Aarnu, Evena, Vinjami
12 journalers for this copy...
Jo vilkaisu Hesarin sunnuntainumeron perheuutisiin todistaa, että nykypäivän nimenannossa näkyy ajallemme tyypillinen individualismi. Aarnu, Evena, Vinjami esittelee 1 700 vaihtoehtoista etunimiehdokkia niin historian havinasta kuin nykypäivän kansainvälisiltä areenoilta. Yksikään kirjan nimistä ei ole päässyt vielä maassamme viralliseen käyttöön.
Edustettuina ovat moninaiset kulttuurinalat: kansanperinne, lännenromaanit, scifi, lasten- ja nuortenkirjallisuus, baletti, ooppera, eläin- ja kasvikunta, maantiede, tähtitiede, kansainväliset julkimot, mangasarjakuvat, Raamattu... Suuri osa kirjan nimistä on alun perin murresanoja tai unohtuneita kansankielisiä ilmauksia erilaisille elämän ilmiöille. Moni kirjassa nyt uudelleen esitelty vanha nimi on aikojen saatossa unohtunut ja elää enää vain suku- ja paikannimissä. Kirjassa käydään myös laajalti läpi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon suomalaisia etunimialmanakkoja ja melko omapäisiäkin nimiehdotuslistoja. Kieli poskessahan tässä paikoitellen mennään, mutta (melkein) kaikki ehdotukset sopisivat eittämättä nykynimistöämme maustamaan...
Umpimähkäisellä availulla kirjasta voi poimia vaikkapa seuraavia varsin viehkoja nimiä: Artteli, Askari, Aunio, Häive, Ilkari, Junikka, Juti, Jässi, Kilius, Kiura, Kuurta, Leikari, Loitsu, Lyyri, Maaresta, Miela, Neihti, Osava, Peeri, Rosma, Salpo, Taruli, Tenhiä, Vaaru, Varenja ja Väike.
Ei pöllömpi kirja :-)
Jaajuu, omasta mielestäni ylitse muiden ovat Ahku, Helkka, Tyven, Vinjami ja Visu.
*****
[9.7.2008] Evena on päässyt etunimenä käyttöön: tämännimisiä tyttöjä on nimetty jo 9! Vinjami-nimisiä on yksi, vuodelta 2007. Sen sijaan yhtään Aarnua ei ole vielä rekisteröity.
Kirjan ilmestymisen (2006) jälkeen on nimetty kokonaista 6 Amaliinaa, neljä Fiannaa, kolme Malttia, kolme Olaveria, kaksi Indaa, kaksi Sumia ja kaksi Willaa. Myös yksi Vedenhelmi, Anista, Jekko, Deri, Jolietta, Dolla ja Kapris on kastettu kirjan ilmestymisvuonna. Vuodelta 2007 tunnetaan yksi Visu, Haldir, Heleia, Ounatuuli, Tähtimö, Vaahtera ja Vekarias. Vuoden 2008 satoa ovat yksi Delta, yksi Veanna, yksi Jediel, yksi Haiku ja yksi Tundra.
Piela-nimisiä on 16! Hilarion ja Melusine tunnetaan myös 2000-luvulta. Samoin Peke, Ree, Jatuli, Kaiti, Sulka, Janneli, Aire, Alaska ja Avanti ovat tulleet käyttöön, tosin kantajat ovat aiemmilta vuosikymmeniltä--liekö joku muuttanut nimensä kirjan innoittamana?
Edustettuina ovat moninaiset kulttuurinalat: kansanperinne, lännenromaanit, scifi, lasten- ja nuortenkirjallisuus, baletti, ooppera, eläin- ja kasvikunta, maantiede, tähtitiede, kansainväliset julkimot, mangasarjakuvat, Raamattu... Suuri osa kirjan nimistä on alun perin murresanoja tai unohtuneita kansankielisiä ilmauksia erilaisille elämän ilmiöille. Moni kirjassa nyt uudelleen esitelty vanha nimi on aikojen saatossa unohtunut ja elää enää vain suku- ja paikannimissä. Kirjassa käydään myös laajalti läpi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon suomalaisia etunimialmanakkoja ja melko omapäisiäkin nimiehdotuslistoja. Kieli poskessahan tässä paikoitellen mennään, mutta (melkein) kaikki ehdotukset sopisivat eittämättä nykynimistöämme maustamaan...
