Alkuteokset: One Child (1980) ja Tiger's Child (1995).

Olen lukenut tämän kirjan jo viisi kertaa, ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, ja se on edelleen yksi lempikirjoistani. Se on uskomattoman koskettava kertomus siitä, kuinka paljon hyvää opettaja, joka ottaa asiakseen auttaa kärsivää lasta, voi tehdä. Kirja ei kuitenkaan ole ylisiirappinen, vaan siitä huomaa myös että aina asiat eivät mene niin kuin haluaa vaikka kuinka yrittäisi, ja että toisen ihmisen mahdollisuudet auttaa ovat rajalliset.

Kirjan takakannesta:

Kuusivuotias Sheila ei puhunut. Hän ei itkenyt koskaan. Hänen silmänsä olivat täynnä polttavaa vihaa.

Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät.
Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa.
Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti, ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.

Tämä kirja lähtee Kempun matkassa Ouluun etsimään uusia lukijoita.

Tätä kirjaa en olisi ikinä poiminut luettavakseni, jos en olisi taannoin lähes epähuomiossa tarttunut kuriiripinossa olevaan, saman kirjailijan toiseen teokseen "Nukkelapseen". Se oli niin hieno lukukokemus, että pitää kokeilla lisää, vaikkei aihe hirveästi inspiroikaan´meikäläisen kaltaista lapsivihaajaa...

En voi kerta kaikkiaan käsittää, miksi pidän Haydenin kirjoista. Tämänkin luin melkein samoilla silmillä. Minä, joka en pidä lapsista enkä varsinkaan moniongelmaisista, häiriintyneistä sellaisista, suorastaan ahmin sellaisista kertovia kirjoja. Tosi outoa.

Otan mukaan Oulun BC-pikkujouluihin ja annan siellä eteenpäin.

Sain kirjan Oulun tammikuun tapaamisessa. Olen kuriiri ja välitän kirjan Mergylienille.

Minun on jo pidemmän aikaa pitänyt lukea tämä kirja ja lopultakin se on tbr pinossani. Aiemmin lukemistani Torey Haydenin kirjoista olen pitänyt ja minulla onkin aika korkeat odotukset tämän kirjan suhteen.

26.2.2007
Tämäkään Haydenin kirja ei tuottanut pettymystä. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja tapahtumat tuntuivat aidoilta. Kirja jatkaa matkaansa Tiittapaupille tai Webekhetille.

Olen aina halunnut lukea tämän kirjan, mutta koskaan aikaisemmin en vai ole saanut aikaiseksi. Sain Mergylieniltä pari viikkoa sitten. Luin suurimmaksi osaksi matkalla kotia Muonioon. Kirja oli hyvä. Oli kauhistuttavaa mitä kaikkea Sheila joutui kokemaan. Yhtä hyvä kuin aikaisemmatkin Haydenin kirjat.

Hei, tämäkin kirja palaa kotiseuduilleen ja nappasin sen käsäpäiviltä kirjapöydästä. Näitä oli kaksi vierekkäin ja jostain syystä tämä pienempikokoinen kirjoista päätyi minun kassiini. Lukupinoon muiden jatkoksi.

Pinnin vuosipäiväarvonnan palkinto saapui Tampereelle pari päivää sitten, paljon kiitoksia!

Otin kirjan miltei heti lukuun sen saavuttua, tämä oli minulle ensimmäinen Haydenin tuotannosta. Riipaiseva tarina elämän kaltoin kohtelemasta Sheilasta ja Toreyn yrityksistä rakentaa tukevaa suhdetta tähän lapseen. Välillä kirjoittajan oman ammatillinen kunnianhimo kuulsi läpi häiritsevän vahvana, mutta kokonaisuutena pidin kirjasta ja aion lukea lisääkin Haydenia.

Tampereen miitistä nappasin mukaani. Olen lukenut useimmat Haydenin kirjat, mutta tästä esikoisteoksesta on jo sen verran aikaa, että luen mielelläni uudestaan.

Uhhuh... Kauheeta, surullista, ahdistavaa, järkyttävää... Haydenin kirjoittamat tapaukset on niin toiselta planeetalta tämmöselle turvallisessa ympäristössä kasvaneelle ihmiselle, että sitä väkisinkin mykistyy. Ja vaikka kirja itsessään on valoisa ja toivoa täynnä ja lopulta asiat ratkeaa hyvin, niin sitä väkisinkin miettii että kuinka moni Sheilankin kaltainen lapsi jää vaille tarvitsemaansa apua ja kuinka monta lasta on nykyäänkin jossain laitoksissa vain siksi, että ei ole resursseja/halua oikeasti hoitaa syytä vaan hoidetaan pelkästään ilmeneviä oireita - ja nykyään nimenomaan hyvin herkästi lääkkeillä, todellisen ratkaisun ollessa kuitenkin oikeasti muualla. Raskaita ajatuksia. :(

Sheilan kohdalla onneksi kävi siis toisin, vaikka hänen haavansa eivät varmasti ikinä arpeudu. Nettiä tongin sen verran, että hän on nykyään siirtynyt pikaruokapuolelta ihan ravintolan pyörittämiseen ja on oikea business-nainen. Way to go Sheila! Asuu sinkkuna kahden koiran ja kahden kissan kanssa ja uhraa suurimman osan ajastaan eläinten oikeuksien puolesta.

Lyhyesti muista lapsista: Freddie ja Susanna eivät pysty elämään itsenäistä elämää vaan asuvat laitoksessa. Sarah ja William lopulta pääsivät tavalliselle luokalle ja onnistuivat lukemaan high schoolin läpi. Sarah on äiti ja työskentelee tarjoilijana. Peter kuoli 1981 neurologisten ongelmiensa vuoksi, Tyler kuoli auto-onnettomuudessa 1988. Guillermon ja Maxin kohtaloista ei ole tietoa.

WILD RELEASE NOTES:

Kirja vapautuu pääkirjastossa järjestettävän Kiertävä kirja ei sammaloidu -näyttelyn yhteyteen.

Osallistun tällä kirjalla kansainväliseen Leap into the Wild -haasteeseen ja lisäksi pelaan tällä vapautuksella Nokipolia.

PS. Jos et ole aikaisemmin tutustunut bookcrossingiin ja englanninkielinen sivusto tuntuu hankalalta lähestyä, niin seuraavat linkit ovat avuksesi. Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/ Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30