Tämä kirja ilmestyi vasta, mutta se oli pakko käydä ostamassa ja lukea välittömästi. Olen lukenut Minttu "Birdy" Hapulin nettitekstejä jo ainakin viiden vuoden ajan ja pidän niistä kovasti.
Selibaattipäiväkirjat on kirjaksi koostettu valikoima Hapulin parisuhdeaiheisia kirjoituksia. Sen näkökulma on, kuten kirjoittaja sanoo itsekin, heteronaisen ja subjektiivinen. Kirjan teemat ja tilanteet ovat kuitenkin "yleissuomalaisia". Hapuli kirjoittaa terävästi, kyseenalaistaen ja usein varsin sarkastisesti muun muassa parisuhteiden rooli- ja valtapeleistä, kilteistä tytöistä, hää- ja mammapsykooseista, feminismeistä ja niistä asioista joista ei puhuta. "Räkytyksen" ohella Hapulilta sujuu hyvin kauniistikin kirjoittaminen, tässä kirjassa siitä on esimerkkinä vaikkapa luku nimeltä Mies on kaunis.
Hapulin tekstit ovat herättäneet ihmisissä paljon reaktioita raivostumisista suurkiitoksiin. Minä arvostan hänen kirjoituksiaan kovasti, vaikken aina olekaan samaa mieltä hänen kanssaan ja vaikka olen itse välttynyt - onneksi - useimmilta kirjassa kuvatuilta kurjilta tilanteilta. Teksti on kyllä kärjistävää, mutta kirjassa kuvattuja ikäviä juttuja (valtapelejä, yrityksiä pistää kaikki samaan muottiin, väkivaltaa jne.) sattuu valitettavasti ihan oikeasti. Usein voinkin siis todeta näistä kirjoituksista, että kylläpäs oli taas osuvaa.
Kirjaan ei ymmärrettävästi ole siirretty nettitekstejä sellaisenaan, joten paljon muistamiani hyviä juttuja on jätetty pois. Ne ovat kuitenkin luettavissa netistä. Toisaalta, esimerkiksi sellaisia nettikirjoituksia, joissa kommentoidaan useita ajankohtaisia asioita ja linkitetään paljon, olisikin ihan turha laittaa kirjaan. Netin ulkopuolella kirja toimii siis hyvänä, matkassa kätevästi kulkevana tiivistelmänä Hapulin parisuhdepohdintojen parhaimmistosta.

En muuten ollut löytää tätä pikku pokkaria kirjakaupasta sen kiljuvanpunaisesta kannesta huolimatta, sillä se oli laitettu kotimaisen kaunokirjallisuuden joukkoon. En minä tätä kyllä romaaniksi miellä. Jos kohta en miksikään suhdeoppaaksikaan. Mikähän tämä nyt parhaiten olisi? Minusta tämä on sellainen kirja, joka sopii hyllyyn Pilluparvi-nimisen teoksen viereen, joka sekin löytyy kokoelmistani.

Selibaattipäiväkirjat lähtee kiertämään Suomea ringin muodossa!

Kirja on aika nopealukuinen, mutta annettakoon noin kuukausi sillekin lukuajaksi. Muutenkin tutut rinkisäännöt pätevät, eli ilmoita kun saat kirjan, lähetä kirja seuraavalle kun olet lukenut sen (ja kirjoittanut siitä mielenkiintoisen journal entryn =)) ja kerro myös kun kirja on lähtenyt eteenpäin. Jos tulee ongelmia, lähetä minulle pm.

Osallistujat:
Candy Darling, Helsinki
Tintti, Jyväskylä
Jaatiina, Leivonmäki
Rakuna, Helsinki
lukutuoli, Tampere
hetku77, Nokia
ritao, Kouvola
Louhi, Oulu
Millam, Oulu
kihaan, Laihia

...
-> takaisin minulle.


11.8.2006: Rinki alkaa! Annan kirjan tänään CandyDarlingille.

Luin sittenkin kirjan läpi heti sen saatuani, vaikka epäilin etten ehtisi. Perjantai-iltana olin kuitenkin niin väsynyt, etten olisi jaksanut lukea mitään Selibattipäiväkirjoja vähemmän viihdyttävää.