Umpimähkäisellä availulla kirjasta voi poimia vaikkapa seuraavia varsin viehkoja nimiä: Artteli, Askari, Aunio, Häive, Ilkari, Junikka, Juti, Jässi, Kilius, Kiura, Kuurta, Leikari, Loitsu, Lyyri, Maaresta, Miela, Neihti, Osava, Peeri, Rosma, Salpo, Taruli, Tenhiä, Vaaru, Varenja ja Väike.
Ei pöllömpi kirja :-)
Jaajuu, omasta mielestäni ylitse muiden ovat Ahku, Helkka, Tyven, Vinjami ja Visu.
*****
[9.7.2008] Evena on päässyt etunimenä käyttöön: tämännimisiä tyttöjä on nimetty jo 9! Vinjami-nimisiä on yksi, vuodelta 2007. Sen sijaan yhtään Aarnua ei ole vielä rekisteröity.
Kirjan ilmestymisen (2006) jälkeen on nimetty kokonaista 6 Amaliinaa, neljä Fiannaa, kolme Malttia, kolme Olaveria, kaksi Indaa, kaksi Sumia ja kaksi Willaa. Myös yksi Vedenhelmi, Anista, Jekko, Deri, Jolietta, Dolla ja Kapris on kastettu kirjan ilmestymisvuonna. Vuodelta 2007 tunnetaan yksi Visu, Haldir, Heleia, Ounatuuli, Tähtimö, Vaahtera ja Vekarias. Vuoden 2008 satoa ovat yksi Delta, yksi Veanna, yksi Jediel, yksi Haiku ja yksi Tundra.
Piela-nimisiä on 16! Hilarion ja Melusine tunnetaan myös 2000-luvulta. Samoin Peke, Ree, Jatuli, Kaiti, Sulka, Janneli, Aire, Alaska ja Avanti ovat tulleet käyttöön, tosin kantajat ovat aiemmilta vuosikymmeniltä--liekö joku muuttanut nimensä kirjan innoittamana?
Kirja lähtee kiertämään Suomea rinkinä.
1. chirel - Tampere
2. lukutuoli - Tampere
3. em64 - Tampere
4. CandyDarling - Helsinki
5. dotdot - Helsinki
6. harmaja - Helsinki
7. pikkuemppu - Vantaa
8. oofiri - Helsinki
9. BC:n ulkopuolinen lukija - Tampere
10. Margih - Tampere
[5.7.] Rinki polkaistiin tänään käyntiin, kun kirja siirtyi Tampereen heinäkuun miitissä chirelille.
1. chirel - Tampere
2. lukutuoli - Tampere
3. em64 - Tampere
4. CandyDarling - Helsinki
5. dotdot - Helsinki
6. harmaja - Helsinki
7. pikkuemppu - Vantaa
8. oofiri - Helsinki
9. BC:n ulkopuolinen lukija - Tampere
10. Margih - Tampere
[5.7.] Rinki polkaistiin tänään käyntiin, kun kirja siirtyi Tampereen heinäkuun miitissä chirelille.
Eipä tässä kauaa mennyt, kun lukaisin kaikki nimet selityksineen läpi. (merkintä on vain jäänyt tekemättä). Pari viikkoa aina nukkumaan mennessä päässä pyöri keskeytymättä nimigeneraattori, eli aika inspiroiva kirja. Kirjan ehdotuksista pidin eniten Johkasta ja Jatulista. Sinänsä erikoista, kun kummassakaan ei ole r-kirjainta.
Rakenteellisesti kirja ei oikein toiminut. Tuntui, että nimet oli aakkostettu edellisten kirjojen mallia noudattaen, vaikka nimet kuitenkin esiteltiin teemoittain. Olisi ollut parempi järjestää teemoittain ja aakkostaa eri teemojen sisällä. Osa nimien kuvauksista oli välillä teennäisen ja väkisinkeksityn kuuloisia. Hammarin selityksiä ja nimiehdotuksia kommentoivat selitykset taas olivat ehdottomasti parhaita.
Rakenteellisesti kirja ei oikein toiminut. Tuntui, että nimet oli aakkostettu edellisten kirjojen mallia noudattaen, vaikka nimet kuitenkin esiteltiin teemoittain. Olisi ollut parempi järjestää teemoittain ja aakkostaa eri teemojen sisällä. Osa nimien kuvauksista oli välillä teennäisen ja väkisinkeksityn kuuloisia. Hammarin selityksiä ja nimiehdotuksia kommentoivat selitykset taas olivat ehdottomasti parhaita.
