Tämän kirjan rekisteröin tänään 27.12.2005 bookcrossari Flipan eli sisareni Annan muistoksi. Anna kuoli tasan vuosi sitten. Valintaani vaikutti paitsi kirjan nimi, myös se, että Anna-kirjat kuuluivat hänen elämäänsä lapsesta lähtien ja hän luki niitä uudelleen ja uudelleen vuosittain. Anna oli auttamaton romantikko ja kaipa nämä kirjat romanttisen tunnelmansa ja oikeudenmukaisen, joskin hieman äkkisyttyisen päähenkilönsä johdosta edustivat jonkinlaisia sielun syvimpiä tuntoja. Ehkä hän oli Anna Shirleyn "sukulaissielu", käyttäen Montgomeryn ilmaisua.

Omasta lukukokemuksestani Anna-kirjojen äärellä on varmaankin yli 35 vuotta. Muistan niistä vain herttaisen romanttisen tunnelman ja jossakin kirjoista Annan aikuisen pojan kuoleman, johon Anna-siskokin näyttää viittavaan omassa livejournalissaan.

Suunnitelmani on kierrättää kirjaa ensin perheen ja suvun piirissä ja sen jälkeen laittaa se kiertämään rinkinä, jos kiinnostuneita lukijoita riittää.

Kirjan Anna oli juuri niin romanttinen ja ihanteellinen kuin muistikuvissani lapsuusvuosilta muistelin. Elämä Prinssi Edvardin saarelta kuvautui tavallaan melko huolettomana, vaikka esimerkiksi kuolemantapauksia oli paljon ja kirjan henkilöistä monet olivat orpolapsia verrattuna nyt sata vuotta myöhempään aikaan. Kirjan tunnelma on kuin kaunis kesäpäivä, ja kirjaa lukiessaan tulee hyvälle tuulelle. Tapahtumat ovat jossain määrin ennalta arvattavia sattumuksia, mutta eipä sekään nostalgiakokemusta haitannut.

Vaimoni kanssa mietimme sitä, kuinka paljon kirjan Anna olikaan sisko-Annan esikuva. Tuntuu, että monet kirjan ihanteet ovat olleet myös hänen ihanteitaan ja jollain tavalla uskon kirjan kuvaaman hengen ja ilmapiirin vaikuttaneen esimerkiksi Annan ratkaisuihin hänen etsiessä asuntoa. Tuntuu, että lukemalla näitä kirjoja voi tavoittaa melko paljon sellaista, mikä on toiminut identiteetin vahvistajana ja muokkaajana ensin nuoruusikäisellä lukijalla ja sittemmin vielä aikuisiällä.

Vaimoni Pirjon kommentit myös hänen luettuaan kirjan:

"Anna ystävämme kirja oli minulle ensikosketus Anna-sarjan kirjoihin, vaikka ikäpolveni tytöistä varmaan suurin osa on näitä Anna-kirjoja lukenut, minä en näihin varsin viehättäviin kirjoihin ole valitettavasti aikaisemmin tarttunut. Anna Shirleyn elämään, ajatuksiin ja unelmiin oli helppo tässäkin iässä samaistua. Ihmiset ja luonto Prinssi Edwardin saarella kuvautuivat idyllisinä, tosin joskus hieman epäuskottavina.

Anna (Flipa) oli 13-vuotias, kun tutustuin häneen. Anna oli silloin nuoruusikäinen – kiltti, aurinkoinen ja ihmisistä ja asioista kiinnostunut. Avioliitto Aimon kanssa oli Annan elämässä hyvin merkittävä askel ja äidiksi tuleminen ja äitiys olivat monessa mielessä Annan unelmien täyttymys.

Anna oli paljon esikuvansa Anna Shirleyn kaltainen. Annalla oli unelmia ja ihanteita, joiden puolesta hän oli valmis taistelemaankin. Anna oli hyvin ystävällinen, lämmin ja muita huomioiva ihminen.

