Huomenna meidät ja perheemme tapetaan on Ruandan kansanmurhaa käsittelevä esseemäinen kirja, johon elokuva Hotelli Ruanda perustuu.
Jo kirjan alkuperäinen nimi kuvaa kirjan henkeä hyvin: Gourevitch kirjoittaa rehellisen subjektiivisesti tilanteesta, jota kukaan ei tunnu ymmärtävän. Hän ei ole kirjassa ainoa, joka päätyy sarkastistiin huomautuksiin tapahtumien mielettömyyden edessä. Samalla Gourevitch kritisoi vahvasti YK:ta ja amerikkalais-eurooppalaisia tahoja
Kirja etenee melko kronologisesti haastattelujen ja historiallisten taustatietojen kautta, ja siinä edetään siirtomaavallasta kansanmurhan jälkivaikutuksiin.

Kustannusosakeyhtiö Nemo 2001
(We wish to inform you that tomorrow we will be killed with our families: stories from Rwanda)

sidottu, 304 s.
kovakantinen

ISBN
9525180352


--

Kirja lähtee ringiksi 9.1. Helsingin kuukausittaisessa miitissä. Se liikkuu melko maantieteellisessä järjestyksessä (paikkakunnittain).

Ahava, Helsinki
Tintti, Jyväskylä
lunatum, Oulu
myntti, Tampere

...ja minulle.

[edit]
Hups, olen koko ajan puhunut säteestä, vaikka olen odottanut kirjaa takaisin (kuten listasta näkyy).

[edit 2]
Rinki on päättynyt. Kiitos osallistuneille!

Kiitos Perdue kiinnostavan ringin järjestämisestä! Katsotaan, kuinka pitkälle pystyn eläytymään Ruandan kärsimyksiin...

Eläytymiskykyni ei riittänyt järin pitkälle. Kirja lähtee eteenpäin kohti Jyväskylää.

Kirja tuli tänään postissa, kiitokset! Pidin ainakin Hotelli Ruanda -leffasta tosi paljon, saa nähdä onko kirja yhtä hyvä.

Pidin kirjasta paljon, mikäli tällaisesta kirjasta voi varsinaisesti sanoa pitävänsä. Gourevitch kirjoittaa selkeästi ja sujuvasti, niin että lukeminen ei tunnu raskaalta äärimmäisen raskaasta ja synkästä aiheesta huolimatta. Aikaisemmin käsitykseni Ruandan tapahtumista oli samanlainen kuin varmasti monella muulla länsimaalaisella - että hutut ja tutsit ne siellä tappelivat keskenään ja kai siinä jostain heimoriidoista oli kysymys. Kirja selvitti kansanmurhan taustoja perusteellisesti ja samalla tuli tutustuttua muutaman muunkin Afrikan maan historiaan ja nykytilanteeseen. Erittäin mielenkiintoinen kirja, kiitokset Perduelle että sain lukea tämän.

Kävin viikonloppuna kotona, ja kirja odotteli minua siellä. Tätä ennen on yksi rinkikirja luettavana.

Tätä kirjaa on mielestäni mahdotonta arvostella tähdillä. Varmasti kirja oli informatiivinen ja helppo lukea, mutta ei luultavasti sitä, mitä tällä hetkellä odottaisin vapaa-ajallani lukemalta kirjalta. Pidin kuitenkin kirjasta kovasti.

Ensimmäinen vastareaktio kirjailijaa kohtaan tuli melko alussa, kun hän kertoi miksi on mennyt Ruandaan ja tehnyt kirjan ja myöskin miksi me luemme kirjaa. Sanoja en muista, mutta muistaakseni ajatus oli, että olemme kiinnostuneita tappamisesta. Tämän lukiessani minulla kuohahti, koska minä luin kirjaa sen takia, että se sattui kertomaan Ruandasta, joka puuttui minun Kirja Jokaisesta Maasta -haasteestani. Sitten itse kirjan sisältöön. Tuntuu hurjalta, että nykyään tapahtuu tällaista. Lukeminen avasi silmiäni monellakin eri tavalla. En oikeastaan ollut aiemmin kuullut mitään Ruandan tilanteesta, mutta lukiessani huomasin, että uutisissa oli juttua Ruandan kansanmurhasta. Siis ajan hermolla ollaan.
Kirja on osa Kirja Jokaisesta Maasta -haastettani (Ruanda).