Journal Entry 4 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, August 9, 2006
Tampereen miitissä tämä rinkikirja siirtyi tänään minulle. Odotan mielenkiinnolla lukemista, vaikka tunnustaudun aika konservatiivisten, perinteisten, nimien kannattajaksi.
Tämän kirjan lukeminen ei muuttanut käsitystäni siitä, että pidän itse aika tavallisista, supisuomalaisista nimistä. Tähän vaikuttanee montakin seikkaa, mutta ensisijaisesti työni kautta tullut tuntuma siihen, että erikoisia nimiä lapsilleen antavat toivovat monesti lapsistaan jotain aivan erityistä ja ihmeellistä, mikä on lapsille elämässä aikamoinen taakka. Tai sitten vanhemmat haluavat alleviivata omaa ainutlaatuisuuttaan ja erityisyyttään...
Pidin kirjasta jo senkin vuoksi, että minua ovat kiehtoneet nimet jo aivan lapsesta saakka - olen lukenut kastettuja -ilmoituksia, almanakkaa sekä etunimi- ja sukunimikirjoja koko ikäni. Chirelin tavoin minuakin jollain tapaa häiritsi tämän kirjan rakenne, vaikka en suoralta kädeltä osaisi ehdottaa vaihtoehtoa tälle toteutetulle. Ehkä eniten kiinnitin huomiota toistuviin, lähinnä Rauha Hammarin kirjan, siteerauksiin - olisikohan ne voinut jotenkin liittää yhdeksi osiokseen? Kokonaisuus oli pirstaleinen.
Kirjasta jäi mieleen joitakin suosikkinimiä: Hahtuva, Tilkku, Aksuli, Aksuliina, Vinjami ja Ounatuuli.
Kirja siirtyy seuraavaksi em64:lle, paitsi että oma poikani - toistaiseksi perinteiseen nimeensä tyytyväinen - haluaisi lukaista ennen kirjan luovutusta. Innostus nimiin näköjään siirtyy sukupolvesta toiseen!
Pidin kirjasta jo senkin vuoksi, että minua ovat kiehtoneet nimet jo aivan lapsesta saakka - olen lukenut kastettuja -ilmoituksia, almanakkaa sekä etunimi- ja sukunimikirjoja koko ikäni. Chirelin tavoin minuakin jollain tapaa häiritsi tämän kirjan rakenne, vaikka en suoralta kädeltä osaisi ehdottaa vaihtoehtoa tälle toteutetulle. Ehkä eniten kiinnitin huomiota toistuviin, lähinnä Rauha Hammarin kirjan, siteerauksiin - olisikohan ne voinut jotenkin liittää yhdeksi osiokseen? Kokonaisuus oli pirstaleinen.
Kirjasta jäi mieleen joitakin suosikkinimiä: Hahtuva, Tilkku, Aksuli, Aksuliina, Vinjami ja Ounatuuli.
Kirja siirtyy seuraavaksi em64:lle, paitsi että oma poikani - toistaiseksi perinteiseen nimeensä tyytyväinen - haluaisi lukaista ennen kirjan luovutusta. Innostus nimiin näköjään siirtyy sukupolvesta toiseen!
Sain kirjan eilisessä miitissä.
Jos haluaa antaa lapselleen erikoisen nimen, tästä valikoimasta niitä kyllä löytyy. Ihan kaikkia en kyllä suosittele kenellekään annettavaksi, edes kolmanneksi nimeksi. Mutta olihan siellä joukossa myös ehdotuksia, joita voisi kuvitella käytettävän. Tällaisia olivat Isanna, Veanna, Aileke ja Vienamo. Pidän kyllä itse enemmän perinteisistä nimistä, ja uskoisin, että jos joskus tarvitsisin nimeä lapselle, niistä löytyisi sopiva. Minua ei kirjan rakenne haitannut, jotenkin nimikirjan pitääkin olla aakkosjärjestyksessä. Aakkosjärjestyksen lisäksi ne olisi tietysti voinut myös luokitella aiheen ja/tai alkuperän mukaan, mutta silloin kirjasta olisi tullut melkoinen tiiliskivi :-)
Kirja jatkoi tänä aamuna matkaansa kohti Helsinkiä.
