Ensimmäinen Lukas Moodysson -suomennos!

Mitä minä teen täällä? on tyylikästä proosarunoa, jossa Moodysson veitsenterävästi kuvaa nykymaailmaa ja -arvoja. Banaalius ja alkukantaisuus vuorottelevat hänen yhteiskuntaironiassaan. ”Kaikki taiteeni on poliittista”, Moodysson on sanonut.

Kirjailija ja elokuvaohjaaja Lukas Moodysson (s. -69) julkaisi esikoisensa jo 16-vuotiaana. Hänen arvostettu kirjallinen tuotantonsa kattaa seitsemän runokokoelmaa ja yhden romaanin.

Moodysson on tämän hetken kuumimpia käsikirjoittajia ja ohjaajia. Hän on mm. Lilja 4-ever-, Kimpassa- ja Fucking Åmål -elokuvien isä.

**************************************************************************


"Moodysson haluaa herättää ja onnistuu siinä. Mitä minä teen täällä lyö lukijaansa kämmenellä poskelle - mieti, miksi olet ja miten."
- Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa

"Moodysson onnistuu itseironisissa kuvauksissaan hyvinvoivasta pohjoismaalaisesta kauhistelemassa maailman pahuutta."
– Anna Helle, Lapin Kansa

"Moodysson ei saarnaa, vaan näyttää meille asioita, joita emme haluaisi nähdä. Hänen aseenaan on musta huumori, itseironiakin."
- Ritva Kolehmainen, Savon Sanomat

"Moodysson marssittaa lukijan eteen koko länsimaisen yhteiskunnan rappion."
– Minna Jäppinen, Joensuun Ylioppilaslehti

"Kiinnostavampia ovat kuvaukset kahden kerroksen Ruotsista, jossa yläluokan vapaaherrattaret ja Victorian ystävät elävät kaukana suomalaissiivoojan arjesta. "
- Kirsikka Saari, Anna

"Moodyssonin vieraantuminen kumpuaa poliittisesta nykytodellisuudesta. Siksi hänen tekstinsä ei ole pelkkä runo vaan myös puheenvuoro, jonka arvo versoo esteettisten virittelyjen ulkopuolelta. Lisää tällaisia kirjoittajia ja katso: runoudesta on taas tullut poliittisesti epäkorrektia toimintaa."
- Tero Tähtinen, Parnasso

***************************************************************************

Ote kirjasta:

minusta tuntuu että olen venäjällä mutta olen usassa
vesi maistuu samalta
rikkaat tädit teksasista
näyttävät samalta kuin kuin rikkaat tädit moskovasta
samat turkit ja samat kampaukset
empire state building näyttää hotelli ukrainalta
sama propagandistinen suuruudenhulluus
vuonna 1989 kirjakaupassa moskovassa ostin
kokoelman idolikuvia sotasankareista
jotka kaatuivat afganistanissa
new yorkissa vuonna 2001 ostan
leikkihelikopterin koristettuna
sotasankareiden nimillä jotka kaatuivat vietnamissa
sama fetisistinen aseiden ja sodan palvonta
olen vain puolikas ihminen
olen kamtjatka joka ikävöi aleutteja
olen alaska joka ikävöi tjukter-niemeä
kurottelemme surullisina toistemme perään
istun broadwaylla ja pitelen kylttiä
ilma on lämmin ja haisee pissalta
minulla on nälkä
minulla ei ole paikkaa missä asua
matkustan yksin elämän halki
turisti pysähtyy ja antaa minulle dollarin
hei hän sanoo
nimeni on lukas moodysson
voit seurata minua hotelliini jos haluat
en satuta sinua
olen kiltti ihminen
en ilkeä
voit tulla kanssani jos haluat
voimme puhua keskenämme
voin kertoa sinulle elämästäni

Koska minulla on liian paljon TBR-kirjoja, teen tästä kirjarinkin :). Lähetän kirjaa ensimmäiselle osallistujalle 3.3.2006, mutta sen jälkeenkin voi lähetä PM jos haluaa osallistua rinkiin.

