|
Journal Entry 1 by Valpuri from Wakefield, West Yorkshire United Kingdom on Monday, February 20, 2006
 Takakannesta: Latautunutta, eroottista esikoisproosaa. Unia, muistoja, omaelämäkertaa. Aiheet kulkevat Sipoon puolijuutalaisista lapsuusmuistoista pääkaupungin yöhön ja sitä tietä Eurooppaan: Berliiniin, Varsovaan, Wieniin. Liftarin ja interreilaajan päiväkokemusten rinnalla kulkevat yövoittoiset, vahvasti eroottiset päiväunet: kirjoittaja kuvittelee sen, mistä todellisuus näyttää vain orastavan idun: pieni puolalainen tyttö sodanjälkeisessä Berliinissä paljastuu omaksi äidiksi, rakkaudeksi, joka livahtaa käsistä, jää elämään nopeissa sakraaleissa mielikuvissa.
Kirja on ostettu vuosia sitten Kuopion kaupunginkirjaston poistomyynnistä, en muistaakseni saanut kirjasta sitä lukiessani oikein mitään irti. Eva Wein on todellisuudessa Pirkko Saision salanimikokeilu, ks. Tampereen toimittajakoulutuksen verkkojulkaisun Campuksen artikkeli aiheesta.
Rekisteröity osana haastetta 3 miljoonan kirjan rekisteröimiseksi.
Registered for the Race to 3 Million Books Registered Challenge.
|
|
Journal Entry 3 by  Niksu from Helsinki, Uusimaa Finland on Thursday, September 07, 2006
Kuriiri tässä, hei! Sain tämän miinakoolta tiistaina ja annan tämän harmajalle tänään tapaamisessa. Luin kirjan eilen koska se oli ohut ja vaikutti omituiselle ja koska olen huono kuriiri. Minulla on aikaisemminkin ollut tapana vetää välistä. Kerran aikaisemmin...
En tiennyt Pirkko Saisio-kytköksistä lainkaan sillä luin Valpurin JE:n vasta nyt. Olisin varmaankin suhtautunut lukemaani toisella tavalla jos olisin tiennyt asiasta. Nyt kirja ei oikein tuntunut miltään. Johtui varmaan muutenkin huonosta päivästäni.
|
|
Journal Entry 4 by harmaja from Helsinki, Uusimaa Finland on Friday, September 15, 2006
Sain Puolimaailman naisen jo viime viikolla tapaamisessa, mutta journal entryn kirjoittaminen on vähän lykkääntynyt. Pahoittelen! Aloin lukea kirjaa heti ensimmäisenä iltana sen saatuani ja muistaakseni luin sen loppuun joskus aamuyön puolella. Minulla oli tuolloin vieraita ja lähdin yhden vieraan kanssa Tallinnaan, joten kirjoittaminen jäi vähäksi aikaa, ja sen jälkeen sairastuin, joten aloittaminen kesti vieläkin kauemmin... No, lähetin Valpurille jo viestiä, että kirja on luettu ja siitä on pidetty, ja nyt Niksukin saa tiedon, etten ole onnistunut hukkaamaan Puolimaailman naista matkalla Sokoksesta kotiin!
No niin, itse kirjaan. Minä rakastan Pirkko Saision tekstejä. Tiesin etukäteen Eva Weinin olevan Pirkko Saisio - jos näin voi edes sanoa - ja tämä on varmasti vaikuttanut tapaani suhtautua Puolimaailman naiseen. En kykene sanomaan, miten olisin suhtautunut tähän kirjaan, jos en olisi tiennyt Weinin ja Saision kytköksestä. Minä kumminkin tiesin, ja pidin hirveästi Puolimaailman naisesta. Lisäksi tekee mieli sanoa jotain ärsyttävää, jotain sellaista mikä on ah niin helppoa sanoa kun asian laita on jo selvillä: onhan tämä nyt aivan selvästi Saision tekstiä! Sama rytmi, sama tyyli, sama tunnelma. Siltä ainakin tuntuu, kun jo tietää, mistä on kyse.
En tiedä, ymmärsinkö kirjan tarinaa kokonaan. En useinkaan ollut varma, missä kohdassa kyse oli tyttären kuvitelmista ja mikä on mahdollisesti vanhempien todella kokemaa. Vai oliko kyse muistakin ihmisistä kuin vanhemmista? Mahdollisesti kirjassa oli paljon useampia tarinoita rinnakkain kuin ensiksi luulin. Ehkä kaikki oli kuvitelmaa.
Aion lukea kirjan ainakin kertaalleen uudelleen ja miettiä lukemaani vähän tarkemmin. Nyt vain ahmin kirjan nopeasti, koska nautin sen rytmistä niin paljon. En voinut pysähtyä. Minulle käy aina Saision kanssa tällä tavalla, en meinaa pysyä edes lukemani perässä tai saada henkeä lukiessani, nautin tekstin tunnusta niin paljon. En myöskään tahdo saada teksteihin sen vertaa eräisyyttä, että kykenisin sanomaan niistä yhtikäs mitään järkevää.
Valpurin luvalla aion liittää kirjan Näkymättömään Kirjastoon. Lasken sen lesBiseksi kirjallisuudeksi, koska päähenkilöllä on suhteita naisten ja miesten kanssa ja kirjan lopussa kuvataan tämän lyhyt mutta erittäin kiihkeä ihastuminen naiseen. Ihastumisjakso ei ole pitkä, mutta Puolimaailman nainen on muutenkin hyvin tiivis kirja, jossa jokainen lyhyt luku on tärkeä. Aivan kuten luku ystävästä, joka sanoi vittu. Se ja ihastumisluku ovat parhaita. Ystävä ja rakkaus. Niissä tunnutaan liikkuvan vankimmin kertojan omassa elämässä, ei ainoastaan hänen vanhempiensa tarinassa.
En ehtinyt vapauttamaan Puolimaailman naista tämänviikkoisessa Näkymättömän Kirjaston tapaamisessa, mutta ehkä otan sen mukaani ensi tapaamiseen. Sitä ennen todennäköisesti luen kirjan vielä uudestaan ja kirjoitan ehkä lisää. Kiitos, Valpuri, että sain kirjan luettavakseni, ja kiitos kuriirina toimineelle Niksulle!
|
|
Journal Entry 5 by harmaja from Helsinki, Uusimaa Finland on Tuesday, July 03, 2007
Olen pitkän aikaa painiskellut omantuntoni kanssa ja miettinyt, pitäisikö minun vapauttaa Puolimaailman nainen. En kuitenkaan raaski! Haluan pitää kirjan osana Saisio-kokoelmaani, joten se ei nyt lähde minun luotani mihinkään ainakaan vähään aikaan.
Huomaan muuten, etten olekaan muistanut liittää Puolimaailman naista Näkymättömään Kirjastoon. Laitan pyynnön näkymättömälle kirjastonhoitajalle saman tien.
|
Puolimaailman nainen
