Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon?

Mustesydän kertoo kirjoja rakastavasta Meggie-tytöstä ja hänen kirjansitoja-isästään. Myöhään eräänä iltana heidän luokseen ilmaantuu isän vanha tuttava Tomusormi, ja seuraavana aamuna isä ja tytär lähtevät pitkälle pakomatkalle salaperäisen kirjapaketin kanssa.

Mustesydän on taas yksi "kirjakirja", eli kirja jossa kirjat ovat tärkeässä roolissa. Olen viime aikoina lukenut muitakin kirjakirjoja, kuten Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo ja Jonathan Carrolin Naurujen maa. Kaikista niistä olen tykännyt: on hauskaa lukea ihmisistä, jotka suhtautuvat kirjoihin intohimoisesti ja joiden elämään kirjat vaikuttavat tavalla tai toisella.

Kirja oli muuten oikein mukavaa luettavaa, mutta minua ärsytti se, että vaikka päähenkilö oli tyttö (ja kirjailija nainen!), tarinan naishahmot olivat kaikki jotenkin avuttomia. Miehet olivat vahvoja ja rohkeita ja aktiivisia, mutta kaikissa naisissa oli jotain puutteita, jos ei luonteessa niin sitten ulkonäössä tai muissa kyvyissä. En tiedä yritettiinkö kirjan pahis saada näyttämään entistäkin pahemmalta kertomalla, että hänen kylässään naiset olivat vain palvelusväkeä, vai oliko naisista tehty taustahahmoja siksi ettei kirjailija keksinyt heille mitään parempaa roolia.

Muuten kirja oli leppoisaa ja mukaansatempaavaa luettavaa, oikein mainiota iltalukemista. Lisäpisteitä kirjalle tulee kuvituksesta, joka on kirjailijan itsensä kynästä, sekä joka luvun alussa olevista lainauksista (mm. Peter Panista, Aarresaaresta ja monesta muusta kirjasta - paljon hyviä lukuvinkkejä! :)).

Sain tämän Jyväskylän hienossa gaalassa. :) Yleensä en juuri koskaan pidä saamiani kirjoja itse, mutta tämä tekisi mieli säilyttää muistona mukavasta tapahtumasta. :)

Minulla on kirjasta omakin kappale, joten päätin laittaa tämän kiertoon kesäpäivillä. :) Mukava kirja, joskin henkilöistä tuntui "puuttuvan jotain".

Otin mukaani Tampereen kesäpäiviltä.

Ihan hyvää luettavaa rannalle (hiekkaa varmaan vieläkin sivujen välissä), vaikka muistuttaakin välillä häivähdyksenomaisesti Harri Potteria.

Ihan hyvää luettavaa rannalle (hiekkaa varmaan vieläkin sivujen välissä), vaikka muistuttaakin välillä häivähdyksenomaisesti Harri Potteria.

RELEASE NOTES: