Kultapallo
6 journalers for this copy...
Työkaveri tyhjensi kirjahyllyään.
Kiehtova tarina yhdeksän sukupolven elämästä eräällä saarella. Kultapallo heijastaa monia ihmiskohtaloita, se kertoo unelmista ja todellisuudesta, siinä on iloa, kauneutta, viisautta.
Kirjassa ei oikeastaan ole yhtä kiehtovaa tarinaa, vaan monta. Tarinat kulkevat sadun ja todellisuuden rajamailla. Hyvä kirja.
Kiehtova tarina yhdeksän sukupolven elämästä eräällä saarella. Kultapallo heijastaa monia ihmiskohtaloita, se kertoo unelmista ja todellisuudesta, siinä on iloa, kauneutta, viisautta.
Kirjassa ei oikeastaan ole yhtä kiehtovaa tarinaa, vaan monta. Tarinat kulkevat sadun ja todellisuuden rajamailla. Hyvä kirja.
Tämä kuulosti niin kiehtovalta teokselta, että oli väkisin otettava mukaan Porin viime miitistä. Ja luettavien pino vain kasvaa kasvamistaan...
Huomaan usein toivovani että vuorokaudessa olisi vaikkapa 30 tuntia, niin että ne kuusi ylimääräistä voisi käyttää bookcrossing-kirjallisuuteen. ;)
Huomaan usein toivovani että vuorokaudessa olisi vaikkapa 30 tuntia, niin että ne kuusi ylimääräistä voisi käyttää bookcrossing-kirjallisuuteen. ;)
Vihdoin sain Kultapallon luettua. Kirja oli maineensa veroinen. Todellisuuden ja keksityn rajoja ylittävä juoni imaisi lukijan mukaansa ja tarina eteni vuosisatojen halki päättyen lähes nykypäivään. Kirjan lopussa saarelta, jolla ei aluksi ollut mitään, löytyi jopa tietokone! Tapahtumia ja henkilöitä sukupolvien tarinassa oli niin paljon, ettei pitkästyminen uhannut missään vaiheessa. Vain sukulaissuhteiden muistaminen tuotti hankaluuksia kunnes päädyin ajattelemaan ettei ehkä ollut niin tarpeellistakaan muistaa, kenen pojanpojanpoika oli nimeltään Marius... Kaikki kuitenkin päätyivät päähenkilö Maja Stinan elämän ympärille.
Kiitos myrtillus tästä kirjasta. Uusia lukijoita etsimään!
Kiitos myrtillus tästä kirjasta. Uusia lukijoita etsimään!
Uusi lukija ilmoittautuu! Otin sinisen kirjan mukaani kesäkuun miitistä. Kiitos teille, myrtillus ja Becky.
Tämä olikin vuoden 2011 ensimmäinen lukemani kirja. No, myönnetään, että aloitin sen jo eilen, mutta kirjan lukeminen päättyi tänään. Turhan kauan oli kirja kököttänyt hyllyssäni odottamassa, mutta itselleni asettamani louhintahaasteen innoittamana olen jo aloittanut vuonna 2009 saatujen BC-kirjojen lukemisen.
Muistan, kun myrtillus suositteli kirjaa sanoen, että tarina pyörii ja pyörii spiraalin lailla (tai joillakin muilla vastaavilla sanoilla). No, et sinä kyllä väärässäkään ollut. Kirjasta tuli sellainen pyörre-olo. Aluksi tarina meni sitä suurempaa pyörteen kaarretta pitkin, mutta loppua kohden vauhti vain kasvoi ja kasvoi niin, että sai pidellä kiinni, ettei pyörre imaissut mukaansa.