Journal Entry 9 by CandyDarling from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Tuesday, September 19, 2006
Kirja tipahti tänään postiluukusta. Aika erikoisia vaikuttivat nimet olevan ensivilkaisun perusteella...
*********************************
En ehtinyt lukea kirjaa loppuun, mutta eipä se paljoa haitannut. Kirjan nimet olivat sen verran erikoisia, etten voisi harkita antavani niitä omille tuleville lapsilleni. Varsinkin Rauha Hammarin ehdotukset olivat mielestäni monesti omituisia, eivätkä ollenkaan kivoja. Usein nimet toivat myös mieleen ihmeellisiä mielleyhtymiä, jotka harvemmin olivat positiivisia...
Hauska osio oli minusta fantasia- ja scifinimet, kuten Aldreas, Atorox ja Elrond. Enpä kuitenkaan ole mihinkään kirjalliseen teokseenkaan ihastunut vielä niin paljon, että haluaisin sen pohjalta antaa lapselleni nimen. Ystäväni äiti piti Harry Martinsonin Aniara-runosta niin paljon, että antoi tyttärelleen toiseksi nimeksi Aniara. Se on mielestäni erittäin kaunis nimi, mutta kaverini ei ole kovin innoissaan koska Aniara on kai myös yhtiön nimi, joka valmistaa jotain vessanpöntön osia...
Jotkut ehdotetut nimet kuulostivat minusta kivoilta, mutta eivät sopisi kovinkaan hyvin Suomeen. Esim. unkarilainen kreivitär Emmuska Orczy ei aiheuta mitään sen kummempia fiiliksiä, mutta miltä kuulostaa Emmuska Virtanen? Evena Morency kuulostaa mielestäni kauniilta, mutta nimi menettää paljon kauneudestaan, jos sen lausuu suomalaisittain.
Henkilökohtaisesti pidin eniten muinaisskandinaavisista nimistä, esim. Arnora ja Audrun. Se ei minua sinänsä yllätä, koska haluasin muutenkin antaa lapselleni ruotsinkielisen etunimen, mikä tietyisti sopisi hyvin minun ruotsinkieliseen sukunimeeni, eikä olisi mitenkään poikkeava ruotsinkielisessä koulussa. Avomies tosin saattaa protestoida...
Mukavana nimenä jäi mieleen myös Deri.
*********************************
En ehtinyt lukea kirjaa loppuun, mutta eipä se paljoa haitannut. Kirjan nimet olivat sen verran erikoisia, etten voisi harkita antavani niitä omille tuleville lapsilleni. Varsinkin Rauha Hammarin ehdotukset olivat mielestäni monesti omituisia, eivätkä ollenkaan kivoja. Usein nimet toivat myös mieleen ihmeellisiä mielleyhtymiä, jotka harvemmin olivat positiivisia...
Hauska osio oli minusta fantasia- ja scifinimet, kuten Aldreas, Atorox ja Elrond. Enpä kuitenkaan ole mihinkään kirjalliseen teokseenkaan ihastunut vielä niin paljon, että haluaisin sen pohjalta antaa lapselleni nimen. Ystäväni äiti piti Harry Martinsonin Aniara-runosta niin paljon, että antoi tyttärelleen toiseksi nimeksi Aniara. Se on mielestäni erittäin kaunis nimi, mutta kaverini ei ole kovin innoissaan koska Aniara on kai myös yhtiön nimi, joka valmistaa jotain vessanpöntön osia...
Jotkut ehdotetut nimet kuulostivat minusta kivoilta, mutta eivät sopisi kovinkaan hyvin Suomeen. Esim. unkarilainen kreivitär Emmuska Orczy ei aiheuta mitään sen kummempia fiiliksiä, mutta miltä kuulostaa Emmuska Virtanen? Evena Morency kuulostaa mielestäni kauniilta, mutta nimi menettää paljon kauneudestaan, jos sen lausuu suomalaisittain.
Henkilökohtaisesti pidin eniten muinaisskandinaavisista nimistä, esim. Arnora ja Audrun. Se ei minua sinänsä yllätä, koska haluasin muutenkin antaa lapselleni ruotsinkielisen etunimen, mikä tietyisti sopisi hyvin minun ruotsinkieliseen sukunimeeni, eikä olisi mitenkään poikkeava ruotsinkielisessä koulussa. Avomies tosin saattaa protestoida...
