Otavan sivuilta:

"Teinityttöjen vihan ja viehtymyksen sekaisen ystävyyden säkenöivä kuvaus

Yksinäinen kuusitoistavuotias Blanche on haltioissaan, kun hän eräänä päivänä saa yllättäen huomiota suositulta, kauniilta ja itsevarmalta opiskelutoveriltaan Kristalta.
Blanche luulee saavansa Kristasta ystävän, mutta toisin käy: Kristasta tuleekin hänen seurassaan pahansuopa, manipuloiva Antikrista. Lopulta Blanchen on pakko nousta taisteluun identiteettinsä säilyttääkseen.

”Antikrista on tuttu nothombilainen keitos, joka on maustettu hipulla sadismia, rahtusella masokismia, tilkalla kieroutta ja pisaralla huumoria. Lisätään vielä hieman julmuutta, ja annos on tehokas.” – L´express."

Sain Antikristan lahjaksi ja ajattelin laittaa sen ennen lukemista kiertämään Suomea rinkinä. Jos haluat liittyä rinkiin laita minulle pm.

Osallistujat:

em64, Tampere
CatharinaL, Tampere
Margih, Tampere
Piiku, Parainen
CandyDarling, Helsinki
Harmaja, Helsinki
Kihaan, Vaasa
Mergylien, Oulu
Lunatum, Oulu
..takaisin minulle

Lukujärjestys on vain suuntaa antava. Postitan kirjan em64lle Tampereelle pikapuolin, mutta sen jälkeen järjestystä saa muokata esimerkiksi kuriirien mukaan. Kihaan pyysi päästä ringin loppupäähän.

Lähetetty em64lle 5.10.2006

Kirja tuli tänään perille. Takakansitekstin perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta luettavalta.

Luin kirjan viime yönä ja vieläkään ei ole oikein selvinnyt, mitä siitä ajattelen. Toisaalta kirjan tarina oli suorastaan vastenmielinen, sillä Kristan manipulointi ja Blanchen perheen totaalinen sokeus olivat jotain käsittämätöntä. Toisaalta samat asiat tekivät tarinasta hyvin surullisen. Toki Blanche nousi Kristaa vastaan lopussa, mutta jotenkin se jäi vähän epäuskottavaksi. Miten ihminen, jolla ei ole hitustakaan itsetuntoa, ei yhtään ystävää ja jonka perhekin tuntuu unohtavan hänet samalla hetkellä, kun Krista ulottaa lonkeronsa heihin, pystyisi tekemään sen, mitä Blanche teki. Taitavasti Nothomb on tämänkin kirjan henkilöt valinnut ja tarina oli varsin vangitseva. Mutta ehkä tarinan lyhyys vähän teki juonenkäänteistä äkkinäisiä, tosin en tiedä, olisiko Kristan tekemisiä kovin paljon kauemmin kestänyt lukea.

Kirja matkaa ensi viikolla CatharinaL:lle.

Sain kirjan eilisessä kirja- ja konjakki-illassa cazfin luona. Olen viehtynyt Nothombiin, mutta tämänpäiväinen heikko olo saattoi nuuduttaa lukuelämystä...

Nothombilla on taito kirjoittaa ilkeää tekstiä, jota on kuitenkin nautinto lukea. Elokuvamaisista leikkauksista ja pinnalta katsottuna yksinkertaisesta juonenkuljetuksesta muodostuu miltei grimmiläinen, musta tarina. Ainakin minut Nothomb haastaa joka kerta pohtimaan eettisiä/sosiaalisia/psykologisia valintoja & manipulaatioita (kirjallisten ja kulttuuristen ilmiöiden ohella). Mestarillista ja oivaltavaa tarinankerrontaa; erään sanomalehden arviosta huolimatta tämä ei todellakaan ole mikään nuortenkirja!

Nopea tempo ja pieni sivumäärä eivät haitanneet, loivatpahan vain lisätiiviyttä tarinaan, joka paksumpana romaanina olisi ehkä menettänyt jotain "nuoruudestaan".

