Sveitsiläinen Corinne Hofmann muistelee neljää vuotta, jotka hän vietti Keniassa masaisoturin kumppanina.Seuratessaan suurta rakkautta hän koki taivaan ja helvetin. Rehellinen, hauska, jännittävä ja tervettä itseluottamusta uhkuva tarina kaikien aikojen eloonjäämisseikkailusta.

Luin kirja jo 5 vuotta sitten sen ilmestyttyä suomen kielelle ja pidin siitä valtavasti. Kaikki Afrikkaa käsittelevä kiinnostaa minua.

EDIT: Järjestän kirjasta ringin.
Ilmoittautuneita ovat (tämä on myöskin kiertojärjestys): Hetku77 (Tre), Tintti (Jkylä), Louhi (Oulu)
ja Lunatum (Oulu). Rinki lähtee liikkeelle torstaina 12.1.2006.

EDIT2: Lukuhaluja olisi vielä Dotdotilla (Hki) ja Elinalla (Oulu)

21.1. Ehdin hakea paketin vasta tänään postista, tosin lappu siitä tuli jo pari paivää sitten. Kiitos ringin järjestämisestä, Sirah!

9.2. Sain kirjan luettua eilen illalla. Se oli niin mielenkiintoinen, että tuskin maltoin laskea sitä käsistäni. Vaikka tarina oli surullinen, järkyttävä ja julma välillä, se kiehtoi tosissaan. Etenkin sen takia, että kyseessä oli tositarina. Mielestäni kirjailija oli onnistunut Afrikan kuvauksessaan hyvin - ei ihannointia, mutta ei myöskään halveksuntaa, vaan asioiden kuvaamista niin kuin ne olivat. Mielestäni paljon parempi kirja kuin "Unelma Afrikasta", jonka luin viime vuoden puolella ja joka oli myös tositarina Eurooppalaisesta Afrikassa.

Kirja tuli postissa tänään. Kiitokset Sirahille ja hetkulle! Saatan alkaa lukemaan sitä jo tänä iltana, kun nyt ei ole mitään muuta kirjaa kesken (harvinainen tilanne sinänsä).

Edit 20.2.06: Minulla on hämärä aavistus että olen saattanut lukea tämän kirjan aikaisemminkin, mutta en ole varma. Tarina vaikutti jotenkin tutulta, mutta mitään yksityiskohtia en muistanut, joten sikäli lukemiseni ei häiriintynyt.

Aika hurja tarina, kaikkea se rakkaus teettää. :) Minusta ei kyllä olisi tuollaiseen elämään, joten voin vain ihailla Corinnen rohkeutta ja sitkeyttä vaikeissa olosuhteissa. Pidin myös kerronnan realistisuudesta. Toisaalta tyyli oli ehkä hiukan liiankin kuivakasta, välillä tuntui että Hofmann vain luetteli tapahtumia toteavasti eikä tunnelmiin ollut kovin helppo eläytyä.

Laitan kirjan eteenpäin tällä viikolla. / Edit: postitettu Louhille 21.2.06.

Kirja tuli tänään perille. Yritän lukea mahdollisimman pian, vaikka rinkejä on nyt kasaantunut kouluhommien ja töiden lisäksi. Vaikuttaa todella kiinnostavalta. Valokuvat kertoivat karua kieltään masaiden elinoloista. Suomalaisesta näkökulmasta vaikuttaa hyvin rankalta ja alkeelliselta elämältä. Kirjaa lukiessa lienee hyvä pudottaa oman kulttuurin lasit päästään.

Edit 16.3.
Kirja oli todella mielenkiintoinen ja lisäksi järkyttävä. Kirjoittaja kuvasi mielestäni hyvin ja mielenkiintoisesti samburujen arkielämää ja tapoja. Paljon oli minulle uutta tietoa. Toisaalta ihmettelin kirjoittajan "naiviutta" rakkaudessa ja kaiken anteeksi antamista. Monilta ongelmilta olisi varmaan vältytty, jos olisi perehtynyt masai-kulttuuriin. Minua järkytti mustasukkaisuus ja heidän parisuhteensa tila juuri siksi, että kirjassa kuvattu on niin yleistä ja surkeaa kaikkialla maailmassa. Omien kokemusteni perusteella pystyin jonkun verran samastumaan kirjoittajaan.

Kirja lähtee tänään Lunatumille Oulun miitissä.

Oulun miitissä sain. Samalla syntyi pienoinen rinkisuma, joten katsotaan milloin ehdin lukea.

Taas yksi kirja, jonka ei uskoisi olevan totta, mutta pakko kai se on, koska niin sanotaan. Pidin kirjasta todella paljon. Se muistutti, millaista elämä todellisuudessa voi olla ja usein onkin, tosin usein vähän pienemmässä mittakaavassa. Aina ei kaikki käy parhain päin, tai ehkä sittenkin.

Laitan kirjan alkuviikosta "kotia kohti".

Kirja pomppasi takaisin minulle juuri piirun verran myöhässä Elinan viestiä ajatellen: Hänkin lukisi kirjan!
Onneksi Millam on tulossa Helsinkiin ensi viikolla, jotta kirja pääsee takaisin pohojoseen:)

Kuriirimatkalla Helsingistä Ouluun kirjan luki jo äitini (unohdin pyytää häntä tekemään journal entryn) ja ehkä minäkin jos vain ehdin ennen ensi viikon miittiä, jossa kirjan saa Elina.

Sain tämän huhtikuun miitissä.