Kuvaus Anna Shirleyn ajatuksista hänen luopuessaan opettajan tehtävistä sopii myös oikean Annan elämään: ”… omalla herttaisella olemuksellaan hän oli opettanut heille, että oli oikein ja välttämätöntä elää kauniisti ja rehellisesti, käyttäytyä kunniallisesti ja ystävällisesti jokaista kohtaan.” Tätä ajatusta noudattaen Anna eli elämänsä ja tämä on osa Annan perintöä, joka varmasti on siirtynyt ja siirtyy hänen lapsilleen ja josta kaikki me Annan tunteneet olemme saaneet iloita."

Ringin saa em 64 aloittaa, sitten muut tamperelaiset ja cazfi, joka ainakin ennen kävi Tampereella jne. Järjestystä voidaan muuttaakin ja lisää lukijoita saa liittyä, mutta ilmoitelkaa muutoksista, niin pysytään perillä.

em64 Tampere
Myntti Tampere
Mirz Tampere
Margih Tampere
Lukutoukka Tampere
CatharinaL Tampere
cazfi Tampere*
lunatum Oulu
miinakoo Helsinki
CandyDarling Helsinki
Annelis Kerava
Helear Lahti
Yet-so-tiny Varsinais-Suomi
(dotdot Helsinki vetäytyi saatuaan kirjan hyllyynsä)
.
.
Makarille takaisin

Kirja saapui eilen perille. Kiitos, makari, ringin järjestämisestä. Sain juuri edellisen rinkikirjan luettua, joten pääsen nyt rauhassa uppoutumaan Annan maailman.

Anna-sarja on ehdottomasti se kirja, jonka yhdistän Annaan. Siitä tuli juteltua useampaankin otteeseen. Annan, siis Anna Shirleyn, alkuperäinen nimihän on Anne. 70-luvulla Anne-nimi taas oli hyvinkin suosittu Suomessa ja aina silloin tällöin sattui, että Annaa, siis Flipaa, sattui joku vahingossa nimittämään Anneksi. Tämä närkästytti Annaa suuresti, ja vielä nelikymppisenäkin Anna toi esille närkästyksensä asiasta, kun nämä Anna-kirjat tulivat puheeksi.

Tapasin Annan reilut 20 vuotta sitten, kun aloitimme yhtä aikaa opiskelut Tampereen yliopistossa. Kurssikavereistani Anna oli viimeinen, jonka nimeen osasin yhdistää kasvot. Pitkään ihmettelin, kukahan mahtaa olla Anna O. ja kuka taas oli se vaalea tyttö, joka aina välillä oli tunneilla dirndliin pukeutuneena. Eräänä päivänä sitten suuri lamppu syttyi ja osasin yhdistää nämä kaksi asiaa. Kirjan lukeminen olikin eräänlainen muistelumatka meidän ystävyyteemme, surullisen haikea matka. Annoissa oli paljon samaa; molemmat olivat romantikkoja, mutta silti arkipäivän asiatkin hoituivat. Molemmat olivat myös samalla tavalla huumorintajuisia, arkipäivän kommellukset tai lasten sattuvat sanonnat saivat molemmat nauramaan. Molemmat Annat olivat myös hyvin helposti lähestyttäviä ihmisiä, joiden seurassa ystävät viihtyivät.

Kirjan lukeminen oli hyvin nostalginen kokemus. Olen lukenut kirjat monta vuotta sitten ja unohtanut suurimman osan. En ollenkaan muistanut, miten hauskoja ja viehättäviä ne ovat. Tätäkin lukiessa nauroin useampaan otteeseen ihan ääneen. Vaikka Avonlean asukkaat eivät olleet kovin varakkaita, heillä oli aina jotain tarjottavaa vieraille, jopa yllätysvieraille. Ruokien nimet olivat kirjassa varsin mielenkiintoisia, aina ei voinut olla ihan varma, minkälaisesta syötävästä oli kyse. Bookcrossingin myötä Anna rohkaistui lukemaan Anna-kirjoja englanniksi, ja siinä sivussa tietysti myös suomeksi. Koskapa meillä molemmilla oli kääntäjän koulutus, käännökset aina kirvoittivat vilkasta keskustelua, varsinkin jos ne meidän mielestämme eivät olleet ihan täysin onnistuneita (jostain kumman syystä hyvät käännökset usein jäävät huomiotta, vain virheet huomataan…). Annan tekstiviestit piristivät aina päivää, kun hän pikaisesti kommentoi jotain käännöstä ja nimenomaan Anna-kirjan ruokien käännökset antoivat aihetta moneen kommenttiin.