Mukavana nimenä jäi mieleen myös Deri.
Helsingin miitissä kirja siirtyi minulle. Kiitos kaikille kirjaa kierrättäneille. Rinkiin olisi lisää halukkaita. Ainakin pikkuemppu haluaisi lukea kirjan.
Enpä innostunut tästä kirjasta. Laitoin tämän mielessäni kategoriaan "Nemon nopeasti kyhätty hömppä". (Nemon linja ei ole vielä oikein auennut minulle.) Kun nimenanto ei ole millään tavalla ajankohtaista, en saanut tästä kirjasta mitään. En edes pitänyt nimiehdotuksista. En tosiaankaan haluaisi antaa lapselleni nimeksi Puimakone tai Primula. Luultavasti olisin saanut enemmän irti Rauha Hammarin Valionimistä ja Hannes Tepon nimioppaista, joita tämän kirjan tekijät käyttivät lähteinä ja kommentoivat. Olen chirelin kanssa samaa mieltä siitä, että kirja oliis ehkä toiminut paremmin, jos nimet olisi ryhmitelty teemoittain ja aakkostettu vain hakemistoon. Kirja on tarkoitettu hauskuutukseksi, mutta sellaiseksi se oli minusta lattea. Minua ärsytti kirjan kansikin: vaaleanpunaista ja vaaleansinistä. Suurimman osan elämästään Primula-, Museva- ja Silkko-parat ovat muuta kuin vauvoja, miksi siis ällöttävät ja perinteiset tytön ja pojan vauvavärit. Enimmäkseen ehdotetut nimet - tai käyttämättöminä oikeastaan kaikki - olivat sukupuolettomia, niistähän ei ole vielä mitään 'sopimusta' olemassa.
Löysin kirjasta myös oudon termin 'perinnesana'. Mikä se on? Eivätkö kaikki sanat ole perinnesanoja lukuunottamatta niitä, jotka on juuri keksitty ja jotka eivät ole vielä periytyneet? Kirjassa perinnesanalla kai tarkoitettiin sanaa, joka kuvaa vanhaan kansankulttuuriin kuuluvaa esinettä tai ilmiötä, ja joka ei enää ole jokapäiväisessä käytössä. Tai sitten yksinkertaisesti vanhaa sanaa. Ärsyttää.
Tänä viikonloppuna minulle ei näytä kelpaavan muu kuin 1940-luvun eksistentialismi.
Löysin kirjasta myös oudon termin 'perinnesana'. Mikä se on? Eivätkö kaikki sanat ole perinnesanoja lukuunottamatta niitä, jotka on juuri keksitty ja jotka eivät ole vielä periytyneet? Kirjassa perinnesanalla kai tarkoitettiin sanaa, joka kuvaa vanhaan kansankulttuuriin kuuluvaa esinettä tai ilmiötä, ja joka ei enää ole jokapäiväisessä käytössä. Tai sitten yksinkertaisesti vanhaa sanaa. Ärsyttää.
Tänä viikonloppuna minulle ei näytä kelpaavan muu kuin 1940-luvun eksistentialismi.
Rinkikirja ottikin yllättäen harppauksen osallistujalistan loppupäähän, tai siis loppuun. Pikkuemppu ei ollut tänään tapaamisessa paikalla ja oofirikin ehti lähteä ennen Dotdotia. Kun satuin olemaan hollilla, tarjoutuin toimittamaan kirjan pikkuempulle ensi viikon tapaamiseen.
Kotona vasta muistin kaksi seikkaa: 1) pikkuemppu ei ole ilmoittanut tulevansa ensi viikon tapaamiseen (ehkä hän tulee siitä huolimatta, en tiedä) ja 2) minähän ilmoittauduin tähän kirjarinkiin jonkin aika sitten! En oikeasti muistanut, että olin pyytänyt päästä mukaan! Muistin kirjan ja muistin sen, että olin siitä kiinnostunut, mutta itse mukaan pyrkiminen on jäänyt minulta täysin unhoon. Ihme juttu. Olen kyllä ollut aika väsynyt viime aikoina ja näköjään myös unohtelevainen.