Jotenkin vastustamaton tarina ja kovin erikoinen. Ainoa huono puoli kirjassa oli, että saaren henkilöihin eri oikein päässyt käsiksi, koska pyörteen vauhti oli niin valtava. No, toisaalta, jos muistaa että siellä oli Niels ja siellä oli Johanne ja Martius ja Maja Stina, niin ollaan jo voiton puolella. Toisaalta, ei ollut kai tarkoituskaan, että ihmisten tarinoihin olisi päässyt kovin syvältä tarttumaan, pääosassa oli tavallaan Maja Stina, mutta suurinta roolia piti hallussaan itse saari. Ja olihan tarina jonkinlainen julistus nykymenoa kohtaan. Mitä me oikein toisillemme ja maapallollemme teemme?
Hienolla kirjalla alkoi tämä vuosi. Lupaavaa, mutta nyt on rima jo asetettu aika korkealle. Jos tasolla pysytään, niin on tulossa erinomainen kirjavuosi. Kiitos siis tästä lukuelämyksestä, porilaiset kullannuput. :)
Lisäys 27.7.2011
Kirja lähti postin matkaan Rantakassi-kirjana.
Muistan, kun myrtillus suositteli kirjaa sanoen, että tarina pyörii ja pyörii spiraalin lailla (tai joillakin muilla vastaavilla sanoilla). No, et sinä kyllä väärässäkään ollut. Kirjasta tuli sellainen pyörre-olo. Aluksi tarina meni sitä suurempaa pyörteen kaarretta pitkin, mutta loppua kohden vauhti vain kasvoi ja kasvoi niin, että sai pidellä kiinni, ettei pyörre imaissut mukaansa.
Jotenkin vastustamaton tarina ja kovin erikoinen. Ainoa huono puoli kirjassa oli, että saaren henkilöihin eri oikein päässyt käsiksi, koska pyörteen vauhti oli niin valtava. No, toisaalta, jos muistaa että siellä oli Niels ja siellä oli Johanne ja Martius ja Maja Stina, niin ollaan jo voiton puolella. Toisaalta, ei ollut kai tarkoituskaan, että ihmisten tarinoihin olisi päässyt kovin syvältä tarttumaan, pääosassa oli tavallaan Maja Stina, mutta suurinta roolia piti hallussaan itse saari. Ja olihan tarina jonkinlainen julistus nykymenoa kohtaan. Mitä me oikein toisillemme ja maapallollemme teemme?
Hienolla kirjalla alkoi tämä vuosi. Lupaavaa, mutta nyt on rima jo asetettu aika korkealle. Jos tasolla pysytään, niin on tulossa erinomainen kirjavuosi. Kiitos siis tästä lukuelämyksestä, porilaiset kullannuput. :)
Lisäys 27.7.2011
Kirja lähti postin matkaan Rantakassi-kirjana.
Kultapallo rantakassista! Kiitos, vaikuttaa kiintoisalta...
Tämähän oli kerrassaan kummallinen kirja, tavallaan ei päätää ei häntää ja kuitenkin jotakin niin kiehtovaa. Joku jännä melankolinen pilvi kirjan yllä. Perässä en pysynyt kuka kukin on, mutta keskenkään en hennonut jättää.
Nyt saa kultainen pallo kierähtää eteenpäin...
Nyt saa kultainen pallo kierähtää eteenpäin...
Elämä saaressa kiehtoi sen verran, että pitihän tämä napata mukaan eilisestä kuukausimiitistä.. Kiitos kirjasta!
