Tämä kirja on kierrellyt lähipiirissäni jo kauemmin ja olen lukenut sen kerran ja yrittänyt lukea sen pari kertaa uudelleen, mutta en koskaan oikein ymmärtänyt koko juttua. Hessessä on paljon hienoa mutta paljon jotain minun tajuntani ulottumattomissa olevaa. Me ei Hessen kanssa koskaan olla oikein löydetty toisiamme. Niinpä tämä kirja lähtee etsiskelmään vapaampia tajuntoja tulevaisuudessa....

Wikipediasta
"Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen Harry Haller, jonka elämä on rajusti ailahtelevaa. Hänen suhteensa ympäröivään yhteiskuntaan on vaikea ja useimmiten Harry sulkeutuukin omaan maailmaansa kirjojen ja klassisten mestarisäveltäjien pariin. Eräänä iltana hänelle kuitenkin annetaan kadulla erikoinen vihkonen, "Kirja Arosudesta". Siinä kerrotaan miehestä, joka on puoliksi susi eikä saa sovitettua luonnettaan miehen ja suden välillä ja tuntee siksi suurta ahdistusta. Harry tuntee tarinan viittaavan itseensä, ja kirjassa merkittävässä roolissa onkin Harryn pohdinta oman persoonansa luonteesta ja siitä kuinka sulauttaa mies ja susi samaan kehoon ja mieleen."

Lisää piristystä vapaapäivänä. Kiitos katyan! Ja kiitos mielenkiintoisesta viestilapusta, aion käyttää sitä kirjanmerkkinä:)

Yllätin itsenikin kun vihdoin sain kirjan luettua. Olen lukenut tämän joskus aikaisemminkin ja en edelleenkään saanut tästä kovin paljoa irti. Tälläinen lainaus tosin jäi käteen, miksiköhän ;)

"Kirjat eivät täyttäneet ainoastaan suurta kirjakaappia, vaan niitä oli kaikkialla, pöydillä, vanhalla kauniilla lipastolla, sohvalla, tuoleilla ja pitkin lattiaa. Kirjojen välissä oli paperisuikaleita, jotka nekin vaihtuivat alinomaan. Kirjojen määrä karttui karttumistaan, sillä Haller kantoi niitä sylyksittäin kirjastosta ja sai sitä paitsi postista kirjapaketteja varsin usein." s.14

Tämä on erään PK-seudun bookcrossarin toivelistalla. Tarjoan tätä hänelle ehkä jo huomisessa tapaamisessa. Keep Them Moving #103.

Niksu oli maailman ihanin <3 ja yllätti minut ykköstoivekirjalla, jonka olen halunnut lukea n. 10 vuotta!!!1 Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan tätä legendaarista romskua, joka on puuttunut yleissivistyksestäni kaikki nämä vuodet. Odotukset ovat todella korkealla... :)

- - -

Joulukuun 27. 2007
Sain tämän vihdoin luettua. Syy viivästykseen oli, että tämä oli kovin erilainen kuin olin odottanut. Eeva-Liisa mannerin suomennos on toisinaan kapulainen (hän taisi olla kouluja käymätön ja siksi muutamat sanavalinnat ja pilkun paikat pistivät silmään) ja tarina itsessäänkin on kovin paksu ja sekopäinen. Pidän enemmän Hessen lämminhenkisemmästä tuotannosta, mutta olen silti tyytyväinen haastavaan lukukokemukseen. Kiitos edellisille crossaajille tämän välittämisestä ja hyvää "lukuvuotta" 2008!

RELEASE NOTES:

Hessen novelleista muistan lapsena pitäneeni, mutta romaaneja ei koskaan tullut luettua, eli tämä tarrautui mukaan heti miittiin tultuani. Kiitos, LaPitchoune!

Pohjimmiltaan Arosusi on katsaus ihmisyyteen ja ihmismieleen, ja kaikki selostetaan erittäin eksplisiittisesti, ettei lukija vahingossakaan tekisi ”vääriä” johtopäätöksiä. Heti alussa Hallerin saama kirja kertoo oleelliset asiat aivan suoraan, ja loppu on vain Hallerin sopeuttamista kirjan kuvaamaan ihmisyyteen.

Arosusi-persoona on hyvin selkeästi Hallerin yritys sulkea hänelle vastenmieliset luonteenpiirteet itsestään erilliseksi, eläimeksi, joka ei olekaan ihminen, ja joka siis ei ole Haller ollenkaan. Tästä kertoessaan kirja on hyvinkin oikeassa: ei ihmisen luonne ole kokoelma yksittäisiä luonteita vaan jatkumo, jossa käyttäytyminen määräytyy useammankin eri tekijän summana.

Mielenkiintoista kuinka aina kirjoissa mieli avartuu, kun akateeminen lukutoukka päästää irti estoistaan ja alkaa käydä juhlissa. Miksei koskaan kerrota siitä, kun juhlien henki ja elämä löytää Goethen ja Mozartin ja avartaa mieltään tutustumalla kulttuuriin, josta itse on jäänyt paitsi?

Kirja oli ihan viihdyttävää lukemista ja pidin tyylistä. Loppuun tultaessa tosin koko homma meni ihan överiksi ja aika naurettavaksi. Loppu ei tuntunut kuuluvan tähän kirjaan ollenkaan.