Olen em64:n kanssa samaa mieltä Blanchen huikeasta lavallenoususta. Kohtaus tuntui psykologisesti ajatellen mahdottomalta ja aluksi jopa turhalta. Kuitenkin, kun vihoviimeisenä denouementina saatiin vielä perään mikä saatiin, osaset loksahtelivat taas paikalleen, ja tuloksena oli omituinen, erikoinen, vaikkakin siis edelleen epäuskottava lopetus. Nothombin tarinathan eivät koskaan ole ihan suoraan elävästä elämästä, vaan ne antavat pohdittavaksi asioita ja suhteita, jotka on taitavasti mutta selkeän osoittelevasti naamioitu normaalinoloisesti alkavan tarinan puitteisiin. Nopeasti kehittyvät sadomasopiirteet taasen taitavat olla kirjailijan tavaramerkki.

*****

[13.10.] Kirjan sai tänään Margih geokätköilymaastoretken ja sitä seuranneen mukavan teeturinan jälkeen.

Kiitos, Elina, kun pääsin rinkiin mukaan. Ja osuin sopivaan väliinkin, kun kirja ei ollut vielä kerennyt lähtemään Tampereelta. Poikkesin hakemassa kirjan CatharinaL:ltä tänään. Geokätkön suhteen uusintareissu tarpeen...

Kirja kopsahti postilaatikkoon juuri kun olen syyslomareissun lähtökuopissa. Näyttää hyvältä, mutta liian pieneltä matkalukemiseksi, joten jätän sen odottamaan ensi viikon alkua.

Kiitokset Elina ja Margih!

Olen aiemmin lukenut Nothombin Vaiteliaan Naapurin, ja täytyy todeta että Antikristan tunnelma oli jotenkin samanlainen; ahdistava, mutta samalla jopa hiukan hullunkurinen.

Tuttavapiirissä eräs pikkupoika oli käyttänyt (äitinsä kehoituksesta) kiusaajiinsa samanlaista keinoa kuin Blanche tämän kirjan loppuratkaisussa. Pidin sitä aivan älyttömänä, ja jopa vähän vaarallisena ideana, mutta näinkö se sitten kuitenkin on yleismaailmallinen -ja tehokas- keino...

Tähtien antamisen olen lähes lopettanut, kun itseänikin alkoi kyllästyttää se ainainen seiska. Tämä kirja on kuitenkin ehdottomasti vähintään ysin arvoinen, joten se saa poikkeuksellisesti minulta tähtiä.

Tarkistan vielä CandyDarlingin osoitteen, ja laitan sitten kirjan matkaan.

*** edit 25.10 ***
Postitan kirjan tänään.

Antikrista tipahti tänään postiluukusta kahden muun rinkikirjan kanssa. Lukemista riittää. :) Olen aiemmin lukenut Amélie Nothombilta kirjan Nöyrin palvelijanne, joka oli ehdottomasti paras tänä vuonna lukemani kirja. Saa nähdä miten Antikrista vastaa kovia odotuksiani. ;)

Kyllä! Antikrista on yhtä mahtava kirja kuin Nöyrin palvelijannekin! Hieno psykologinen romaani, jossa on paljon pohdiskelua, mutta lukijalle jää silti varaa omiin tulkintoihin. Minun tulkintani on että Krista on psykopaatti jolla on narsistinen luonnehäiriö, ei kukaan muuten olisi noin sekopää. ;)

Mielenkiintoisempaa minusta on kuitenkin miettiä Blanchen ja hänen vanhempiensa käytöstä. Miten Blanchesta on tullut noin ujo? Miksi hänen vanhempansa ottavat vieraan tytön avosylin vastaan, ja nöyryyttävät omaa tytärtään vieraan edessä? Ehkä Blanchen ujo ja syrjäänvetäytyvä luonne on ollut pettymys vanhemmille, ja tämä pettymys on taas heijastunut siinä ettei Blanche ole koskaan tuntenut saavansa arvostusta ja rakkautta vanhemmiltaan, ja noidankehä on valmis. Loppuratkaisun perusteella ei kyllä vaikuta siltä että Blanchen perheessä olisi kaikki hyvin, Kristan jälkeenkään.

