Amazonista (From Publishers Weekly):
Born into the Karko tribe in the Nuba mountains of northern Sudan, Nazer has written a straightforward, harrowing memoir that's a sobering reminder that slavery still needs to be stamped out. The first, substantial section of the book concentrates on Nazer's idyllic childhood, made all the more poignant for the misery readers know is to come. Nazer is presented as intelligent and headstrong, and her people as peaceful, generous and kind. In 1994, around age 12 (the Nuba do not keep birth records), Nazer was snatched by Arab raiders, raped and shipped to the nation's capital, Khartoum, where she was installed as a maid for a wealthy suburban family. (For readers expecting her fate to include a grimy factory or barren field, the domesticity of her prison comes as a shock.) To Nazer, the modern landscape of Khartoum could not possibly have been more alien; after all, she had never seen even a spoon, a mirror or a sink, much less a telephone or television set. Nazer's urbane tormentors-mostly the pampered housewife-beat her frequently and dehumanized her in dozens of ways. They were affluent, petty and calculatedly cruel, all in the name of "keeping up appearances." The contrast between Nazer's pleasant but "primitive" early life and the horrors she experienced in Khartoum could hardly be more stark; it's an object lesson in the sometimes dehumanizing power of progress and creature comforts. After seven years, Nazer was sent to work in the U.K., where she contacted other Sudanese and eventually escaped to freedom. Her book is a profound meditation on the human ability to survive virtually any circumstances.

Mende Nazer oli noin 12-vuotias, kun arabisissit hyökkäsivät hänen kotikyläänsä. Suuri osa kylän väestä tapettiin, Mende ja joukko muita lapsia otettiin orjiksi.

Matkalla orjuuteen Mende raiskattiin. Maan pääkaupungissa Khartumissa hänet osti yläluokkainen perhe. Hänet alistettiin pahoinpitelyillä ja uhkailuilla. Hän joutui tekemään ison talon kaikki kotityöt, hoitamaan lapsia ja kestitsemään vieraita. Vapaa-aikaa ei ollut. Vaikka isäntäperhe piti itseään hurskaina muslimeina, mustan yebitin (tyttö ilman nimeä) piti rukoilla Allahia salaa.

Kontrastina tälle kaikelle ovat lapsuudenmuistot kotikylästä. Mende kuvaa rakkaudella perhettään, erityisesti isäänsä, jonka kohtalosta hänellä ei vuosiin ollut tietoa.

Menden tarina päättyy onnellisesti. Isäntäperhe siirtää hänet orjaksi Lontooseen, jossa sukulaismies työskentelee korkeassa virassa maan suurlähetystössä. Lontoossa Mende saa yhteyden maanmiehiinsä ja pääsee heidän avullaan pakoon.

Pelastuakseen hänen oli pakko tehdä tarinastaan julkinen. Britannian virkamiehet eivät pitäneet orjuutta vakavana ihmisoikeusloukkauksena ja aikoivat palauttaa hänet "turvalliseen maahan". Tulee mieleen, minkälainen onkaan Suomen turvallisten maiden lista.

Menden Nazerin tarina on koskettava, dramaattinen, hyvin kirjoitettu ja valitettavasti tosi.

Kirjan haluavat lukea myös:
Dotdot, Helsinki
Rakuna, Helsinki
Katyan, Jyväskylä
Lunatum, Oulu
Marja-Leena, Oulu

Edit elokuu 2008: No, jopa kesti aivan liian kauan ennen kuin tähän tartuin. Jälleen yksi niistä kirjoista jotka tekevät vihaiseksi. Tarina on hyvä. Sen paha puoli on siinä että se on totta, että tällaista tapahtuu yhä tällä vuosituhannella.
Tällä kirjalla osallistun haasteeseen Kirja jokaisesta maasta.
This book counts for Sudan in my A Book From Every Country Challenge.

Kiitos kirjasta ja kylkiäisinä tulleista postikorteista.
Ajatelin ensin ottaa kirjan matkalukemiseksi viikonloppuna. Sitten tajusin, että jos ehdin lukea tämän viimeistään torstai-iltana, Rakuna saa sen jo perjantaina.

Orja yllätti. Se oli viimeistelty ja rakenteeltaan ja kerronnaltaan kuin kaunokirjallisuutta. Epilogi poikkeaa jonkin verran, mutat ei edukseen. Menden tarina muistutti enemmän Kaari Utrion keskiajalle sijoittuvien romaanien naisten kohtaloita kuin 1990-luvun naisen tarinaa. Sitä se kuitenkin oli, nykynaisen tarina Sudanista. Jos kertomuksessa ei olisi ollut autoja, televisioita ja kännyköitä, lentoasemaa ja turvapaikanhakuprosessia , ajan olisi voinut helposti unohtaa. Paha on paha nykyaikanakin.