Yllätyin hieman kirjan sisällöstä (mutta positiivisesti), koska ajattelin koko kirjan olevan samantyylistä kuin ensimmäiset luvut. Selibaattipäiväkirjat sopii kuitenkin erinomaisesti Pilluparven viereen, koska kirjassa käsitellään laajemmaltikin miesten ja naisten asemaa ja keskinäisiä suhteita. Ensimmäinen luku joka todella kosketti oli Ääliö, älä lyö, jossa oli hyviä havaintoja siitä minkälaisen kuvan media antaa perheväkivallasta. Ensimmäinen osa Parisuhteellisuusteoriaa oli hauska, mutta en osannut oikein samaistua siihen. Minulla on varmaan käynyt sitten tuuri kun en ole sotkeutunut miehiin jotka olisivat pelanneet jotain peliä tai murskanneet itsetuntoni. Kyynisestä asenteesta huolimatta siinä oli kuitenkin myös erittäin hyviä oivallisuuksia, esim. tekosyistä joilla perustellaan eroa.

Suosikkiosani oli Seksiä!, joka tietenkin aiheena on niin herkullinen, että siitä jaksaa aina lukea. Minttu Hapuli oli onnistunut sisällyttämään muutaman erittäin hyvän oivalluksen, joita en muista aiemmin edes lukeneeni. Samoin osat Nainen naiselle ja Nainen miehelle olivat hyviä. Viimeinen osa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta aiheutti minulle jonkinlaisen kriisin, kun aloin epäillä sitä uskallanko ikinä hankkia lapsia...

Aion lueskella netissä olevia selibaattipäiväkirjoja, ja varmaan selailen vielä itse kirjaakin vähän ennen kuin lähetän sen eteenpäin.

Tintin ja minun limittäin menneiden lomien takia kirjan lähetys myöhästyi, anteeksi. Kirja lähti kuitenkin tänään postissa Jyväskylään. Antoisia lukuhetkiä!

Kirja tuli tänään postissa. Kiitokset Kempulle ja CandyDarlingille! Olen viime aikoina lueskellut aika paljon Hapulin juttuja netistä, joten toivottavasti en saa lukunautinnon pilaavaa yliannostusta kirjaa lukiessa.

Ehdin lukea aika suuren osan tämän kirjan pohjana olleista kirjoituksista Hapulin nettipäiväkirjasta ennen kuin sain kirjan käsiini, mutta ei kertaus ollut haitaksi. Oikeastaan pidin kirjasta jopa pikkuisen enemmän kuin nettiversiosta, jossa liiallinen kyynisyys ja samojen asioiden jauhaminen välillä kyllästytti. Kirjassa toistoa on tietysti vähemmän.

Täytyy todeta samoin kuin muutkin lukijat, että onneksi kirjassa käsiteltäviä ikäviä juttuja ei omalle kohdalle ole osunut. Monta kertaa tuli kyllä mieleen, miten onnellinen saan olla kun minulla on toimiva parisuhde ja fiksu mies. (Mieskin muuten luki kirjan ja tykkäsi. Sanoi, että sen pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille aikuisuuden kynnyksellä oleville sukupuolesta riippumatta. Ikään kuin pääsykokeena parisuhteeseen.)

Kirja lähtee seuraavaksi Jaatiinalle.

Kirja saapui minulle keskiviikkona postitse.

Aloittelin sitä ja vaikka kirja on ohut, se ei oikein jaksa innostaa minua. Samaa jauhantaa parisuhteesta, blaah. Jospa paranisi loppua kohti...

EDIT 9.10. Kirja onneksi parani loppua kohti ja oli ihan ok lukukokemus. Seksiä! oli tietysti mehukas osa, ja perheellinen vs. lapseton -asetelmastakin oli osuvia havaintoja. Kannattaa tosiaan harkita, onko valmis luopumaan vapaudesta ja itsenäisyydestä. Kyllähän se risoo, kun ei saa edes rauhassa vessassa käydä, kunnon yöunista tai ruokarauhasta puhumattakaan... :/ Nim. Yhden 4-vuotiaan pojan enimmäkseen onnellinen äiti, joka ei todellakaan kaipaa vauva-aikaa takaisin ;)

Kirja lähtee ma 9.10. eteenpäin.