Kultapallo on yksi Louhintahaaste 2018 -kirjoistani, onhan se odottanut lukemista jo melkein viisi vuotta. Etsin pari päivää sitten ihan toista kirjaa ja kun tämä tuli vastaan, toin sen olohuoneeseen lähiaikoina luettavien pinoon. Tänään lähdin vapaapäivän iloksi museokierrokselle, tai no pariin museoon vain, ja aloitin päivän aamiaisella Kluuvissa. Kultapallo oli seurana siellä ja sitten metromatkalla :) Olen kirjassa vasta sivulla 35/247 ja muutama muukin kirja on kesken, mutta aloitettu siis on :D
* * * * *
Edit 15.1.2018: Luin kirjan loppuun eilen ja vaikka se ei kovin paljon vastannut ennakko-odotuksiani - lienen odottanut jotain Myrskyluodon Maijan tapaista - pidin tarinasta. Itse asiassa pidin siitä jopa niin, että Kultapallo pyöri mielessäni lähes häiritsevästi, kun olin katsomassa Myrskyluodon Maija -musikaalia Helsingin kaupunginteatterissa toissapäivänä :)
Tällä saarella sitten kyllä sattui ja tapahtui ihan toiseen tapaan kuin Myrskyluodolla, vaikka kyllähän sitäkin Oolannin sota kosketti. No, toisaalta tässä mentiin yhdeksän sukupolvea eteenpäin ja kehitys todellakin kehittyi :( Alussa saarella ei ollut juuri mitään, aikanaan pöytään olikin asettaa kahvikuppeja ja kaupunki satamineen ja tehtaineen valtasi saaren niin, ettei se suunniteltu turismikaan oikein onnistunut. Loppu olikin aika surullinen, erityisesti luonnon kannalta. Ymmärtämättömyydestään ja ahneudestaan kärsivät aikanaan ihmiset, sitä ei aina muisteta..
Kirjan alussa yllätti kulkeminen saareen talvisin, kun sitä oli jotenkin automaattisesti olettanut, että meno tapahtuu jäätietä. No soutaenhan sinne mentiin, ja sen jälkeen yritinkin pitää mielessä, että nyt liikutaan vähän eteläisemmillä leveyspiireillä ;)
Henkilöiden nimien suhteen oli välillä vaikeaa pysyä perässä, kun samannimisiä oli useita, vaikka kyllähän Svendsen aina silloin tällöin kertasi, mitä sukua kuka oli kenellekin ;) Heti kirjan alussa hurmasi tämä: "Minä en näe silmillä. Silmät ovat näkemistä rajoittavia välineitä, samalla tavoin kuin sanat ovat kertomusta rajoittavia välineitä."
Tässäkin kirjassa lievästi ärsytti raskaana-sanan käyttäminen eläinten yhteydessä. Eläimet eivät ole raskaana vaan tiineenä ja ne poikivat/vasovat, eivät synnytä. Ihmiset ovat nykyään niin vieraantuneita luontokappaleista, että pyrkivät inhimillistämään ne termein :(
Svendsenin muutkin kirjat alkoivat kiinnostaa, mutta niiden lukeminen onkin sitten hiukan haasteellista. Tämän lisäksi on nimittäin vain yksi käännetty suomeksi, muut pitäisi lukea tanskaksi. Tanskankielisiä lakitekstejä jouduin aikanaan lukemaan graduani varten, mutta kaunokirjallisuuden ymmärtäminen onkin toinen juttu :( Englanniksikin löytyi nopealla haulla vain Under the Sun.
Osallistun kirjalla bookwormessin TBR-vuoren louhintahaasteeseen sekä Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen 2018 (kohta 23. Kirjassa on mukana meri).
* * * * *
Svendsenin kirjat:
Mathildes Drømmebog 1977
Guldkuglen 1985
Kaila på Fyret 1987
Den røde Sten 1990
Under Solen 1991
Lisa Månestråle og hendes søstre 1992
Karantæne 1995
Spejlsøster 1995
Rejsen med Emma 1996
Unn fra Stjernestene 2003
Den skjulte By 2006
Nilaus under Isen 2007
Svendsenin saamat palkinnot:
1985: Danish Critics Prize for Literature
1985: Nomination for the Nordic Council Literature Prize
1987: Tagea Brandt Scholarship
1987: Herman Bangs Mindelegat (Hermann Bang Scholarship)
1998: Dansk Litteraturpris for Kvinder (Danish Lierature Prize for Women)
2004: Danmarks Radios Romanpris (Danish Radio's Novel Prize)
2004: Drachmannlegatet
Lähde: Wikipedia
* * * * *
Edit 15.1.2018: Luin kirjan loppuun eilen ja vaikka se ei kovin paljon vastannut ennakko-odotuksiani - lienen odottanut jotain Myrskyluodon Maijan tapaista - pidin tarinasta. Itse asiassa pidin siitä jopa niin, että Kultapallo pyöri mielessäni lähes häiritsevästi, kun olin katsomassa Myrskyluodon Maija -musikaalia Helsingin kaupunginteatterissa toissapäivänä :)
Tällä saarella sitten kyllä sattui ja tapahtui ihan toiseen tapaan kuin Myrskyluodolla, vaikka kyllähän sitäkin Oolannin sota kosketti. No, toisaalta tässä mentiin yhdeksän sukupolvea eteenpäin ja kehitys todellakin kehittyi :( Alussa saarella ei ollut juuri mitään, aikanaan pöytään olikin asettaa kahvikuppeja ja kaupunki satamineen ja tehtaineen valtasi saaren niin, ettei se suunniteltu turismikaan oikein onnistunut. Loppu olikin aika surullinen, erityisesti luonnon kannalta. Ymmärtämättömyydestään ja ahneudestaan kärsivät aikanaan ihmiset, sitä ei aina muisteta..
