Runoilijan talossa
7 journalers for this copy...
Rekisteröin toisen kappaleen tätä kirjaa. Ensimmäisen journal löytyy täältä:
http://www.bookcrossing.com/journal/3706194
http://www.bookcrossing.com/journal/3706194
Kirja kuuluu nyt Näkymättömään kirjastoon.
takaisin omaan hyllyyn
Suurkiitos oofiri! Tämä tulee syvälukuun jahka ehdin muilta lukemisiltani.
Sinervo onnistui hämmentämään minut täysin. Aikarakenteen nokkeluus, sanojen taituruus, moni yhteinen, jaettu tunne, representaation politiikan rajankäynti...! Olen suorastaan haltioissani, pakko se on lukaista vielä kertaalleen. Ja sitten vielä kerran... ja ehkä sittenkin kerran vielä.
Journal Entry 6 by Ahava at UMO Jazz House in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Tuesday, September 12, 2006
Released 17 yrs ago (9/13/2006 UTC) at UMO Jazz House in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland
WILD RELEASE NOTES:
RELEASE NOTES:
Tribadivapautus.
Tribadivapautus.
Takaisin omaan hyllyyn.
Sain kirjan Ahavalta Taikalampun minitapaamisen yhteydessä, suurkiitos!
Sain yllättäen oman kappaleen tätä kirjaa. Tarjonnen sitä joulukuun miitissä ja/tai pikkujouluissa.
Sain kirjan luettavakseni miitissä juuri äsken. Olenkin ajatellut että tämä pitäisi etsiä käsiin. Kiitos kierrättäjille!
Takakansiesittely:
Vuoden 2004 Finlandia-palkintovoittaja
TAPANINPÄIVÄNÄ 1971 Eeva-Liisa Manner (1921-1995) katsoo Espanjan-talonsa romahtaneen katon läpi taivaalle. Edelliskesän maanjäristys oli tuhonnut rakkaan savipytingin aarteineen päivineen, ja oudot tapahtumat olivat suistaneet kirjailijan mielen harhojen keskelle. Raivatessaan tärveltynyttä huonetta hän löytää kirjeitä ja valokuvia, jotka tuovat mieleen vanhoja muistoja.
Eeva-Liisa Manner on yksi sodanjälkeisen kirjallisuutemme merkittävimpiä modernisteja. Runoilijan talossa on raikkaan omaperäisesti kirjoitettu elämäkertaromaani, joka kuvaa hänen elämänsä ydinalueita: rakkauden piinaa ja uskonnollista kaipuuta, haavoittuvaa lapsuutta ja kirjailijantyötä.
Viisi kiitettyä runokokoelmaa julkaissut Helena Sinervo (s. 1961) on ujuttautunut häkellyttävän uskottavasti ikonina pidetyn, kahta sukupolvea vanhemman runoilijan nahkoihin.
Romaanin herkkä huumori, sen yksityisyyttään varjeleva mystikonääni, ei onnettomuuksienkaan keskellä kadota hengittävää leikkisyyttään.
Takakansiesittely:
Vuoden 2004 Finlandia-palkintovoittaja
TAPANINPÄIVÄNÄ 1971 Eeva-Liisa Manner (1921-1995) katsoo Espanjan-talonsa romahtaneen katon läpi taivaalle. Edelliskesän maanjäristys oli tuhonnut rakkaan savipytingin aarteineen päivineen, ja oudot tapahtumat olivat suistaneet kirjailijan mielen harhojen keskelle. Raivatessaan tärveltynyttä huonetta hän löytää kirjeitä ja valokuvia, jotka tuovat mieleen vanhoja muistoja.
Eeva-Liisa Manner on yksi sodanjälkeisen kirjallisuutemme merkittävimpiä modernisteja. Runoilijan talossa on raikkaan omaperäisesti kirjoitettu elämäkertaromaani, joka kuvaa hänen elämänsä ydinalueita: rakkauden piinaa ja uskonnollista kaipuuta, haavoittuvaa lapsuutta ja kirjailijantyötä.
Viisi kiitettyä runokokoelmaa julkaissut Helena Sinervo (s. 1961) on ujuttautunut häkellyttävän uskottavasti ikonina pidetyn, kahta sukupolvea vanhemman runoilijan nahkoihin.
Romaanin herkkä huumori, sen yksityisyyttään varjeleva mystikonääni, ei onnettomuuksienkaan keskellä kadota hengittävää leikkisyyttään.
Manner oli vanhempaa polvea kuin minä, mutta kyllä maalla lapsuudessani oli vielä samanlaisia uskonnollisia ahdistuksen aiheita eli kuka joutuu helvettiin ja kuka ei. Olen minäkin aiheesta ahdistukseni kokenut. Ja kiroilijoille Jumala tiputti kuuman kiven päähän. Kivien suhteen olin hyvin huolissani veljistäni, jotka eivät ottaneet asiaa vakavasti. No, onhan niitä kuumia kiviä jossain satanut ihmisten päähän, liekö sitten syy ollut kiroilussa vai tulivuoren läheisyydessä.
