtaamaan: bushmannit, bantut vaiko vesi-insinööri? *** Kirja oli tosiaankin lumovoimainen, niinkuin takakansi lupaili. Molemmat kertomukset olivat hienoja. Tässä pätkä molemmista: Ote tarinasta, jossa kerrotaan muinaisen afrikkalaisen kalliomaalarin elämästä: - Vai sinä se olet, hän sanoi kuitenkin. - Mikset mennyt toisten poikien mukaan? Hänen mielestään minun olisi pitänyt olla toisten kanssa, vaikkei hän niin sanonutkaan. - Haluan katsella kun sinä maalaat, minä sanoin. - Ja haluan maalata itse. Hän laski maalaavaa kättään ja kääntyi vähän lisää. -Sinä olet liian pieni, hän sanoi. - Ensin täytyy harjoitella. Piirrä hiekkaan. Polta keppi ja piirrä kiveen. - Minä aion maalata oikeasti, minä sanoin. - Selviän kyllä itse, josa vain annat minulle väriä. Lapsilta ei saa kieltää mitään muuta kuin sen, mikä voi olla heille vaarallista. Mielellään hän ei sitä tehnyt, sen huomasin, mutta hän kapusi kuitenkin puusta sulkasivellin hampaissaan ja yhden käden varassa, koska toinen piteli kilpikonnan selkäkilpeä jossa väri oli. Hän motkotti itsekseen sillä tavalla, jota toisen ei pidä olla huomaavinaan, koska se oli tarkoitetu vain hänelle, ei minulle. Hän meni sinne missä säilytti värikiviä, jotka oli kantanut ylös. - Mitä väriä sinä haluat? hän kysyi Ote tarinasta, jossa kerrotaan Afrikassa kehitysaputyössä olevasta pohjoismaisesta vesi-insinööristä: Usein minä istahdin matalissa luolissa ja nojauduin seinään, joka oli värjäytynyt punaiseksi suunnilleen lyhyen ihmisen olkapäiden korkeudelta. Luultavasti kyse ei ole tuhoutuneista maalauksista, niin kuin on arveltu, vaan jäljet ovat syntyneet siten, että juhlamaalauksessa olevat bushmannit ovat sukupolvi sukupolven jälkeen nojanneet punaisella okralla maalattua ruumistaan seinään. Heitä vasten minä painauduin, tuhatvuotisia perheenjäseniäni jotka tekivät luontevasti tilaa vielä yhdelle. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Keep Them Moving-haaste #73. |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|

























