Pre-numbered label used for registration.

Alanimike: Alaskan atabaski-intiaanien legenda. Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Tuomas Kilpi. Kansi: Tommi Hänninen. Piirrokset: Jim Grant.

Lintutyttö, itsenäinen nuori intiaaninainen, ei suostu täyttämään perheensä odotuksia ja ryhtymään vaimoksi ja äidiksi. Sen sijaan hän päättää ryhtyä metsästäjäksi ja elää eristäytynyttä elämää, jota uhkaavat nälkäkuolema ja eskimoiden hyökkäykset. Tiellään Lintutyttö tapaa Daagoon, levottoman nuoren haaveilijan, joka jättää kotinsa lähteäkseen etsimään legendaarista Auringon maata.

Lumoavan myyttinen Lintutyttö ja mies joka seurasi aurinkoa perustuu kahteen atapaski-intiaanien legendaan, jotka Wallis kuuli äidiltään vuosia sitten.

Velma Wallis (Yhdysvallat, s. 1960) on gwich’in-atapaski-intiaani Alaskasta. Hän on elänyt perinteisellä tavalla metsästäen ja kalastaen Yukon-joen rannalla heimonsa kotikylässä 12 vuotta. Wallis on palkittu työstään atapaski-intiaanien suullisen kerrontaperinteen taltioijana.

Wallisin kirjan Lintutyttö ja mies joka seurasi aurinkoa (1996) on kuvittanut Jim Grant (s. 1946), joka on myös atapaski, mutta kasvanut adoptiolapsena Etelä-Kaliforniassa. Hän on opiskellut alkuperäiskansojen taidetta Alaskan Fairbanksin valtionyliopistossa.

Intiaanitarinat ovat kiehtovia. Tässä tarinassa kummallakin päähenkilöllä oli vaikeita kokemuksia elämänsä varrella, ja jollain tavalla haluttiin tuoda esille kokemusten yhteys siihen, että henkilöt olivat kapinahenkisiä ja vahvoja itsenäisiä luonteeltaan, eivätkä halunneet noudattaa heimojen perinteisiä tapoja. Pidin myös kirjoittajan taustaselvityksistä ja aivan alussa todetusta oivalluksesta, että kaikki heimot ovat kärsineet samalla tavalla, mikä voisi herättää myötätuntoa ja yhteenkuuluvuutta.