Espoon kierrätyskeskus muutti ja sain sieltä ison läjän kirjoja ilmaiseksi. Rekisteröin suuren osan kirjoista bookcrossingiin. Nyt ne voivat lähteä taas maailmaa kiertämään!

Edit: Kirja annettu jollekulle Porin jazz-tapaamisessa, ehkä Beckylle (en muista tarkkaan).

Kyllä otin tämänkin, hyvin muistettu. Kirja odottelee tbr-pinossa.

Yritin ennen journalin tekemistä etsiä jostain jonkun kritiikin tästä kirjasta, melko toivotonta. Nimittäin nyt tuntui että olisin tarvinnut jonkun vertailukohdan, toisen mielipiteen kirjasta ennen kuin ryhdyn sitä arvostelemaan. Mut sitten päätin että kirjoitan vaan journalin itseäni ajatellen enkä välitä siitä mitä muut lukijat tuumaavat. Muutoinkin olen sitä mieltä että bookcrossingissa kuka vaan voi laittaa kulkuun mitä kirjoja vaan eikä mun tarvi kaikista tykätä, en siis yritä juuri miellyttää kirjan vapauttajaa.

Eli tämä oli mun mielestä monelta osin aika kauhea nuortenkirja. Siis tää on just niitä kirjoja, joita joku itsestään epävarma viisitoistavuotias lukee ja tuntee syyllisyyttä siitä ettei ole vielä ollut sängyssä kenenkään kanssa. En voi ymmärtää, millaisessa ympäristössä kirjailija on nuoruutensa elänyt jos kaikki lukioikäiset tytöt ovat sellaisia tyttöjä kuin tämä kirja antaa ymmärtää. Tämän kirjanhan siis pitäisi olla fiktiota, mutta nuorten elämässä imago on tärkeä ja Emiliasta oli mielestäni tehty aika uskomaton pakkaus. Ensinnäkin hän antoi ymmärtää harrastaneensa seksiä jo yläasteella, samoin kuin juomistakin. Hän ryyppäsi joka viikonloppu monta päivää ja vaikka kaveripiiri olikin täysi-ikäisiä, on tuo lukio-opiskeluja ajatellen melkoinen tahti. Kai jossain sitten on tällaista, vaikka toivon että tämä ei ole ainakaan tavallisinta nuorten elämää. Tai ehkä mä olen lopulta vain muuttumassa itse täti-ihmiseksi, joka ei ihan pysy perässä nykynuorten menossa...

Emilia harrastaa tanssia, mutta musiikilla ei ole mitään merkitystä hänen elämässään, ennen kuin Jouni ilmestyy taloon. Siis mitä? Itse en ole tanssinut, mutta kuvittelisin silti, että koska tanssi tarvitsee taustalle rytmin, sekin olisi tärkeää, miltä tausta kuulostaa. Eli että musiikki, jonka mukaan tanssien koreografiat tehdään, olisi hyvinkin merkittävä asia. Muutenkin tanssi harrastuksena jää hiukan muun elämän taustalle, kyllähän Emilia tunneilla käy, mutta ne tuntuvat olevan vain treeniä, fyysistä rääkkiä, eivätkä tunteen ilmaisua kuten kuvittelen, fyysisen puolen lisäksi. Jounin musiikkia oli kuvattu elävästi mutta kovin totista tuntui sekin olevan. Kaiken kaikkiaan tämä oli aika totinen kirja.

Jouni on Emilialle ihana päiväuni, jota voi ajatella kaipaavasti mutta myös pettää estotta. Emilia vaikutti mielestäni aivan uskomattoman tunteettomalta. Hän ei tuntenut vaikeaksi Marketan ja Jounin muuttoa kotiinsa, ainakin isän uusi puoliso solahti kotiin aivan ilman vastalauseita.

Aikuiset puuttuvat tästä kirjasta lähes täysin. Kyllähän taustalla on vanhempia ja näiden puolisoita mutta mitään tunnesidettä lasten ja vanhempien välillä ei tunnu olevan. Heidin äiti on vain hassu kun tarkistelee tyttärensä olinpaikkaa ja Emilia rehentelee olevansa tilastovirhe kun on vielä elossa. "Epäilemättä mä olen niitä lapsia, jotka ovat jääneet vaille perusturvallisuutta..." Kyllähän rajattomuus kirjassa näkyy. Emilia on paitsi nuori, joka -tietysti- yrittää vaikuttaa vanhemmalta, myös nuori aikuinen joka on täysin kyvytön luomaan vastavuoroista ihmissuhdetta, jossa antaisi toiselle jotain ajattelematta omaa hyötymistään. Onneksi Mika sen lopulta hänelle sanoo! (Pakko kai jonkun oli, jotta kirjaa lukeva nuori saisi opetuksen?)

Kirja parani loppua kohden. Emilian ajatukset muuttuivat mielestäni realistisemmiksi ja hän jopa ajatteli tulevaisuuttaan kirjoitusten jälkeen.

RELEASE NOTES:

Vapautuu Porin heinäkuun miitissä.

Nappasin miitissä reppuuni. Minulle aivan outo kirjailija. Kiitos Becky!

Kirjaa lähes puoleen väliin luettuani ajattelin, että en jaksa lukea tällaista sekoilua. Kuka lukiolaistyttö muka viettää näin rankkaa kaksoiselämää. Vaikka tiedä häntä, minähän olen aivan eri sukupolvea.
Mutta kun sitten vain jatkoin lukemista alkoi Emiliasta löytyä mielenkiintoisiakin piirteitä. Emilian elämässä ei ole yhtään aikuista antamassa hänelle läheisyyttä, joten hän hakee läheisyyden omilla keinoillaan. Hienoa, että hän lopelta ymmärtää tilanteensa ja uskaltaa ottaa elämän vastaan. Tämä oli aika erikoinen lukukokemus.

Viety Alelle.

Kiitos :o)

Jotenkin kirja jäi sekavaksi kokonaisuudeksi ja aika turhaksi lukukokemukseksi. Syytin sitä siitä, että edellinen lukemani kirja oli todella hyvä ja aivan eri genreä, mutta nyt toiset journalit luettuan, alan kallistua siihen, että ehkä vika olikin kirjassa eikä lukuajankohdassa. No, sain tästä aakkoshaasteeseen kirjaimen ja yhden kirjan louhttua pois, joten ei tämä nyt niin turha lukuhetki silti ollut.

Nokkosperhoselle apua aakkoshaasteeseen. Lukuiloa!

Kiitos, kirja saapui perille jo eilen. Tästä siis kätevästi U-kirjain aakkoshaasteeseen!