Ostin tänään kirpputorilta maahaastettani varten.

Edit 28.8.2007: Persialaista surrealismia 1930-luvulta eli ei mikään jokapäiväinen löytö kirpputorilta. Sokean Pöllön minäkertoja elää täysin omissa klaustrofobisissa maailmoissaan, lähinnä omassa pimeässä huoneessaan. Hänellä on obsessiivinen suhde vaimoonsa, jota hän nimittää lutkaksi. Vaimo hyljeksii ja halveksii häntä. Kertojan läheisin ihminen on hänen vanha imettäjänsä, joka ruokkii ja hoitaa häntä. Omissa mehuissaan toimettomana muhiva kertoja pitää kaikkia muita roskaväkenä ja halveksii heidän normaalia elämäänsä. Itseään hän pitää hetkittäin puolijumalana. Sarjamurhaaja-ainesta. Tarinassa on varsin makaabereja käänteitä, enkä aina ollut varma, mitkä olivat alkoholilla ja oopiumilla itseään ruokkivan kertojan harhoja ja milloin hän oikeasti heilui lihaveitsen kanssa.

RELEASE NOTES:

Kirja vapautuu jonnekin pöllöjen lähettyville ( mutta ei ulottuville) sunnuntaina klo 12 - 14.
Laittamalla tämän kirjan liikkeelle osallistun Ahavan Syksy muuttaa linnut -kirjojenvapautushaasteeseen.

Löysin kirjan syyskuussa 2007 Korkeasaaresta Apinalinnan läheiseltä kalliolta. Luin ensin huolellisesti Henri Bromsin kirjoituksen, koska en tunne iranilaista kirjallisuutta, saati Saded Hedayatia. Se oli tarpeen, sillä muuten ilmiselvät oopiumharhojen kuvaukset olisivat alkaneet pelkästään tympiä. Minua alkoivat kiehtoa alkuluvun tuntemukset vieraudesta toisiin ja sitä kautta vieraantuminen itsestäänkin (oopiumi!)ja halu oppia tuntemaan itsensä ennen kuolemaa: kirjoittajan hahmon tekstiä ahmiva varjo. Kynäkotelon kannen kuvien yksinkertaiset teemat, joita toistettiin ja varioitiin läpi kirjan todella surrealistisesti ja makaaberisti. Silti pikantti makupala paljon lukevalle.

CAUGHT IN HELSINKI UUDENMAAN LÄÄNI FINLAND