Tuli postin mukana jo keskiviikkona, mutta vasta tänään kerkisin kirjata. Lukemisen aloitin saman tien.
_____________________

22.11.2006
Empä ole sitten näemmä kertonut, mitä kirjasta pidin. Tai siis pidin siitä kovasti. Tämä olli niitä kirjoja, joita tulee ahmittua reippaalla tahdilla. Luin samaan aikaan toistakin kirjaa ja silti luin tämän muutamassa illassa. Sisältö oli mielenkiintoista, hyvin kirjoitettua ja laajensi viehättävästi omia käsityksiäni maailmasta ja parisuhteista.

Ajattelin ostaa kirjan myös omaan hyllyyni, koska tämän kirjan ajatteleminenkin jo saa jalat taas tukevasti maanpinnalle, olivat ne sitten hetkeä aiemmin leijailleet korkealla ilmassa tai olleet vajonneina syvälle liejuun.

Rakuna toimitti ystävällisesti kuriiripostina tänne Tampereelle, jossa rinki jatkaa matkaansa. Mielenkiinnolla odotan tähän tarttumista, vaikuttaisi aika nopeasti lukaistavalta.

EDIT 29.10.2006
Tuli nopeasti luettua junamatkalla kirjamessuille ja takaisin. Luulen, että olisin enemmän jakanut mielipiteitä ja ajatuksia omina ikävuosina 20-30v, nyt selvästi vanhempana ajattelen perheestä ja parisuhteesta varsin eri tavoin. Ehkä eläytymistä kirjaan vaikeuttaa se, että on itse saanut elää onnellisessa parisuhteessa ja pääsääntöisesti kokenut lapset ihanana, uutena ulottuvuutena elämään. Vaikka kaikki tuo Hapulin kuvaama yövalvominen, meteli, oman ajan puute jne. on enemmän kuin tuoreena muistissa - mutta siitä huolimatta :)

Mielenkiintoinen lukukokemus tämä joka tapauksessa oli, ja mielenkiintoista on myös seurata seuraavien lukijoiden journal entryjä tähän kirjaan ja aiheeseen liittyen.
Toimitaan hetku77:lle seuraavassa miitissä tai jotenkin muuten, jos emme silloin tapaa.

9.11. Sain kirjan tänään miitissä lukutuolilta, kiitos!

21.11. Luin kirjan nopeasti muutamassa päivässä, mutta lainasin sen tyypille, joka tuntuu viettävän aikaa kodissani ja haluaa korjailla siellä kaikenlaista. Kirja herätti erinäköisiä keskusteluita eri aiheiden tiimoilta.

Ilmeisesti olen ringissä ensimmäinen, jolla niitä oikeasti ikäviä kokemuksia parisuhteesta löytyy. Ikävyydet johtuivat ex-avopuolison ihan oikeista mielenterveysongelmista sen enemmän yksityiskohtiin menemättä. En siis huvikseni vuoden verran käynyt psykologilla hoidattamassa päätäni.

