Pre-numbered label used for registration.

Kairene-muori elää yksinäistä elämää mökissään Kalmistonmäellä. Vanha kylä on hävitetty, uusi taajama loskaisine teinee ja töykeine ihmisineen on kilometrien päässä puuttoman maiseman takana.
Liettualainen kirjailija Granauskas kuvaa vanhan maaseudun katoamista ja sen mukanaan tuomia ilmiöitä, alkoholismia, juurettomuutta ja piittaamattomuutta työstä ja ihmisistä.

Mielenkiintoisesti kirjoitettu vanhuksen näkökulmasta, vanhuksen "tajunnan virtaa" ja muistelua. Alkujohdanto oli ärsyttävä, sillä paljasti kirjan juonen, jota en yleensä haluaisi etukäteen tietää. Kirja edustaa Liettuaa maailma-haasteessani.

Yksi ajankohtaisen osuva (lähinnä siksi että tällaista nähnyt livenä... ) ajatus työstä oli mm. tämä:
"Mutta nuoret halusivat nykyään aivan päinvastoin: mahdollisimman paljon väkeä joka hommaan, mahdollisimman suuri tungos ja meteli, yksinään ja hätäilemättä ei kukaan enää halunnut eikä osannut tehdä työtä. Ja sitten piti vielä olla viisi, kuusi muuta katsomassa sitä työntekoa."

Edit: Varattu Annelis:lle

Mielenkiintoinen Liettua-kirja saapui perille ja aion lukea sen pian. Kiitos!

Edit January 2008

Voi kun oli ankeata elämää. Onkohan kirjailija pessimisti? En kestänyt lukea kuin pienen pätkän silloin tällöin. Mutta loppui se kirja silläkin tavalla.
Maaseutu on tyhjentynyt meilläkin eikä vain Liettuassa ja mummot ovat yksinäisiä, mökit rapistuvat ja terveys heikkenee. Alkoholisoituneita miehiäkin riittää jokaisen lähipiiriin. Mutta onko kaikki niin ankeata kuin tässä kirjassa? Kai huumoria viljellään ankeudessakin. Jos vain on joku jonka kanssa viljellä...

Kirjalla kuittaan Liettuan Book from Every Country Challenge - Kirja jokaisesta maasta -haasteesta

This is my #21 book for the challenge Keep Them Moving 2008 arranged by Guinaveve.

Minäkin menin epähuomiossa lukemaan esipuheen/ johdannon... Niin että kirjan juoni selvisi jo etukäteen :/. Pessimismiä, pessimismiä tosiaan; surkeaa, yksinäistä, murheellista... Mutta silti kirjana mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä.

Vein eiliseen miittiin Kongo-kirjan ja palasin tämän Liettua-kirjan kanssa. Kirja joka maasta -haaste edistyy siis hyvin:)

Luin esipuheesta, että kirja on "Liettuan kirjallisuuden uudistumisen ensimmäinen pääskynen". Se tarttui päähän niin, että koko ajan muorin ankeaa tarinaa lukiessa tuli mieleen viimeinen kottarainen, ei edes syksyn viimeinen vaan sukupuuttoon kuolevan lajin viimeinen.
Muorin ajatusten ja maaseudun katoamisen kuvaus tuntuivat hyvin todenmukaisilta, mikä vasta tekikin kirjasta niin ankean.

14.1.2009: Vein kirjan eiliseen pk-seudun miittiin