Osallistujat:
Louhi (Oulu)
CatharinaL (Tampere)
Tintti (Jyväskylä)
Tyrni (Jyväskylä)
Katyan (Jyväskylä)

RELEASE NOTES:

Kirja lähtee Louhille vähän myöhässä.

Löysin kirjan postilaatikostani rankan työpäivän jälkeen. Vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.

Edit 26.2.
Luin teoksen viikonlopun aikana. Tämä on niitä teoksia, joita en olisi ottanut luettavaksi ilman crossausta. Teosta oli todella haastava hahmottaa. Aluksi luin sitä sivuttain, kuten runokirjaa, kunnes huomasin, että tarina jatkuu keskeytyksettä lähes sivu sivulta.

Pidin siitä, että jouduin miettimään, kuka milloinkin puhuu. Ehkä se ei olisi ollut välttämätöntä, mutta ajatukset saavat erilaisen sisällön ja merkityksen riippuen siitä, kenet käsitän kertojaksi. Ehkä kirjailijan päätavoite oli herättää ajatuksia nyky-Ruotsista ja nykymaailmasta eikä siitä, kuinka monta kertojaa teoksessa on. Mielestäni heitä on kolme: Moodysson itse; joku mies, jolla on lapsia ja joka mm. kritisoi Moodyssonia ja lapseton nainen, joka odottaa miestään kotiin it-työmatkalta. Toisaalta mies voisi olla myös Moodyssonin alter ego.

Teoksen yhteiskuntaironia on välillä melko banaalia, kuten takakannessa luvattiin. Toisaalta en saanut siitä kovin paljon irti, koska en tunne ruotsalaista yhteiskuntaa ja sen henkilöitä ja ilmiöitä niin, että ne olisivat muodostuneet minulle runoissa merkityksellisiksi. Esimerkiksi kohta, jossa limaa valuu kaikkien päälle jäi hyvin konkreettiselle tasolle. Solvallassa olisi pitänyt kyllä käydä silloin, kun Ruotsissa olin, muttei töiltä ollut aikaa.

Häiritsevintä teoksessa on välimerkkien puuttuminen. Tiedostan kyllä, että välimerkkien kanssa tätä teosta ei olisi tässä muodossa olemassakaan, mutta olen välimerkkien ystävä. Asiat menevät tosi helposti sekaisin. Näkökulmien simultaani vaihtelu ja uusien assosiaatioiden syntyminen kuitenkin perustuivat tähän, eli oli siinä hyväkin puolensa. Viehättävää oli se, kuinka kertoja ja näkökulma vaihtui kesken kokonaisen ajatuksen. Tulkitsin ensin ajatuksen yhden kertojan sanomaksi, kunnes parin rivin päästä huomasin, että oli tapahtunut kertojan / näkökulman vaihto.

Ehkä tässä ei ollut mitään kertojia tai näkökulmia. Ehkä kaikki oli vain yhtä proosaa. Tämä oli kuitenkin minun tulkintani asiasta.

Kirja tupsahti tänään postiluukusta. Kiitos, Louhi ja Intrycksflikka! Alan lukea mitä pikimmin, mielenkiintoiselta vaikuttaa...

Kyllähän tässä yritettiin Kansankotia riepotella. Teksti oli sujuvaa ja syöksyi eteenpäin kuin kanavapujottelijavirtuoosi ikään... mutta jotenkin tämä runotarina ei onnistunut koskettamaan. Kuuseen ei kurkoteltu, mutta ei kapsahdettu vastaavasti katajaankaan. Mahtoiko kirjan pinnallisuus olla nykyarvojen irvikuva sinänsä?

Kertojanäkökulman vaihtuminen kesken runon oli hauskaa treeniä lukijan aivoille--tosin minulle kertojien lukumäärä jäi lopultakin epäselväksi. Louhen mainitsemien lisäksi mukana vaikutti olevan muutamia muitakin minäkertojia (kertojien tapaamia henkilöitä? alter egoja? TV:n tai median hahmoja?).