Kiitokset ringin järjestämisestä. Vien kirjan tänään postiin ja kohti seuraavaa lukijaa.

Kirja tuli perille tänään. Kiitos lunatum!

Huh, kirja on ollut luettuna jo ties kuinka kauan ja odottamassa postitusta takaisin Perduelle. Tänään aion sitten viedä kirjan postiin. Järkyttäviä tapahtumia - ja varsinkin se tuli selväksi, että kansainvälinen yhteisö ei halunnut tapahtumiin millään järjellisellä tavalla puuttua. Tai ei pystynyt puuttumaan. En tiennyt Ruandan tilanteen taustoista oikeastaan mitään, joten siinä mielessä kirja kyllä valaisi asiaa. Samalla se kuitenkin onnistui olemaan välillä hieman sekava, vaikka aika hyvin kronologisessa järjestyksessä edettiinkin. Virkkeen keskelle upotetut pitkät sivulauseet tuntuivat välillä häiritsevän lukememista, joten lukiessa tuli varsinkin alkuun jatkuvasti mielessä selkeytettyä lukemaansa. Kyllä tämä kannatti silti lukea.
Kiitos ringin järjestämisestä, Perdue.

Kirja palasi Espooseen jo pari päivää sitten. Kiitos kaikille rinkiin osallistuneille!
"Ei koskaan enää."

RELEASE NOTES:

Nappasin kirjan mukaani Taikalampusta samalla kun metsästin itselleni Marjane Satrapin kuvakirjan Embroideries. Tavallaan haluan lukea tämän reportaasin ja tavallaan en. En ole vielä päättänyt, luenko. En haluaisi oikeastaan ahdistua kovasti juuri nyt, joten ehkä kirja jää lukematta. Yritän päättää pikapuoliin. Vapautan kirjan, jos en tahdo lukea sitä.

Olipa jännää metsästää kaksi ringissä matkustanutta kirjaa samana päivänä! On hauskaa, että villisti vapautetulla kirjalla on jo pitkä merkintähistoria.

Suuret kiitokset harmajalle kirjasta ja joustavuudesta.

Tartuin tähän kirjaan kahdesta syystä. Ensiksikin siksi, että minua tavattomasti kiinnosti, miten on mahdollista, että sadassa päivässä onnistuttiin tappamaan 800 000 ihmistä käsipelillä (eli ilman esimerkiksi USA:n käyttämiä ydinpommeja tai muita joukkotuhoaseita). Toinen syy on se, että tämä sopi hyvin maahaasteeseeni. Gourevitch toteaa tässä kirjassa, että Ruandassa ei käytännössä ole kirjallisuutta. Luulenpa, että suurin osa Ruandaa koskevista kirjoista on kirjoja tästä kansanmurhasta. (Kolmas syy on se syy, miksi tartuin kirjaan juuri nyt. Kuumeisena en uskonut jaksavani lukea mitään niin raskasta ja vakavaa kuin Hustvedin Kaikki mitä rakastin -rinkikirja. En ajatellut tämän kirjan olevan kevyt, ajattelin tämän olevan erilainen.)

Kirjassa on paljon karmaisevia yksityiskohtia sekä tutsien että hutujen kohtaloista. Karmivia olivat myös Ranskan ja Mitterrandin rooli ja Yhdysvaltojen talutushihnassa olevan YK:n pelko rauhanturvaajoukkojen menetyksistä. Mihin me tarvitsemme tuollaista YK:ta? Vaikuttavaa oli sekin, miten ihastuneina otettiin vastaan Madeleine Albrightin ja Bill Clintonin tunnustukset virheestä ja anteeksipyynnöt. Erityisesti mieleeni jäi se, että yli 1200 ihmistä tappamiselta pelastanut hotellinjohtaja Paul Rusesabagina sanoi kansanmurhan aikana ajatelleensa, että muualla toisetkin samalla tavalla auttavat vainottuja ja vaarassa olevia. Paljastui, että hän oli ainoa.

