Menee luettavien pinoon.

Jokaisen naisen, joka joskus on ajatellut jättävänsä kaiken, kannattaa lukea tämä kirja.

Kirjan minä on noin 40-vuotias nainen, joka kokee olevansa omassa perheessään 'näkymätön', itsestäänselvyys, joten hän vain lähtee muualle ja luo uuden, oman elämänsä sinne.Mielestäni kirjassa Aikaa sitten aikuisina on hyvin samanlainen sanoma.Jotenkin minulle jäi vähän omituinen olo. Voiko ihminen, joka ilmeisesti pitää itseään 'hyvänä' ihmisenä, noin vaan hyljätä läheisiään ihmisiä (ja kissoja)ja siirtyä sinne, missä tuntuu itsestä mukavalta?

Anne Tylerin,jota pidetään hienona ihmissuhdekuvaajana, kirjoista tähän asti lukemistani olen pitänyt eniten teoksesta Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa.

Sain kirjan onniMannilta. Kiitos kovasti.

Olipas raskassoutuinen kirja. Tarina junnasi paikoillaan ja se oli aikamoisen synkeä. En ymmärtänyt lainkaan päähenkilön ratkaisua karata tuosta vaan ja rakentaa uusi elämä vajaassa päivässä. Mielestäni päähenkilö oli enemmän kuin edesvastuuton jättäessään kolme lasta (+ kissat) vaikka olikin väsynyt elämäänsä. Neljänkympin kriisi olisi pitänyt ratkaista jollakin toisella tapaa.

Tämä on ensimmäinen Tylerin kirja, josta en oikein pitänyt. Silti tarina oli sellainen, että kirja oli luettava loppuun.

RELEASE NOTES:

Kesäpäiville...

Kirja löytyi Metson kirjanvaihtohyllystä

En ole muistanut merkintää tehdä luettuani kirjan. Mukavaa luettavaa tämä kirja. Nopealukuinen.

Otin tänään mukaan Tampereen tapaamisesta.