Amélie Nothomb on uusi lempikirjailijani, vuoden 2006 löytö. Pakko lukea koko hänen tuotantonsa, eli loistavaa motivaatio opetella ranskaa. Taidan kuitenkin jatkaa turvallisella linjalla niin kauan kun voin, ja lukea Vaiteliaan naapurin suomeksi.

Annan Antikristan huomenna Harmajalle. Kiitos ringin järjestämisestä, Elina!

Sain Antikristan CandyDarlingilta tänään Helsingin kirjamessuilla. Se olikin ainoa kirja, joka lähti messuilta mukaani! Kiitos, luen toivon mukaan pian. Tämä kirja onkin matkustanut nopeasti lukijalta toiselle.

Antikrista oli totisesti nopealukuinen kirja. Ihanaa että kaikki taitavat romaanit eivät ole tiiliskiviä! Nothomb osaa kirjoittaa ihanan minimalistisesti ja vetävästi. Sama musta huumori kukkii kaikissa hänen tarinoissaan, mutta kertojien äänet ovat aina omanlaisiaan.

Pidin kovasti Blanchesta, tämän tarinan kertojasta. Mielestäni hän ei ollut loppuun saakka alistetu ja nöyryytetty, koska hän kykeni vielä huvittumaan Kristan falskiudesta ja näkemään tilanteensa koomisen puolen. Blanche oli ikuinen tarkkailija ja analysoija (no, tarinan loppupuolelle saakka ainakin) eikä kyennyt reagoimaan kokemiinsa nöyryytyksiin kyllin voimakkaasti, mutta eihän yksinomaan Krista saanut häntä niin lukkoon, hänhän oli ihan lukossa itsensä ja perheensä kanssa jo ennen kuin tapasi Kristan.

Krista onnistui pyrkimyksissään niin hyvin, koska paljon oli alun alkaenkin pielessä Blanchen perheessä. Jollakin tavalla Krista ehkä avasi Blanchen silmät kaikelle sille, mitä hänen elämässässään ja perheessään on vikana, ja olisi toivonut, että Blanche olisi saanut tästä voimaa ja vapautunut elämään. Lopun tunnelmat olivat kuitenkin ihan päinvastaiset. Jännä tarina kaiken kaikkiaan, antoi paljon tilaa omille tulkinnoille ja ajatuksille.

Seuraavat kappaleet ovat valkoisella fontilla, jotta en pilaisi tarinan käänteitä tulevilta lukijoilta:

Minua jäi hämmästyttämään tarinan lopullinen käänne, siis Blanchen ja Kirstan suudelma luentosalin edessä. En jaksanut ymmärtää, miksi Krista "ristiinnaulittaisiin" kotikylässään suudelman tähden, miksi hän oli nyt "romahtanut uhriraukka, joka luhistui täysin". Krista jätti jopa opintonsa kesken suudelman seurauksena. Tuntuu anakronistiselta, että yhdellä tyttöjen välisellä suudelmalla olisi sellaisia seurauksia. Luulisin, että ainakin jossain suomalaisissa opiskelijapiireissä moisen teon shokkiarvo olisi tasan nolla. Ollaanko Belgiassa aivan erityisen vanhoillisia tässä suhteessa?