RELEASE NOTES:

Miittiin

Sai mukaani Elokuun miitistä. Kirja on minulla väliäikaisessa säilytyksessä. Tarkoitus on antaa kirja Elinalle heti kun häntä näen. Saatanpa lukea kuitenkin kirjan itse ensin :)

Vihdoinkin Valkoinen Masai saapui minulle. Kiitos Sirahille ja erityisesti lukuisille kuriireille. Kirja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, ehdin jo muutaman sivun lukaista.

Edit. 3.10.2006 Olipa mielenkiintoinen tarina. Tällaisia tarinoita lukiessa väistämättä huomaa, että useasti totuus on tarua ihmeellisempää. Itseäni en voi kuvitella samaan tilanteeseen, joten täytyy nostaa hattua Corinnen sitkeydelle. Kirjoitustyylistä en pitänyt, mutta eihän Corinne kirjailija olekaan.

Lähetän Valkoisen Masain kuuriikyydillä takaisin pääkaupunkiseudulle.

Toimin tässä kuriirina kassilliselle kirjoja, jotka Kemppu toi Oulusta Helsinkiin. Eipä minun varsinaisesti tarvitsisi tehdä kirjoista journal entryjä, kun kerran siirrän ne vain eteenpäin, mutta tykkään jättää jälkeni asioihin. :-) Lisäksi on hauskaa seurata kirjojen matkaa, vaikka olisinkin vain kantanut kirjat paikasta A paikkaan B enkä olisi muulla tavalla osallinen niiden kohtaloon. Nyt saan omaankin sähköpostiin journal entryjä jos ja kun kirjat liikkuvat taas, ja mikäs sen mukavampaa!

Annan kirjan ensi tilassa Dotdotille.

Sain rinkikirjan aikaistetussa marraskuun tapaamisessa. Kiitos, Sirah, kaikki kirjaa ringissä liikuttaneet ja kuriiri-harmaja. Seuraavaksi lupasin antaa tämän tiittapaupille. (Morsiuspuku kannessa teki minuun jo suuren vaikutuksen.)

Etukäteen ajattelin, että tässäpä on jälleen kirja, jota on vaikea kommentoida kommentoimatta kirjoittajan elämää ja ratkaisuja. Kirjan alkua lukiessani huudahtelinkin koko ajan itsekseni: "Tollo!" tai "Mieti nyt vähän!" En kuitenkaan voinut olla ihailematta Corinnen yltiöpäistä rohkeutta ja päättäväisyyttä. Melkoinen selviytyjä naisekseen, mutta melkoisia selviytyjiä olivat myös kenialaisnaiset. Sekin täytyy muistaa, että kaikki eivät ankarissa oloissa selviydy.

Kirjan alku oli hiukan verkkaista jaarittelua, kun kirjoittaja lähinnä luetteli tapahtumia. Aluksi "tapahtumat" olivat sitä, että hän melko sananmukaisesti juoksi soturinsa perässä ympäri Keniaa. Etsinnän kronologinen kuvaus ei ollut kovin antoisaa. Hiukan ennen kirjan puoltaväliä huomasin kuitenkin olevani koukussa. Corinnen elämä masainsa kylässä ränsistyneessä lantamajassa yhdessä anopin kanssa oli kiinnostavaa. Voiko ihmisissä olla niin paljon joustavutta? Seikkailut Land Roverilla ja Datsunilla olivat huikeita, ja kertomukset esimerkiksi pariskunnan sekatavarakaupasta vetivät hyvin vertoja fiktiolle.

Keskittyessään kertomaan vain omasta elämästään kirjoittaja tuli kertoneeksi hämmästyttävän paljon kaikesta muustakin. Hän kertoi asiat, niin kuin ne tapahtuivat ilman irrallisia tietoiskuja paikallisesta kansankulttuurista. Siten hän sai aikaan myös elävän ja monipuolisen kuvan elämästä Pohjois-Keniassa. Yksityiskohdat kertoivat paljon. Jotain järkyttävää oli minusta siinä, miten suuri elintasoero oli samburujen ja muutaman sadan metrin päässä lähetysasemalla asuvien valkoisten välillä. Turisteja ja turistihotelleja en haluaisi ajatellakaan.

Miehestään Corinne kirjoitti kuin fiktiivisestä henkilöstä. Olin aistivinani käsittelytavassa ironiaakin. En oikein osannut tulkita kultaseni-sanan tiheää käyttämistä melkoisen hankalasta miehestä muuksi kuin omaan sinisilmäisyyteen kohdistuneeksi ironiaksi.

Kiitos kirjasta, Sirah. Laitan sen seuraavaksi tiittapaupille.

anna harmajalle tiittapaupilel vietäväksi. Kiitos kuriirille etukäteen.

Edit: Kuriiriketjuun tulikin yksi lenkki enemmän, koska viranomainen sotki harmajan aikataulun, eikä hän ehtinyt tapaamiseen. Ahava tuli hätiin. Kiitän kuriireja etukäteen.

En malta olla kommentoimatta, että tässä tämä kirja taas kulkee. Ja pahuksen viranomainen tosiaan. No, ensi tiistaina kirjan pitäisi olla jo tiittapaupilla.

Huomasin juuri, että tämä kirja on vielä reserved-tilassa ja ikään kuin minulla, vaikka annoin sen tiittapaupille kun tapasimme marraskuussa. Täytyypä kysäistä, mitä kirjan kanssa on sattunut! Tuskin mitään erikoista, varmaan joku pieni sekaannus vaan.

Kirja on taas minun hyllyssäni. Olen sen siis saanut takaisin, mutta unohtanut journaloinnin. Kiitos, Harmaja kun olet niin ihanan tarkkaavainen:)