Kun kansanmurha oli "ohi", se väistyi uutisista. Niinpä suuri osa kirjasta oli minulle melkein kokonaan uutta asiaa. Olin unohtanut hutupakolaisleirit ja koko selkkauksen erikoisen pakolaisuusdynamiikan. Unohtaminen käy täällä kaukana niin helposti.

Pidin Gourevitchinin tyylistä. Pidin siitäkin, että hän ei yrittänyt olla neutraali.
Tekstissä oli kielivirheitä ja muutama selvä moka eli irrallinen lauseen pätkä virkkeen keskellä. Nemo oli näköjään tinkinyt käännöksen oikoluvusta.

Edit 25.2. Varattu AnneliS:lle ja hänen jälkeensä Rakunalle ja Aspen72:lle.

Töissä pääsin vähän selaamaan tätä ja lueskelinkin jonkin pätkän ja ajattelin että myöhemmin tahdon lukea koko kirjan. Nytpä siihen tuli tilaisuus. Rakunan ei varmaankaan tartte kauan odotella.
Kiitos kirjasta, Dotdot!

No Rakuna joutui odottelemaan kauemmin kuin oli tarkoitus. Kirja on kiinnostava, mutta näin murheellisia tapauksia jaksan lukea vain pikku pätkissä eikä missään tapauksessa illalla viimeisenä. Luulin tekstin hienoisen sekavuuden johtuvan pätkittäin lukemisesta, mutta ovat sen näköjään muutkin havainneet.
Aiemmin luin myös sen hotellinomistajan kirjan ja se sujui nopeammin.

On todella vaikea ymmärtää että tällaista annetaan tapahtua. Otetaankohan tästäkään yhtään opiksi. Eiväthän juutalaisetkaan oppineet natsivainoista mitään. Nyt vainoavat itse palestiinalaisia. Valitettavasti kaikenlaisia vainoojia ja murhaajia tuntuu Afrikassakin riittävän. Niin muuallakin. Murheellista.

Tämä murhetta aiheuttava kirja edustaa Ruandaa haasteessa Kirja jokaisesta maasta.

This book counts for Ruanda in my A Book From Every Country Challenge.


This book is my Book #65 for Guinaveve's Challenge Keep Them Moving 2008

Jaahas, empä taas laisinkaan muistanut, että olen tällaisestakin ilmaissut olevani kiinnostunut. Eipä silti, kirja kuulostaa oikein kiinnostavalta.

Kirjasta on pari sivua vileä jäljellä, mutta journaloin jo nyt, että ehdin ennen eteenpäin luovutusta.

Kirja oli aivan äärettömän mielenkiintoinen. Kuvittelin etukäteen, että ahdistuisin lukiessa, mutta niin ei sitten kuitenkaan käynyt. Sen sijaan kirja auttoi ymmärtämään todella hyvin sekä Ruandan historiaa ja tapahtumia että myös politiikkaa ja ennenkaikkea maailmanpolitiikkaa. Ainakin minun silmäni avautuivat tosi vahvasti länsimaalaisen "hyvän tekemisen" suhteen.

Pirun pitkään kirjan lukeminen kyllä kesti, vaikka sitä aktiivisesti luinkin.

Tämä kirja on osa Kirja jokaisesta maasta -haasttetta, maana Ruanda.

Kiitos, kiitos tästä kirjasta, jonka sain käsiini aamutuimaan. Luenkin parasta aikaa toista Afrikka kirjaa The Antipeople, joka myös kertoilee omalla tavallaan levottomista ajoista, joten sama teema jatkuu taas jonkin ajan päästä :)

Olen jo päässyt tämän kirjan alkuun... parisen kuukautta sitten. Kiehtovaa asiaa vaikkakin raskasta luettavaa, enkä kenties jaksa kahlata tätä läpi kokonaan. Olikos tämä rinki vai säde?

Kiitos paljon kirjasta, AspenYard!