Lisäksi en ymmärrä, miksi Blanche ei muka olisi pystynyt suutelemaan Kristaa julkisesti. Hänhän oli jo kaikilla tavoilla häväisty, eikä hän kohdannut yliopistolla muuta kuin halveksuntaa. Toisaalta kaikki negatiivinen maine ja Kristan pahat puheet eivät enää koskettaneet hänen sisintään samalla tavalla kuin ennen, hän oli siinä vaiheessa jo saanut jonkin verran etäisyyttä koko tilanteen naurettavuuteen. Miksi hän siis ei olisi voinut tehdä mitä hyvänsä raflaavaa laittaakseen kapuloita Kristan rattaisiin? Miksi Kristan suuteleminen olisi ollut Blanchelle vaarallista tai häpeällistä? Eihän hänellä ollut mitään menetettävää enää.

Minä näin Blanchen suudelman jokseenkin ilkikurisena tekona pikemminkin kuin julkisena häväistyksenä. Ajattelin, että se voisi antaa Kristan kaikille pahoille puheille toisenlaisen sävyn muiden opiskelijoiden silmissä. Kristaa suutelemalla Blanche antoi toisille aihetta ymmärtää, että Krista ja Blance olivat rakastavaisia, että he olivat riidelleet tai laittaneet välinsä poikki ja että siksi Krista mustamaalasi Blanchea nyt julkisesti. Tämä olisi saattanut Kristan vähän naurettavaan ja pikkumaiseen valoon ja himmentänyt hänen sädekehäänsä muiden silmissä, mutta mielestäni ei olisi ollut vielä mikään suuri skandaali.

Antikrista on kolmas Nothombin kirja, jonka olen lukenut suomeksi, ja ikävä kyllä täytyy sanoa että olin pettynyt kääntäjän vaihtumiseen. Annikki Suni on suomentanut kirjat Nöyrin palvelijanne ja Vaitelias naapuri, Antikristan on puolestaan kääntänyt Heidi Siitonen. Mielestäni Sunin käännökset ovat parempia, Antikrista välillä töksähteli suomen kielellä. Täytyisi kai ottaa sama projekti kuin CandyDarlingilla ja alkaa lukea Nothombia ranskaksi.

Kaiken kaikkiaan Antikrista oli minulle samantyyppinen lukuelämys kuin Nothombin romaani The Book of Proper Names englanniksi: käännös jätti toivomisen varaa eikä loppu tuntunut ihan yhtä hyvältä kuin Nothomb on parhaimmillaan. Nöyrin palvelijanne ja Vaitelias naapuri ovat siis edelleen suosikkejani. Niille annan täyden kympin, tälle "vain" kahdeksan tähteä.

Kiitos että sain Antikristan luettavakseni! Seuraavaksi lähetän sen Kihaanille Vaasaan.

ETA: Antikrista on kirja numero 38 jolla osallistun Guinaveven "2006 Keep Them Moving" -haasteeseen. Tuntuu vähän hassulta listata rinkikirja "keep them moving" -tyyppiseen haasteeseen, sillä rinkikirjojen edelleen lähettäminenhän on itsestään selvä juttu, mutta kirja on jonkun toisen rekisteröimä, minä luin sen vuonna 2006 ja laitoin eteenpäin - siispä se täyttää haasteen speksit. :-)

Antikrista saapui seuraavaan osoitteseen, kiitos Elina ja harmaja. Juuri nyt on lievä härdelli päällä, muutenkin kuin kirjasuman muodossa, mutta yritän saada kirjan luettua ja lähetettyä eteenpäin niin pian kuin mahdollista.

Antikrista oli toinen Amélie Nothombilta lukemani kirja ja täytyy sanoa, että tässä oli jotain samaa kuin Vaiteliaassa naapurissa. Henkilöt ovat kaikin tavoin äärimmäisiä, niin manipuloinnissa kuin alistumisessakin, eivätkä varmaan jätä ketään kylmäksi. Toisaalta tarina repi hermoja, ei kai kukaan alistuisi tuollaiseen pyöritykseen, toisaalta se oli surullinen ja kaikki hahmot omalla tavallaan alakuloisia. Pidän kuitenkin kirjailijan tyylistä, vaikka tämä tarina tuntuikin loppuvan töksähtäen enkä ollenkaan ymmärtänyt "loppuhuipentumaa". Nopealukuinen kirja.