No, luen nyt nimikirjan vähän väärässä kohdassa. Totta puhuen olisin varmaan lukenut sen joka tapauksessa ennen pikkuempulle toimittamista... kuriiri vetää aina välistä! Toivon mukaan saan kirjan kuitenkin taas pian jatkamaan matkaansa.
Kotona vasta muistin kaksi seikkaa: 1) pikkuemppu ei ole ilmoittanut tulevansa ensi viikon tapaamiseen (ehkä hän tulee siitä huolimatta, en tiedä) ja 2) minähän ilmoittauduin tähän kirjarinkiin jonkin aika sitten! En oikeasti muistanut, että olin pyytänyt päästä mukaan! Muistin kirjan ja muistin sen, että olin siitä kiinnostunut, mutta itse mukaan pyrkiminen on jäänyt minulta täysin unhoon. Ihme juttu. Olen kyllä ollut aika väsynyt viime aikoina ja näköjään myös unohtelevainen.
No, luen nyt nimikirjan vähän väärässä kohdassa. Totta puhuen olisin varmaan lukenut sen joka tapauksessa ennen pikkuempulle toimittamista... kuriiri vetää aina välistä! Toivon mukaan saan kirjan kuitenkin taas pian jatkamaan matkaansa.
Kun aloin lueskella nimikirjaa, muistin vielä kolmannenkin unohtuneen asian! Olen itse asiassa selaillut tätä kirjaa joskus ennenkin, mutta tuolloin en ehtinyt perehtyä siihen kunnolla ja kirjoittaa omia suosikkinimiäni muistiin. Nyt olen käynyt koko kirjan läpi ajan kanssa ja muistiinpanoja tehden. Poimin kirjasta satoja (!) suosikkinimiä, joten säästän nyt teitä muita kirjan lukijoita enkä kopioi kaikkia tähän. Yhtä tai kahta suosikkia en puolestaan osaa valita, hyviä nimiä oli niin paljon.
Kiitoksia siis tekijöille kaikesta siitä tutkimus- ja keräilytyöstä, jota tämän kirjan koostaminen on vaatinut! Oli ihanaa saada lukea näin paljon hienoja nimiehdotuksia.
Sitten kritiikkiin. Kuten paria aiempaakin lukijaa, myös minua häiritsi nimien ryhmittely. Minustakin olisi voinut valita muutaman teeman ja sitten aakkostaa teemojen sisällä tai ehkä aakkostaa vaan kaikki nimet. Usea teema oli oikein mielenkiintoinen ja hyvin valittu, esimerkiksi suomalaiset muinaisnimet (niitä oli kyllä siroteltu moneen alaryhmään) ja sci-fi- sekä fantasianimet. Oli vaan aika outoa, että nyt oltiin aakkostettu jokaisen pienen ryhmän "päänimen" mukaan ja muut ryhmän nimet liitettiin "päänimeen" lähinnä hyvää päivää kirvesvarsi -tyyliin. Tekstissä siis vilisi kamalia aasinsiltoja, joilla yritettiin ikään kuin sitoa nimiryhmien nimet toisiinsa (ja mahdollisesti myös luoda hauskaa ja kevyttä sävyä tekstiin). Tätä on vähän hankalaa selittää kirjaa lukemattomalle, mutta kirjan käsiinsä saavat varmasti pian huomaavat, mistä on kysymys.
Minäkään en siis erityisesti nauttinut kirjan sävystä, nimien selityksistä tai muusta triviasta. En jaksanut lukea kaikkia tekstejä kovin huolellisesti. Usein kommenteissa paistoi läpi hyvin ärsyttäviä asenteita esim. siitä mitkä nimet käyvät tytöille ja mitkä pojille, ja miten nimien tulee etupäässä sopia lapselle tai jopa vauvalle. Esimerkiksi näin: "Vauvan iho on ihanan nukkainen ja Nukka ihana etunimi tytöntylleröiselle." Niinpä, mutta entäs tytöntylleröisen kasvettua aikuiseksi?
Joidenkin faktojen paikkansapitävyys jäi epäilyttämään minua. Esim. Gottlundin tyttären nimi on kirkonkirjassa Sigrid Pikku Sinisirkka. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin se on sitä Hiski-projektiin siirretyssä kirkonkirjassa (tiedän tämän, koska olen sen verran nimifriikki, että olen kuluttanut kymmeniä tunteja pelkkään kirkonkirjojen lukemiseen). Ehkä nimi on jossain toisessa lähteessä Sigrid Pikku Sinisirkku, mutta jos kirjoitusasu ei ole Hiski-projektissa muuttunut, niin kai Sinisirkka on sitten oikea muoto. (Tämä on jo aikamoista nipottamista, tiedän!)