Tästä huolimatta en osaa olla yhtä kyyninen kuin Hapuli. Hyviä oivalluksia kirjasta löytyi, mutta väkiselläkin koin ne aina ajoittain hyvin yksipuolisiksi. Toimiva parisuhde kun toimii molempiin suuntiin ja miehet ja naiset vain ovat erilaisia. Hapulin maailmankuva tuntui vain kärjistetyn mustavalkoiselta, mutta ihan oikea elämä sitä ei kuitenkaan koskaan ole. Jotenkin Hapulin maailmankuva ei siis tuntunut aivan aikuisen kypsyneeltä. Jokaiselle ihmislle yhteiskunta, ympäristö, perinteet jne. aiheuttavat paineita siitä miten pitäisi elää - esim. hankkia jälkikasvua. Jokaisesta kuitenkin on itsestä kiinni miten paljon kuuntelee muita ja miten paljon itseään. Jos päättää olla hankkimatta lapsia niin onko pakko pitää niin isoa ääntä siitä miten muut ihmiset päätökseen suhtautuvat? Itse työskentelen hyvin miehisellä alalla ja kaikenlaista suhtautumista on tullut koettua ja tulee varmaan tulevaisuudessakin koettua. Olisiko siitä hyötyä että nostaisin ison haloon jokaisesta pienestä sukupuoleeni väärinkohdistuvasta sanasta? Varsinkin kun aikuisten oikeasti mitään niin merkittäviä ongelmia ei ole tullut vielä vastaan. Maailma ei ole täydellinen eikä ehkä koskaan sellaiseksi muutukaan. Siitä huolimatta on mahdollista elää onnellista elämää katkeroitumatta.

23.11. Lähetetty ritaolle.

Sain kirjasen tänään postissa hetkulta, kiitoksia vain. Luulin etten vielä ehtisi tutustumaan siihen, mutta nyt tulikin sopivasti heti perjantai-ilta, jolloin makaan yksin puolikipeänä kotona, enkä jaksaisikaan lukea mitään tätä painavampaa. Jos nyt siis pysyn edes hereillä tarpeeksi avatakseni kirjaa. Saa siis nähdä...

27.11.2006

Luin kirjan viikonloppuna ja pidin teoksesta kovasti. Ensinnäkin oli virkistävää saada vaihteeksi jotain näin nopealukuista, sillä jostain syystä minulla on viime aikoina mennyt aivan luvattoman kauan kirjojen lukemisessa. Toiseksi, pidin kirjasta, sillä se useissa kohdissa osui yksiin omien mielipiteideni kanssa, mutta antoi myös ajattelemisen aihetta. Esimerkiksi aika alussa mainitut "manipulaatiokaavat" (vai mitkä ne nyt olivatkaan) olivat mielenkiintoisia: huomasin itse kuuluvani lähinnä marttyyrisyyttäjien lahkoon. Samoin tietysti seksiä käsittelevä luku kiinnosti, ja ajatus runkkusukupolvesta kirvoitti hyvät naurut. Maailmanparannusta parhaimmillaan! :D

Kiitos ringin järjestäjälle, enpä luultavasti olisi tätä mainiota opusta muuten löytänyt. Kirja jatkaa matkaa, kunhan saan osoitteen selville.

Kirja tuli tänään postissa ja se on ollut hyvin odotettu. Tuli vain tosi hankalaan sumaan. Olen lukenut Hapulin blogia noin vuoden, mutta nämä vanhemmat tekstit eivät liene minulle tuttuja. Takakansi ja kuvasymbolit olivat inspiroivia ja kirjan taitto näyttää herkulliselta.
Lisäksi olen Selibaattipäiväkirjojen tarpeessa, koska takakannen kysymyksistä vastasin "kyllä" seuraaviin:
-miehillä on luontainen tarve olla uskoton
-treffeillä kannattaa esittää parempaa kuin onkaan.
En ole hirveän ihmisystävä, siitä ensimmäinen kyllä. Toinen kyllä siitä, että tuo periaate on aivan mahtava, käyttäisin sitä, jos osaisin olla kertomatta kaikkia hirveyksiä ensimmäisillä treffeillä. Joskus olen miettinyt, miten vapauttavaa olisi feikata ja tehdä joku netti-ilmoitus taas (jos siis olisin sinkku) ja luoda itselleen kaksoisminä ja esittää sitä tehden teatteria palkatta. Harvastahan on näyttelijäksi oikeasti, mutta tosielämässä voi tehdä vapaaehtoistyötä.