Antoi tämä kirja paljon muutakin ajattelemisen aihetta, joten suosittelen.
This is my #25 in Keep Them Moving Challenge by Guineveve
Antoi tämä kirja paljon muutakin ajattelemisen aihetta, joten suosittelen.
This is my #25 in Keep Them Moving Challenge by Guineveve
Journal Entry 12 by Ametisti from Nurmijärvi, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, February 28, 2007
Nappasin mukaan extramiitissä Helsingissä 27.2.2007. Jos en itse jaksa lukea, niin vapautan Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. työpaikalleni.
Mielenkiintoinen lukukokemus. Jaksoin lukea kirjasta kiinnostuneena noin 3/4, mutta viimeinen neljännes oli hidasta... jaksoin loppuun saakka tämän helmen vuoksi, joka löytyi sivulta 113:
"[...]Minä olen käsityöläinen mitä ikinä teenkin. Sen ammatin opin jo Papan verstaassa, joka oli lempipaikkani silloin kun tuntui etteivät minun leikkini häirinneet hänen työtään. Katselin tuntitolkulla miten Pappa taivutti puuta ja teki hiuksenhienoja liitoksia, sorvasi, kaiversi, hioi. Hän tunsi materiaalinsa, tiesi miten eri puulajit käyttäytyivät ja miten ilmankosteuden muutokset niihin vaikuttivat. Samalla tavalla minäkin taivutan ja hion, fiilaan liitoksia, poistan kielestä ylimääräiset pronominit, omistusliitteet ja kin-päätteet. Kuin hioisin hiekkapaperilla valmista esinettä muutan aavistuksen verran sanajärjestystä, vaihdan sijamuotoa ja tarkennan ilmaisua. [...] kokonaisuuden suhteet punnitaan, katsotaan etäältä, katsotaan läheltä, silmät sirrillään ja selällään, otetaan vielä vähän tuosta ja vähän tuosta, nyt näyttää hyvältä."
Sielukas kuvaus, joka osui heti ensilukemalta. Tämän ansiosta katson jokapäiväistä työtäni hiukan erilaisesta näkökulmasta. Jo sen takia kannatti lukea!
Edit: Samalla kirjoitustekniikalla on tehty Marilyn Monroesta kirjoitettu Blondi. Sekin oli haastava ja raskas lukea.
"[...]Minä olen käsityöläinen mitä ikinä teenkin. Sen ammatin opin jo Papan verstaassa, joka oli lempipaikkani silloin kun tuntui etteivät minun leikkini häirinneet hänen työtään. Katselin tuntitolkulla miten Pappa taivutti puuta ja teki hiuksenhienoja liitoksia, sorvasi, kaiversi, hioi. Hän tunsi materiaalinsa, tiesi miten eri puulajit käyttäytyivät ja miten ilmankosteuden muutokset niihin vaikuttivat. Samalla tavalla minäkin taivutan ja hion, fiilaan liitoksia, poistan kielestä ylimääräiset pronominit, omistusliitteet ja kin-päätteet. Kuin hioisin hiekkapaperilla valmista esinettä muutan aavistuksen verran sanajärjestystä, vaihdan sijamuotoa ja tarkennan ilmaisua. [...] kokonaisuuden suhteet punnitaan, katsotaan etäältä, katsotaan läheltä, silmät sirrillään ja selällään, otetaan vielä vähän tuosta ja vähän tuosta, nyt näyttää hyvältä."
Sielukas kuvaus, joka osui heti ensilukemalta. Tämän ansiosta katson jokapäiväistä työtäni hiukan erilaisesta näkökulmasta. Jo sen takia kannatti lukea!
Edit: Samalla kirjoitustekniikalla on tehty Marilyn Monroesta kirjoitettu Blondi. Sekin oli haastava ja raskas lukea.
Journal Entry 14 by Ametisti at Panimoravintola Koulu in Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Thursday, April 12, 2007
Released 17 yrs ago (4/14/2007 UTC) at Panimoravintola Koulu in Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland
WILD RELEASE NOTES:
RELEASE NOTES:
Specia ry:n kevätkokouksen aikana kirja vapautuu sopivaan paikkaan. Löytäjälle hyviä lukuhetkiä ja aurinkoista kevättä!
Specia ry:n kevätkokouksen aikana kirja vapautuu sopivaan paikkaan. Löytäjälle hyviä lukuhetkiä ja aurinkoista kevättä!
This book is planned to be my travel reading on my trip to Amsterdam (Nl) and Brugge (Be). I haven't read it yet. I found it at the Old School restaurant in Turku. I'm going to leave it after finishing it, where-ever it will be. Some hotel or hostel in Europe I think.