Lisäksi mietin, onko nimi uniikkinimi, jos se tiedetään annetun jollekulle ja jos se lukee kirkonkirjoissa, mutta sitä ei vaan satu löytymään Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta? Vaikka elämme internetin aikaa, ovat paperilähteetkin edelleen olemassa.
Tuntuu vähän ilkeältä arvostella näin ankarasti kirjaa, josta toisaalta sain niin paljon kivoja nimiä tietooni. Ehkä vauvakirjat eivät vaan ole minun juttuni! Minusta tuntuu vähän samalta kuin Dotdotistakin, eli että varmaan olisin saanut enemmän irti esimerkiksi Hammarin Valionimistä ilman sen kummempaa kommentointia. Toisaalta tällaisista koosteista löytyy kaikenlaisia uusia ja jänniä nimiä, joihin ei vanhoissa nimikirjoissa törmää. Kaiken kaikkiaan olen siis oikein tyytyväinen siihen, että sain kirjan luettavakseni. Kiitos! Nyt otan yhteyttä pikkuemppuun ja koetan toimittaa kirjan hänelle mahdollisimman pian.
Kiitoksia siis tekijöille kaikesta siitä tutkimus- ja keräilytyöstä, jota tämän kirjan koostaminen on vaatinut! Oli ihanaa saada lukea näin paljon hienoja nimiehdotuksia.
Sitten kritiikkiin. Kuten paria aiempaakin lukijaa, myös minua häiritsi nimien ryhmittely. Minustakin olisi voinut valita muutaman teeman ja sitten aakkostaa teemojen sisällä tai ehkä aakkostaa vaan kaikki nimet. Usea teema oli oikein mielenkiintoinen ja hyvin valittu, esimerkiksi suomalaiset muinaisnimet (niitä oli kyllä siroteltu moneen alaryhmään) ja sci-fi- sekä fantasianimet. Oli vaan aika outoa, että nyt oltiin aakkostettu jokaisen pienen ryhmän "päänimen" mukaan ja muut ryhmän nimet liitettiin "päänimeen" lähinnä hyvää päivää kirvesvarsi -tyyliin. Tekstissä siis vilisi kamalia aasinsiltoja, joilla yritettiin ikään kuin sitoa nimiryhmien nimet toisiinsa (ja mahdollisesti myös luoda hauskaa ja kevyttä sävyä tekstiin). Tätä on vähän hankalaa selittää kirjaa lukemattomalle, mutta kirjan käsiinsä saavat varmasti pian huomaavat, mistä on kysymys.
Minäkään en siis erityisesti nauttinut kirjan sävystä, nimien selityksistä tai muusta triviasta. En jaksanut lukea kaikkia tekstejä kovin huolellisesti. Usein kommenteissa paistoi läpi hyvin ärsyttäviä asenteita esim. siitä mitkä nimet käyvät tytöille ja mitkä pojille, ja miten nimien tulee etupäässä sopia lapselle tai jopa vauvalle. Esimerkiksi näin: "Vauvan iho on ihanan nukkainen ja Nukka ihana etunimi tytöntylleröiselle." Niinpä, mutta entäs tytöntylleröisen kasvettua aikuiseksi?
Joidenkin faktojen paikkansapitävyys jäi epäilyttämään minua. Esim. Gottlundin tyttären nimi on kirkonkirjassa Sigrid Pikku Sinisirkka. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin se on sitä Hiski-projektiin siirretyssä kirkonkirjassa (tiedän tämän, koska olen sen verran nimifriikki, että olen kuluttanut kymmeniä tunteja pelkkään kirkonkirjojen lukemiseen). Ehkä nimi on jossain toisessa lähteessä Sigrid Pikku Sinisirkku, mutta jos kirjoitusasu ei ole Hiski-projektissa muuttunut, niin kai Sinisirkka on sitten oikea muoto. (Tämä on jo aikamoista nipottamista, tiedän!)
