Löysin tämän kirjan kirja-alesta, ja kiinnostuin siitä heti...

Huh, olipas tämä tarina. Aivan todella hienosti kerrottu tositapahtumiin perustuva murhenäytelmä vuodelta 1996 Mount Everestin valloitusreissulta. Kirjan kirjoittaja Jon Krakauer oli mukana toimittajana Mount Everestin retkikunnassa, joka joutui huipulla hurjan myrskyn vangiksi, ja vain muutama heistä palasi enää takaisin. Kirjaa lukiessa ihmetteli, miten kukaan voi lähteä moiseen reissuun, jolla ei selviä edes ilman lisähappea? Niin että vuoren ylhäällä on vaikea edes hengittää? Puhumattakaan kylmyydestä, joka voi nousta tuulessa -75'C asteeseen, tai puhumattakaan kavereista, joilta puuttuu sormia kun ne ovat paleltuneet edellisellä reissulla, tai muiden retkikuntien surullisita jäännöksistä matkalla huipulle. Jotenkin ihmettelin, eikö vuori ole jo moneen kertaan vastannut kannattaako sen huippua tavoitella?
Kuitenkin, Krakauer kertoi tarinan hienosti, kantaa ottamatta, antaen mahdollisimman todenmukaisen kuvauksen millaista oli kiivetä kohti jäätäviä korkeuksia, ja mitä myrsky toi tullessaan. Hän kuvasi hyvin myös yksinäisyyttä minkä matka huipulle toi tullessaan; vaikka kaikki olivat siellä jonkun ryhmän mukana, jokainen oikeastaan oli siellä hyvin yksin. Kertoja oli todella hieno, ja siksi oli myös todella hienoa lukea tämä hieno, mutta kovin surullinen tarina.

Laitoin kirjan myös osaksi Book from every country in the world-challenge - Kirja jokaisesta maailman maasta-haastettani koskien Nepalia.

RELEASE NOTES:

Tämä kirja vapautuu huomenna Suomen 1. BC-tapaamiseen. Hyvää matkaa & hyviä lukuhetkiä!

Nappasin kirjan tapaamisesta. Kiitos katyan!

Luin kirjan yhdessä päivässä, kun sitä ei malttanut jättää kesken. Hienosti ja turhia kiihkoilematta kerrottu järkyttävä tositarina.

Samansuuntaisia ajatuksia heräsi kuin edelliselläkin lukijalla: pakkoko sinne vuorelle on kiivetä, kun tietää minkälaiset olosuhteet ovat. Krakauer itsekin sanoo, ettei 8000 metrissä kiipeämisessä ole mitään nautinnollista vaan se on yhtä tuskaa, eikä huipulle pääseminenkään tunnu miltään kun on kuolemanväsynyt ja tietää, että vielä pitäisi päästä alaskin. Mutta kaipa siinä on kyse jonkinlaisesta itsensä voittamisesta. Minä en lähtisi moiseen touhuun mistään hinnasta.

Kirjassa ärsytti joidenkin kiipeilijöiden itsekkyys (mutta sehän ei ole kirjan vaan niiden ihmisten vika). Krakauer kertoo esimerkiksi japanilaisista, jotka ohittavat vuorella kolme pahassa pulassa olevaa intialaiskiipeilijää, mutta eivät jää auttamaan näitä koska eivät halua vaarantaa omaa huipullepääsyään. Aargh! Okei, he olivat ehkä valmistautuneet retkeensä pitkän aikaa ja maksaneet siitä paljon rahaa, mutta silti. Kyllä minä arvostaisin paljon enemmän tyyppiä, joka jättäisi oman huipullepääsyhaaveensa toteuttamatta pelastaakseen muita ihmisiä. Mutta kaipa kaikki Everestille lähtevät tietävät mikä on pelin henki.

Hyvä kirja, ja tätä oli virkistävää lukea näin kesähelteellä. :) Sainpa minäkin Nepalin kuitattua maahaasteesta.

RELEASE NOTES:

Kirja vapautuu toisessa koko Suomen bc-tapaamisessa, tällä kertaa Tampereella!

Kesäpäivien kirjapöydältä mukaan kirjakassiini!

Tämä oli aivan huikea ja järkyttävä tositarina vuorikiipeilijöiden seikkailusta. Ei tätä kirjaa oikein malttanut edes laskea käsistään. Turhat krumeluurit on tarinasta pois ja se kertoo todenmukaisesti tapahtuman.

Otan kirjan illan miittiin mukaan, jos se löytäisi sieltä uuden lukijan.

Kirja lähteekin Sumakolle tässä lähipäivinä. Lukuiloa :)

Kiinnostavaa luettavaa. Kiitos!

Muuttotyhjennys. Noutopaikassa.

Autan sumakoa muutossa.

Ite en oo vielä tätä lukenu, mutta kaverini luki. Jossain välissä kysäsin, mitä tykkäät? Hän vastasi, että meriittiluettelo oli jossain kohdassa pitkä.
Katsotaan, mitä ajattelen, kun itse tämän kirjan valitsen lukuun. Pikkusta tekstiä on tässä kirjassa!

Kirjakemmakoihin.

Napattu Kirjakemmakoiden miitistä isännälle luettavaksi eli perästä kuuluu :D! Kiitos KakiPe!

Kirja vapautuu Messukeskukseen kirjamessujen yhteydessä.
Löytäjälle jännittäviä lukuhetkiä!

Bongasin kirjan sisääntuloaulan pöydällä heti messuille tultuani n. klo 11.10 ja olihan se napattava ;-) Yritän pitää silmät auki, jos vaikka törmätään, eijukka!