Kirjan lukeminen toi mieleen monta hyvää muistoa Annasta. Tuntuu hyvältä, että niitä muistoja voi jakaa muiden Annan tunteneiden kanssa näin kirjojen välityksellä.

Seuraavaksi kirja matkaa myntille.

Tein tänään em64:n kanssa kirjatreffit joogatunnille. Sainkin samalla kertaa peräti kolme rinkikirjaa luettavakseni. Luulisin kuitenkin ehtiväni toimittaa tämän kirjan mirzille jo ensi viikon miitissä.

En sitten maaliskuun miittiin ehtinyt kirjaa lukea, joten mirz sai kirjan nyt tänään huhtikuun miitissä.
Lisään tähän kommentteja myöhemmin... Tänään on ollut sellainen hoppu, että en ole oikein journal entryä ehtinyt miettiä.

Kirja on ollut pitkäänkin minulla, ikävä kyllä se vain hautautui muihin ongelmiin ja siihen että olen yrittänyt pitää itseäni jotakuinkin kasassa.

Treffattiin eilen mirzin kanssa ja kirja vaihtoi lukijaa. Pari kirjaa on ennen tätä, ja lukutahti on elämäntilanteesta johtuen hitaalla, mutta yritän parin kuukauden sisällä saada kirjan luettua.

Sain rinkikirjan tänään. Kiitos, Margih! Yritän lukea sen tässä aika pian ja laittaa sitten eteenpäin.

Vanha kunnon klassikko. Nykyään olisi kyllä hyvin vaikea kuvitella 16-vuotiasta opettajana, mutta ajat ovat muuttuneet ja tiedon määrä lisääntynyt. Lisäksi ennen luultavasti aikuistuttiin ainakin jollakin tasolla nykyistä aikaisemmin. Seuraavana lukijana on näemmä cazfi.

Annoin kirjan CatharinaL:lle toimitettavaksi.

Kirja jumahti heti kuriirille, kun sen eilen Lukutoukalta sain cazfille toimitettavaksi. Ei vaan, loppusuoralla jo tämän kanssa ollaan, olen lukenut imettäessäni ja verestänyt samalla vanhoja hyviä muistoja.

Vihervaaran Anna on vanhassa yhtenäiskulttuurin (yhtenäisen kirjallisen kulttuurin) Suomessa ollut kaikkien tyttöjen yhteistä omaisuutta. Anna-klassikot luin minäkin ensimmäisen kerran siinä neli-viisivuotiaana. Toivoin aina saavani yhtä punaiset hiukset kuin ihanalla Annalla: tuolta ajalta on peräisin ihastuttavia piirustuksia ja cernit-massatöitä Anna-aiheesta! Anna on minulle aina ollut enemmän ilmiö kuin kirjallinen sensaatio, eikä tämä Anna ystävämme ole parhaasta päästä sarjan kirjoja. Annalla itsellään on tarinassa sivurooli, eivätkä muiden Avonlean kyläläisten ihmissuhdesotkut jaksa innostaa. Ärhäkän rouva Lyndenkin sisu on tähän kirjaan mennessä pehmennyt. Kaikkitietävä kertoja viittaa tässä ärsyttävästi menneisiin ja etenkin tuleviin tapahtumiin Anna Shirleyn elämässä. Onhan jo selvää, kenet Anna elämäntoverikseen valitsee ja minne he asettuvat asumaan...

***

Ymmärrän hyvin, miksi tämänniminen kirja on valittu muistoringiksi. Itse ryhdyin aktiivicrossaajaksi vasta vuoden 2005 puolella, enkä koskaan ehtinyt tavata Flipaa. Hän pysyy kuitenkin hyvin tamperelaisten muistoissa, sillä olen kuullut hänestä paljon. On aivan kuin olisin hänet itsekin tuntenut!

Kirja siirtyy kuriirin hyllystä minun hyllyyni. Luen lähiaikoina.