Seuraavaksi Antikrista ottaa suunnan Ouluun Mergylienille. Hyviä lukuhetkiä! (postitettu 10.11.)

Löysin kirjan tänään postilaatikostani. Mukava yllätys!

19.1.2007
Antikrista oli minullekin toinen Nothombin kirja. Ja täytyy kyllä sanoa, että pidin vaiteliaasta naapurista paljon enemmän. Vaiteliaassa naapurissa juoni oli yksinkertaisesti parempi ja ennen kaikkea hauskempi. Kirjalijan tyyli (molemmissa kirjoissa) on mielestäni hyvä ja tarinoiden huumori sopii minulle.

Olen tässä yrittänyt Pm:tä lunatumia, mutta tähän mennessä huonolla menestyksellä. Täytynee yrittää uudelleen.

Sain kirjan eilen Raksilan marketeilla.

Kun avasin kirjan, yllätyin. Pitkän aikaa olin lukenut pientä tekstiä, sivut laidasta laitaan täynnä. Sikäli kirja oli heti alkuun positiivinen yllätys. Muuten en sitten kirjasta kovin pitänytkään. Nopealukuinen se tosin oli. Välillä mietitytti, voivatko kenenkään vanhemmat todella toimia kuten kirjassa. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, mitä yksi ihminen voi tehdä koko ympäristölleen.

Kirja on osa Kirja Jokaisesta Maasta -haastettani (Belgia).

Annan kirjan takaisin Elinalle, kunhan tapaamme.

Otin mukaan Oulun miitistä. Kirja vaikutti kiinnostavalta ja on niin lyhyt, että ehdin sen kyllä kiireistäni huolimatta lukaista jossain välissä.

Jep, nopeastihan tämän luki.
Jännä kirja, jolle takakansiteksti, varsinkaan luonnehdinta "teinityttöjen vihan ja viehtymyksen sekaisen ystävyyden säkenöivä kuvaus", ei tee oikeutta. (Minusta tässä ei missään kohtaa ollut kyse ystävyydestä!)
Itse asiassa, kuten CatharinaL oikeastaan jo sanoikin, tämä kirja ei edes ole kertomus, jonka voisi kuvitella tapahtuvan elävässä elämässä, vaan pikemminkin kirja, joka haastaa kärjistetyillä henkilöhahmoillaan lukijansa pohtimaan ihmisluontoa ja ihmisten välisiä suhteita. Näin ollen henkilöiden tai juonen ei tarvitsekaan olla "uskottavia", vaan niistä on tarkoituksella tehty liioiteltuja. Erityisesti Blanchen vanhemmat olivat tällaisia, samoin Blanche itse käytti 16-vuotiaaksi melkoisen hienoja sanoja ja viljeli filosofisia ajatuksia. Itse asiassa Krista oli mielestäni henkilöistä se uskottavin: vastaavanlaista persoonallisuushäiriöön viittaavaa käytöstä olen itsekin nähnyt aivan todellisissa ihmisissä.
Näin minä näen tämän kirjan, ja minusta se on melkoisen nerokas. Kiitos lukukokemuksesta, Elina! En ollut ilmoittautunut kirjarinkiin, mutta kun näin kirjan miitissä, syntyi houkutus lukea se. Kannatti kyllä.
Olen jo aiemminkin ajatellut lukea kirjan Nöyrin palvelijanne. Tämän jälkeen olen entistä kiinnostuneempi lukemaan sen ja mahdollisesti myös Vaiteliaan naapurin. Ehkäpä pitäisi yrittää näitä myös ranskaksi.


Palautan kirjan omistajalleen Elinalle jossain vaiheessa.

Antikrista palasi kotiin eilisessä Oulun miitissä. Kiitos kaikille osallistujille mielenkiintoisista journal entryistä. Kirja asettuu tbr-pinoon.