Ostin tämän kirpputorilta, koska muistin nähneeni kirjan nimen harmajan toivelistalla. Luen ja tarjoan harmajalle.

Edit 27.7.2006: Kirja kelpaa harmajalle. Luin - tai ahmaisin - sen viime yönä luodakseni edes jonkinlaisen suhteen Anneliin ennen kirjan siirtymistä harmajan haltuun.

Takakansi kertoo kirjan olevan "vanhan hyvän ajan englantilaistyyppinen tyttöjenkirja". Papinlesken 14-vuotias tytär Anneli matkustaa Helsingistä viettämään kesää luokkatoverinsa (aatelis)kartanoon. Kartanon väki, niin omistajaperhe Brennerit kuin alustalaisetkin, ovat mukavaa kunnon väkeä. Idyllin yllä on kuitenkin synkkä pilvi, jonka Annelin nokkeluus, sinnikkyys ja usko hyvään siirtävät syrjään. Syksyn uhkista huolimatta Anneli ystävineen viettää Juoniemessä mukavan kesän. Onhan Juoniemi kenties Suomen kaunein paikka ja sääkin tuntuu suosivan. (Ainakaan sateella ei tapahdu mitään.)

Tarinaan mahtuu kaikenlaista: kartanon suvun historiaa, kultamaljoja, testamentteja, ihania kenkiä ja silkkimekkoja, mukavia nuoria miehiä, kirjeitä äidille ja orastavaa rakkautta. Kaiken keskellä Anneli muistaa rukoukset ja isänsä opetukset, ja Brennerit muistavat sivistyneen ja muita kunnioittavan käytöksen.

Alustalaisilla, jotka kuitenkin lienee olleet pikemminkin kartanon työväkeä, on kaikki hyvin Brennereiden huomassa. Halpa vanha puunhakkaaja ja nuori orpopoika ovat melkein perheenjäsenen asemassa. Vähäistä nurinaa kuuluu vain Ahosen leskeltä, joka joutuu ilman tuloja huoltamaan kuolleen poikansakin perheen. (Brennerit tosin maksavat hänelle edelleen poikavainaan palkan.) Näin 50-luvun Juoniemessä. Vai olisiko kysymyksessä sittenkin ollut 30-luku? En osannut oikein sijoittaa tapahtumia mihinkään aikaan. Kirjan henkinen ilmapiiri oli niin kummallinen.

Varallisuus- ja säätyeroja korostetaan koko ajan. Siitäkin muistutetaan usein, että köyhäkin voi olla onnellinen. Hurskaita köyhiä kirjassa riittääkin.

Jos lukukokemusta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, sanoisin: raikas. Miksi 'raikas', kun mentaliteetti kerran on niin outo ja tunkkainen? Tarina etenee reippaasti ja takeltelematta. Annelin tunnelma välittyy. Samoin välittyy unelmamaisema. Lisäksi kaikki tässä kirjassa on niin puhdasta ja kirkasta, että lukiessa meinasi välillä ihan pistää vihaksi.

Sain kirjan dotdotilta Helsingin tapaamisessa. Kiitos! Tämä oli tosiaan toivomuslistallani, enkä ole ikinä nähnyt kirjasta näin hyväkuntoista kappaletta myytävänä yhtikäs missään. No, kansi ei ole yhtä hurmaava kuin alkuperäispainoksissa, mutta muuten ei ole valittamista! Ja 60-luvun kannen kamaluus on tietysti tavallaan ihanuutta sekin. Kontrasti kannen ja tekstin tyylien välillä on kutkuttava.

Ylläoleva arvostelu kirjasta on muuten erittäin kuvaava. Tuskinpa pystyisin siihen paljoa lisäämään. Kommentoin kyllä vielä siinä vaiheessa, kun olen lukenut kirjan (jälleen kerran) uudestaan. Toistaiseksi se menee hyllyni komistukseksi!