Kirjan alussa yllätti kulkeminen saareen talvisin, kun sitä oli jotenkin automaattisesti olettanut, että meno tapahtuu jäätietä. No soutaenhan sinne mentiin, ja sen jälkeen yritinkin pitää mielessä, että nyt liikutaan vähän eteläisemmillä leveyspiireillä ;)
Henkilöiden nimien suhteen oli välillä vaikeaa pysyä perässä, kun samannimisiä oli useita, vaikka kyllähän Svendsen aina silloin tällöin kertasi, mitä sukua kuka oli kenellekin ;) Heti kirjan alussa hurmasi tämä: "Minä en näe silmillä. Silmät ovat näkemistä rajoittavia välineitä, samalla tavoin kuin sanat ovat kertomusta rajoittavia välineitä."
Tässäkin kirjassa lievästi ärsytti raskaana-sanan käyttäminen eläinten yhteydessä. Eläimet eivät ole raskaana vaan tiineenä ja ne poikivat/vasovat, eivät synnytä. Ihmiset ovat nykyään niin vieraantuneita luontokappaleista, että pyrkivät inhimillistämään ne termein :(
Svendsenin muutkin kirjat alkoivat kiinnostaa, mutta niiden lukeminen onkin sitten hiukan haasteellista. Tämän lisäksi on nimittäin vain yksi käännetty suomeksi, muut pitäisi lukea tanskaksi. Tanskankielisiä lakitekstejä jouduin aikanaan lukemaan graduani varten, mutta kaunokirjallisuuden ymmärtäminen onkin toinen juttu :( Englanniksikin löytyi nopealla haulla vain Under the Sun.
Osallistun kirjalla bookwormessin TBR-vuoren louhintahaasteeseen sekä Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen 2018 (kohta 23. Kirjassa on mukana meri).
* * * * *
Svendsenin kirjat:
Mathildes Drømmebog 1977
Guldkuglen 1985
Kaila på Fyret 1987
Den røde Sten 1990
Under Solen 1991
Lisa Månestråle og hendes søstre 1992
Karantæne 1995
Spejlsøster 1995
Rejsen med Emma 1996
Unn fra Stjernestene 2003
Den skjulte By 2006
Nilaus under Isen 2007
Svendsenin saamat palkinnot:
1985: Danish Critics Prize for Literature
1985: Nomination for the Nordic Council Literature Prize
1987: Tagea Brandt Scholarship
1987: Herman Bangs Mindelegat (Hermann Bang Scholarship)
1998: Dansk Litteraturpris for Kvinder (Danish Lierature Prize for Women)
2004: Danmarks Radios Romanpris (Danish Radio's Novel Prize)
2004: Drachmannlegatet
Lähde: Wikipedia
Journal Entry 11 by taavina at Raahe, Pohjois-Pohjanmaa / Norra Österbotten Finland on Saturday, February 17, 2018
Kiitos kehutusta kirjasta!