Lisäksi mietin, onko nimi uniikkinimi, jos se tiedetään annetun jollekulle ja jos se lukee kirkonkirjoissa, mutta sitä ei vaan satu löytymään Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta? Vaikka elämme internetin aikaa, ovat paperilähteetkin edelleen olemassa.
Tuntuu vähän ilkeältä arvostella näin ankarasti kirjaa, josta toisaalta sain niin paljon kivoja nimiä tietooni. Ehkä vauvakirjat eivät vaan ole minun juttuni! Minusta tuntuu vähän samalta kuin Dotdotistakin, eli että varmaan olisin saanut enemmän irti esimerkiksi Hammarin Valionimistä ilman sen kummempaa kommentointia. Toisaalta tällaisista koosteista löytyy kaikenlaisia uusia ja jänniä nimiä, joihin ei vanhoissa nimikirjoissa törmää. Kaiken kaikkiaan olen siis oikein tyytyväinen siihen, että sain kirjan luettavakseni. Kiitos! Nyt otan yhteyttä pikkuemppuun ja koetan toimittaa kirjan hänelle mahdollisimman pian.
Sain kirjan tänään miitissä ja lueskelin sitä jo kotimatkalla aika pitkälle. Suurin osa nimistä vaikutti olevan aika kauheita, siis liian erikoisia etunimiksi, vaikka suomalaista alkuperää olisivatkin olleet. Suosikkinimiäni ja muita kommentteja lisäilen sitten kun olen kirjan lukenut loppuun.
Edelleenkin 95% nimistä on joko muuten vaan kauheita tai sellaisia, että niitä en edes harkitsisi kenellekään lapselle. Savu ja Naali ja vastaavat ovat kuitenkin toisaalta aika kivoja nimiä. Taru Sormusten Herrasta -nimiä voisin antaa välinimiksi. Myös ooppera- ja baletti-aiheiset nimet olivat hienoja, mutta ne(kään) eivät oikein taida suomalaisille sopia kunnolla.... Kirjan saa seuraavaksi oofiri, mahdollisesti seuraavassa miitissä.
Kirja on toistamiseen Ahava-kuriirilla, viimeksi en vain tehnyt merkintää. Tällä kertaa nimiopus matkaa oofirille.
Sain tänään luettavaksi. Kiitos Ahavalle kuriiripalvelusta!
Ihan viihdyttävää höpötietoa. Suurin osa "ehdotuksista" vaikuttaa siltä, ettei niitä ole tosissaan aiottu kenenkään etunimeksi. Viihteellisyydenkin huomioon ottaen häiritsevän löysästi assosioituja ryhmittelyjä ja nimenselityksiä.
Parhaita: Tiito (vrt. Tiitus), Kaatro, Savu. Miksei tuo Aarnukin.
Niittyvilla ei muuten ole nurminukan synonyymi.
Kirja palaa CatharinaL:lle. Otan sen silti mukaan huomiseen pk-seudun BC-tapaamiseen, jos joku vielä innostuu.
Parhaita: Tiito (vrt. Tiitus), Kaatro, Savu. Miksei tuo Aarnukin.
Niittyvilla ei muuten ole nurminukan synonyymi.
Kirja palaa CatharinaL:lle. Otan sen silti mukaan huomiseen pk-seudun BC-tapaamiseen, jos joku vielä innostuu.
Journal Entry 19 by CatharinaL from Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Sunday, March 18, 2007
Kirja löysi uuden ystävän Café Caisasta eilen. Lähti Tampereelle.
AEV palasi väliaikaisesti kotiin ja lähtee torstain toukomiitissä Margihille.
Kiitos CL kirjasta, tutkailen nimiä aina pieninä paloina. Pahoittelen, kun journalointi myöhästyi, mutta kun pääsin kotia niin jääkiekkomatsi oli jo alkanut ja kirjat unohtuivatkin sitten sinne kassin pohjalle tässä lätkä- ja euroviisuhuumassa... :)
Kuriiri tässä terve. Härmälän kirppikseltä sain kirjan Margihilta kouraani ja CL:lle se on takaisin menossa.
Taidan silmäillä kirjaa minäkin.
Taidan silmäillä kirjaa minäkin.
Journal Entry 23 by CatharinaL from Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, November 26, 2007
Kirja on kotona taas. Kiitos kaikille rinkiläisille kirjan hyvästä kohtelusta ja kommenteista!