EDIT 13.1.
Luin kirjan loppuun toissapäivänä ja siinä olikin enemmän minulle ennestään tuttua materiaalia kuin luulin. Ei se kyllä haitannut. Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin Hapuli. Mielestäni hän ei ole katkera vaan lähinnä kärjistävä, itse olen todellinen katkero, josta miesten olisi syytä pysyä kaukana, Hapulin tekstiä lainatakseni :)

Tästä kirjasta tuli pieni henkilökohtainen kriisi, sillä alussa Hapuli kirjoittaa parisuhteen valtapeleistä, ja yhtäkkiä muistin "kaiken", mitä tapahtui exän kanssa. Innostuin myös kaivamaan vanhaa ystävän kanssa käymääni sähköpostikirjeenvaihtoa. Ehkä välillä on hyvä inventoida menneitä ja herätä amnesiastaan. Jos vielä kaupan päälle saa lukea hyvää pamflettikirjallisuutta, niin mikäs sen hauskempaa. Tästäkin ringistä opin uutta ja tulin yhä enemmän siihen tulokseen, että Suomi = Eevan kätketyt kasvot. Mielestäni tätä todistaa jo Hapulia häiriköineet tappouhkaajat. Jos kirjoittaa siitä, että ihmiset voisivat olla joskus toisilleen jotain muuta kuin susia (esim. ameeboja) ja tasa-arvo olisi hyvä asia, ja sitten saa peräänsä tappouhkaajia ja häiriköitä, mikä muu tämä maamme on kuin Eevan kätketyt kasvot.
En osaa tämän järkevämpää näin aamuyöstä selostaa, joten laitetaan kirja seuraavalle.

Olin aivan unohtanut ilmoittautuneeni tähän rinkiin. Mukavaa saada kirja luettavaksi viimeisenä, niin saa sitten oman journaloinnin jälkeen lukea myös muiden kommentit. Kirjailija on "vela-kollega" (=vapaaehtoisesti lapseton), joten uskonpa että tykkään hänen ajatuksistaan.

Stallari täällä terve, pahoittelen tosiaan kirjan jämähtämistä. Luin sen hyvinkin nopeasti, mutta journalointi ja postitus on venynyt. Tykkäsin, arvattavasti, tästä kovasti. Varsinkin viimeinen luku, Lapseton ja normaali, oli Birdyn kaltaiselle vapaaehtoiselle lapsettomalle tutun kuuloista tarinaa.

Kirja löysi tiensä perille vanhan osoitteen kautta kiertäen. Kiitokset, Millam. Pikaisella selailulla vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, joten eiköhän se pian lukuvuoron saa.

Hapuli oli minulle aivan uusi, miellyttävä tuttavuus. Pidin hänen tyylistään kirjoittaa, joten ehkä tulevaisuudessa tulee jossain määrin seurattua hänen kirjoitteluaan myös netissä.

Kirjassa oli monta hykerryttävän hauskaa oivallusta miehistä ja naisista, toisaalta tuntui, että kirjailija on saanut oman osansa huonoista ja epäonnistuneista ihmissuhteista. Monesta kohtaa tunnistin itseni, mikä ei välttämättä ollut kovinkaan imartelevaa, muutamia kertoja mieleen nousi muistoja ei-niin-onnellisista "entisistä elämistä". Onneksi sen verran hyvin olen menneisyyden traumoista kuitenkin selviytynyt, että nykyään voi nauttia onnellisesta olosta Elämäni Miehen kanssa. Ihanaa on se! :o)

Tämän kirjan lukeminen tekisi hyvää niin sinkuille kuin parillisillekin. Ja ah, nyt se on oikein kirjoissa ja kansissa, on ihan normaalia olla omasta halusta ja tahdosta lapseton! Amen!

Kirja lähtee nyt kotimatkalle, takaisin Kempulle. Kiitos tästä ringistä!

EDIT 24.4.07 Kirja postitettu kohti Ikaalisia.

Sain kirjan jo viime viikonloppuna, mutten ehtinyt aiemmin journaloimaan muuttotouhuiltani ja flunssaltani.
Joka tapauksessa, kirja on nyt onnellisesti palannut takaisin minulle. Kiitokset kaikille rinkiin osallistuneille mielenkiintoisista ja monipuolisista kommenteista! Taidan itsekin lukea kirjan nyt uudelleen, varsinkin kun olen virittelemässä uutta parisuhdetta monen vuoden sinkkuilun jälkeen...