Kirja oli hyvä muistutus siitä, että kaikki ihmiskauppa ei liity prostituutioon. Kotitalouksissa raataa neekeriorjia aivan kuin Yhdysvaltojen etelävaltioissa 1700-luvulla. Orjan ostaminen oli Rashadille kuin minkä tahansa statustavaran hankinta, jolla voi tehdä tuttavat kateeliseksi. Oli tärkeää omistaa ihminen, jota voi sitten kohdella kuin koiraa.

Kirja Sudanin hallituksen ja viranomaisten roolista orjakaupassa olisi tarpeen. Tässä aihetta vain sivutaan. Tottahan on, että orjuus ja orjakauppa kuuluu Sudanin kulttuuriin. Hallitus onkin kuitannut asian toteamalla, että kysymyksessä on "vain" perinteinen heimokiistoihin liittyvä ilmiö.

Koska sain kirjan luettua vasta nyt enkä torstai-iltana, laitan sen Rakunalle postitse.

Kirja saapui tänään postitse kera parin hurmaavan labelin! Kiitos siis niistä! Koetan lukea mahdollisimman pian, luultavasti heti, kun olen saanut lukupiirin kirjan kahlattua läpi.

Olin dotdotin tapaan positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka viimeistelty ja rakenteeltaan ja kerronnaltaan sujuva teos oli. Kirja vei vahvasti lukijan mukanaan ja ravisteli ainakin minua sydänjuuria myöten. On äärimmäisen järkyttävää, että jotakin Menden tarinan kaltaista voi todella tapahtua tämän päivän maailmassa. En väitä, että en olisi tiennyt maailmassa tapahtuvan monenlaista julmuutta, mutta kun yhden ihmisen kärsimystarina tuodaan näin lähelle lukijaa, vaikuttaa se aivan eri tavalla kuin yleiset kuvaukset.

Henkilökohtaisesti koin kirjassa kaikkein järkyttävimmäksi piirteeksi kuvaukset orjuuttajista. Tottakai on ymmärrettävä, että nämä kuvaukset on kirjoitettu orjuutetun nuoren naisen näkökulmasta, muttei se poista sitä tosiasiaa, että näiden ihmisten peruskäsityksen ihmisten tasa-arvosta eroaa omista arvoistani dramaattisesti. On äärimmäisen vaikeaa ymmärtää, miten kukaan voi pitää oikeana ja hyväksyttävämä tekona tappaa, hakata, alistaa ja sortaa ihmisiä siinä mittakaavassa, jossa sudanilaiset ryöstäjät, orjakauppiaat ja orjuuttajat näitä asioita harjoittavat. Henkilökohtaisesti kun en voi mitään näistä hyväksyä pienimmässäkään määrin.

Luin kirjan osana Kirja jokaisesta maasta -haastettani, maana Sudan.

Kirja jatkaa matkaa Katyanille pikimmiten.

Kirja saapui viime viikolla tänne Savukoskelle, en vain ole ehtinyt sitä journaloida. Lukemise olen jo aloittanut, mutta saattaa kestää hieman tuon "lukujarrun" (= 8 kk ikäinen Veikko) takia.

Minäkin olin yllättynyt kirjasta, positiivisesti. Kauheaa, että vielä nykyäänkin tällaista voi tapahtua. Lukiessa ei oikein voinut edes ajatella, että tämä oikeasti on tapahtunut jollekin, nykyainana.

Kirja on osa Kirja Jokaisesta Maasta -haastettani (Sudan).

Alan kyselemään seuraavan osoitetta ja lähetän sitten kirjan eteenpäin. Kiitos ringin järjestämisestä.

Kirja saapui tänään postissa. Lunatum pahoittelee, että sai kirjan hitaasti liikkeelle. Minä näyttäisin olevan viimeinen rinkiläinen eli ei kai se niin vaarallista ole. Minun pitää selvittää, haluaako Annelis kirjan takaisin vai minnekö kirja lähtee seuraavaksi. Oikeastaan minua arveluttaa tarttua tähän kirjaan. Raskaushormonit saavat minut nykyään vähemmästäkin vetistelemään.Kirjasta on annettu sen verran positiivista palautetta, että tartun haasteeseen. Samalla saan napattua Sudanin "kirja jokaisesta maasta" -haasteeseen.

Muutamat painajaiset kirjasta sain. Olen kuullut ennenkin nykyajan orjuudesta, mutta kirja antoi asialle kasvot. Hoksasin kirjan alussa, että tässähän puhutaan nubista, Leni Riefenstahlin kuvaamista ihmisistä. Alun kuvaus Menden lapsuudesta oli samalla kertomus nubakulttuurin muuttumisesta.Aivan järkyttävää ajatella, kuinka laajamittaista etnistä vainoa alueella harrastetaan.Lopuksi vielä turvapaikanhakuepisodi sai vihaiseksi. Tuntuu tosiaan, että tällaisia asioita tapahtuu jossain kaukana ja kauan sitten, mutta eihän näin kuitenkaan ole.

Sain kirjan tänään marja-leenalta. Luen joskus.

BC-hyllyyn