Runoista huomaa myös selkeästi, millainen ero ruotsalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan välillä todellisuudessa on, vaikka aina tuppaammekin tuudittautumaan kuvitelmaan pohjoismaiden samankaltaisuudesta. Kulttuurielämäkin taitaa loppujen lopuksi olla aika erilainen; harmillista, että reilusti yli puolet mainituista ruotsalaisjulkkiksista oli minulle tuiki tuntemattomia. Täytyypä kohta googlailla, josko nuo kajsabergqvistit ja larswallinit tulisivat tutuiksi.

[6.3.] Seuraavaksi kirja siis Tintille. Pistän postiin tänään, alkuperäispakkauksessa, toivottavasti kuori vielä kestää :-)

Kirja tuli tänään perille (kiitokset!) ja luinkin sen saman tien. Siinä kun ei ollut välimerkkejä, niin en osannut lopettaa kesken. Onneksi kirja ei ollut kovin paksu. :)

Samansuuntaisia ajatuksia heräsi kuin edellisilläkin lukijoilla. Henkilöitä oli paljon, varmaankin enemmän kuin kolme, mutta kaikkien löytäminen ja hahmottaminen vaatisi varmaan useamman lukukerran, jos onnistuisi sittenkään. Näkökulman vaihtuminen kesken ajatuksen välillä häiritsi, kun olisin halunnut päästä syvemmälle jonkun kertojan elämään. Nyt sain vain pintaraapaisun sieltä ja täältä. Toisaalta oli jännä hoksata kesken lukemisen, että nyt mennäänkin jo ihan eri tilanteessa ja henkilössä kuin hetki sitten. Ruotsalaiset julkkiset eivät ole tuttuja minullekaan, mikä ehkä vähän haittasi joidenkin kohtien ymmärtämistä.

minun täytyy saada jonkinlainen järjestys tähän runoon
se on liian pitkä
liian sekava
banaali ja lörpöttelevä
siinä ei ole rakennetta
se ei johda mihinkään
tuntuu kuin se alkaisi alusta
uudestaan koko ajan
ei mitään järkeä tai järjestystä
en tiedä mitä yritän sanoa

Sekavuudesta ja poukkoilusta huolimatta pidin tästä kirjasta.

Edit: Kirja on luovutettu Tyrnille.

Vihdoin on kirja luettu. Olen yllättynyt siitä, miten yllätyksetön se oli - kaikki tämä on sanottu vuosituhannen vaihteessa heränneen uuden yhteiskuntakriittisen liikehdinnän innoittamana niin moneen kertaan, muodossa tai toisessa... Kantaaottavaa runoutta toki tarvitaan, mutta sellainen tuntuma minulle jäi, että elokuva on sittenkin Moodyssonille omempi ilmaisumuoto. Elokuvantekijänä hän on mestarillinen, kirjailijana tämän perusteella keskinkertainen. Tahtoisin kyllä lukea muitakin hänen kirjojaan, niin saattaisin ehkä päästä huomaamaan olleeni väärässä! : )

Minäkin muuten olen välimerkki- ja iso alkukirjain -ihmisiä, mutta tässä kielenkäyttö ja ilmaisutapa tukivat mielestäni hyvin teoksen sisältöä.

Pahoittelen ringin hidastumista, mutta kaiken hössötyksen ja kiireen ohella olin kadottanut bc-salasanani. Ringin viimeinen osallistuja Katyan saa kirjan tänään tahi huomenna.

Sain kirjan eilen ja luinkin sen samalla, en vain ehtinyt tietokoneen ääreen tätä ennen. Kirja oli ihan jännittävä lukukokemus, ja oli kiva taas lueskella runoja. Jotkut rajuudet Moodyssonin tyylissä eivät oikein ole minun makuuni (siksipä juuri en ole hänen leffojaankaan vielä nähnyt), mutta sitten toiset kohdat kirjassa olivat tosi hienoja. Joitakin tunnelmia pystyy kuvailemaan vain runon avulla, ja sen tämä kirja toi mielestäni hyvin esiin.
Kiitos paljon ringin järjestämisestä, kirja matkaa pian kotia kohti!

Kirja odotti kotona kun palasin eilen lomalta. Kiitos osallistujilta!

Will leave the book in the entry hall of the library.