Äiti lahjoitti BookCrossingiin laatikollisen vanhoja kirjoja. Tämä on yksi niistä. Vaikuttaa mielenkiintoiselta; lukaisen pikimmiten.

Aloin lukea.

*****

'Ulkoministeriön Rouva Suorasuun' matkakertomukset ja havainnot eri puolilta maailmaa tuovat viehättävän tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä ja monilta eksoottisilta seuduilta, jotka nykyisin ovat myös suomalaisten matkailijoiden tavoitettavissa. [--] Mielikki Ivalo on yhtä tarkkasilmäinen ja naseva havainnoija matkakuvauksissaan kuin muistelmissaan, kuvasipa hän sitten italialaista kivennäisvesihoitolaa, tunisialaista jalkapallo-ottelua, kommelluksia New Delhissä tai joulunviettoa Etelän ristin alla.

Poliittista (epä)korrektiutta à la 50-luvun diplomaatinrouvat! Tyypillistä matkakirjallisuutta; detaljeja kaukomailta (juodaan espressoa! palataan ihanaan koti-Pariisiin! puhutaan sujuvasti venäjää ja ranskaa! poiketaan ohimennen basaarissa! moikataan englantilaista lordia Ceylonilla!) ja omituista sisäpiirin huumoria. Genre lienee nykyään kuihtunut olemattomiin. Hyvä niin.

Ivalon "tarkkasilmäisyys" on lähinnä yllättävää asenteellisuutta ja naiiveja huomioita. Tämä ihmetytti, sillä olen ymmärtänyt muistelmistaan kuulun rva Ivalon kynäilleen melko älykkäästi. Erityisen sujuvasti kirjoitettukaan kirja ei ole. Poimintoja sivuilta:

Likaista, haisevaa. (Budapest)

Peltoja kynnetään nautojen vetämillä puuauroilla samoin kuin jo tuhansia vuosia sitten. Ja lapsia vilisee kaikkialla pitkähihaista yöpaitaa muistuttavissa mekoissaan. Talot ovat savimajoja, joissa usein ei ole ikkunaa eikä oveakaan, aukot vain. Niissä palellaan, sillä yöt ovat kylmät.--Kaikkea tätä on vaikea kuvata, se pitää nähdä. (Kairo)

Ruokalistaa ei koneessa ollut. Kysyttiin, halusimmeko kiinalaista vai eurooppalaista ruokaa. Valitsimme kiinalaisen. Jälkiruokaa ei ollut, ei juustoa--kova päärynä vain. Emme edes saaneet tavanmukaista postikorttikoteloa. Lopuksi kuitenkin meille annettiin Carvenin hajuvettä ja partavettä. Minä sain vielä lisäksi silmälaput. (matkalla Djakartaan)

Malesialaisia ei oikeastaan voi sanoa kaunispiirteisiksi. Heillä on, kuten indonesialaisilla, leveä nenä ja kulmikkaat kasvonpiirteet. Mutta erittäin ystävällisiä ja kohteliaita he ovat, kuten saimme kokea siellä ja yleensä kaikissa jalkamaissamme. (Kuala Lumpur)

Heillä on hopeiset renkaat nilkoissa, kaulassa ja ranteissa. Lapset ja koirakin ovat mukana maaten työmaan laidassa hiekalla tai maassa. Joillakin lapsilla on nenärenkaatkin. He ovat mustia ja repaleisia. (Hyderabad)

Puistotätejä ei tunneta, joten jokaisen äidin on uhrattava kallista aikaansa puistossa istumiseen, ja sillä aikaa jäävät kotityöt tekemättä. Ei myöskään puistovahtia näkynyt, ja niinpä kerran, kun istuin yksin lastenvahtina siellä, tuli joukko poikia tekemään kiusaa. Ottivat pikkulasten leluja ja heittivät hiekkaa tyttöjen päälle. En mennyt toiste. (Chicago)

Eräänä iltana menimme teatteriin. Sali oli aivan lämmittämätön. Miehet istuivat päällysvaatteissa ja itse olin tiukasti turkkiin kääriytynyt, mutta jalkojani paleli armottomasti. (Rooma)

Hotel Metropol, Karachin uusin ja komein. Kokoonnumme kaikki marmoriseen eteisaulaan. Konsuli on varannut meille huoneiston, toisin sanoen makuu- ja työhuoneen. Mutta koska mikään ei koskaan ole aivan paikallaan idässä, saimme vain makuuhuoneen. (Karachi)

Opettajatar oli ainoa eurooppalaisesti pukeutunut pakistanitar, jonka olen tavannut. Hän sanoi työskentelyn olevan helpompaa siinä puvussa. (Karachi)

Nukkuminen on yhä vaikeata. Varsinkin kun aamuisin jo kuudelta alkaa radiosta ulkoa kuulua kovaa, särisevää musiikkia. Ihmisten on noustava aikaisin, esimerkiksi virastoissa työ alkaa seitsemältä, samoin ulkoministeriössä. (Tirana)

Poikkesimme katsomassa ranskalaisten ystäviemme omistamia vanhoja linnoja. Ne tekivät suorastaan kolkon vaikutuksen. (Avignon)

Kukkien ja tuoreiden manteleiden myyjät seisovat katujen kulmissa. Jäätelönmyyjä valmistaa jäätelönsä suurella puulapiolla tynnyrissä vaivaten, peittää sen sitten kankaalla ja jää odottamaan ostajia. Oi alkeellisuutta! (Teheran)

Kylmä, kamala paikka. (Brig)

Varattu myntille palkinnoksi ihan ufosta haasteesta. Diplomaatinrouva ei ole aivan uhvoon verrattava, vaikka hän neljän maanosan väliä surraakin ja kuulostaa joskus toisista maailmoista saapuneelta.

Lukuiloa :-D

Kiitoksia. Täytyypä lukea, mitä ufoa tämä rouva on puuhannut.

Jahas, nyt on diplomaatinrouvan matkassa sitten matkattu Istanbulista Intiaan. Kovin diplomaattisiksi ei rouvan kommentteja voi aina sanoa. Muutenkin kerronta oli hieman erikoista. Varsinkin kirjan aloittava tarina lomamatkasta oli yhtä aikaa yksityiskohtaisesti ja harppoen kerrottu. Tarkkaan oli muistettu mainita, miten rinteillä näkyi lehti- ja kuusimetsää tai miten jossakin kylässä poikettiin kahvilla (espressoa), mutta kaikenlainen muu paikkojen kuvailu tai mahdollisten nähtävyyksien katselu jäi sitten pariin lauseeseen. Yhden sivun aikana ehdittiin siirtyä jo Ranskasta Italiaan ja sieltä Sveitsiin.
Rouva edustaa miehensä mukana eri puolilla maailmaa ja porhaltaa välillä autolla kaupunkeihin tutustumaan ja kiertelee köyhemmilläkin alueilla, joiden likaisuutta ja ihmismäärää sitten hämmästelee. Onneksi hän sitten pääsee pian johonkin hotelliin, jossa on tarjolla edes jotenkuten kelvollista lounasta...

Missään ei ole nöyrempiä palvelijoita kuin Karachissa. (s. 131)

WILD RELEASE NOTES:

Kirja jäi oven lähelle lastenistuimeen.
Osallistun tällä vapautuksella VariC:n foorumilla järjestämään Monopoli-peliin. Moropolissa Näsilinnankatu vastaa Kaisaniemenkatua.
***
P.S. Jos et ole aikaisemmin tutustunut Bookcrossingiin ja englanninkielinen sivusto tuntuu hankalalta käyttää,
niin seuraavat linkit ovat avuksesi.
Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/
Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30