Pysyväiskokoelmaani. Rekisteröity Tintille lainattavaksi.

Nuoruusiän rakkaus kestää harvoin. Mitä tapahtuu, kun kaksi rakastavaista kohtaa uudestaan yhdentoista vuoden jälkeen? Pilarista on kasvanut itsenäinen, vahva nuori nainen. Hänen lapsuudenystävänsä on nyt komea hengellinen johtaja. Pilar on oppinut kätkemään tunteensa, kun taas hänen ystävänsä on etsinyt sisäisiltä ristiriidoiltaan turvaa uskonnosta.

Yhdessä he lähtevät matkalle, joka on aluksi täynnä vaikeuksia, kun syytökset ja kauna nousevat vuosien jälkeen pintaan. Mutta Piedrajoen rannalla, Ranskan Pyreneiden pienessä kylässä, he pohtivat elämän suuria kysymyksiä ja tarkastelevat uudelleen omaa erikoista suhdettaan.

Coelhon tarjoilemat suuret totuudet ovat minun makuuni liian itsestäänselviä ja esitetään liian valmiiksi pureskeltuina. Minä luen näitä ennemminkin vielä astetta pinnallisemmin, puhtaana, mielikuvituksellisena, fantasiana. Minä pidän hänen ilmaisutyylistään.

Edit 15.02-06:
Kirjan on tarkoitus käydä Tintillä, Katyanilla, Chrisimillä ja Hetku77:llä.

Margih toimi kuriirina ja toimitti tämän ja pari muuta Coelhoa minulle luettavaksi. Kiitokset Cazfille lainasta ja Margih:lle kuriiripalveluista!

En pitänyt tästä senkään vertaa kuin parista aikaisemmin lukemastani Coelhosta (Alkemisti ja Eleven minutes). Olen cazfin kanssa ihan samaa mieltä Coelhon suurista totuuksista, ja tässä kirjassa ei mitään muuta ollutkaan. Juoni oli mitätön ja henkilöhahmot paperinohuita. En saanut kirjasta irti oikein mitään (paitsi ärtymystä :)), mutta onneksi tuhlasin sen lukemiseen vain pari tuntia.

Kiitokset kuitenkin cazfille lainasta. Toivottavasti pidän Veronikasta ja Neiti Prymistä edes vähän enemmän. :)

Sain tämän eilen illalla bookcrossing miitissä lainaan, olen kuullut tästä kirjasta paljon hyvääkin, mutta sen journalien ja omien Paolo-kokemusteni perusteella hieman haparoiden lähden sitä lukemaan... Katsotaan miten käy...:) Kiitos cazfille lainasta!

Voi Paolo, Paolo!

Säästelin tätä kirjaa tenttivalvontaa varten, jonne sen otin sitten mukaan luettavaksi nyt perjantaina. Ajattelin että tarvitsen tenttivalvontaan jonkun helppolukuisen suomenkielisen kirjan, jotta voin sitten toisella silmällä lueskella ja toisella pälyillä tentissä puurtavia opiskelijaparkoja. Paolo oli siihen hyvä valinta.

Mutta voi...Pidin kirjan alusta ja etsinnästä ja filosofiasta, mutta sitten loppu kyllä latistui. Taas kerran Paolo teki paolot ja sotki hienon etsinnän ja itsensä löytämisen ja rakkauden Jumalaan tai Maailman Sieluun tai kaikkeuteen maalliseen kahden ihmisen väliseen hömppäilyyn. Hhhuokaus. Ihan sama juttu kävi Alkemistissa, ja se minua silloinkin eniten riipoi.

Paolon kirjoissa tuntuu aina että niissä on jonkin hienon siemen ja itu, kuin juoksisi täysiä kohti suuren suurta jyrkänteen reunaa, upealla vauhdilla, jonka voimin pääsee lentoon kohti hienoja korkeuksia, hienoja etsintöjä ja huimia löytöjä.
Mutta sitten, tömps, juuri kun on astumassa reunan yli ja nousemassa suureen kauniiseen lentoon kohti taivasta, iskeekin epäilys ja epävarmuus, eikä uskallakaan päästää irti itsestään, ja viimeisestä askeleesta tulee haparoiva kompurointi, ja suuresta lennosta pudotus alas kuiluun.

Jotenkin Paoloa luettuani tulen aina vähän surulliseksi kirjailijan itsensä puolesta. Voi Paolo avaa sydämesi, kirjoita sen kaunis laulu kirjoihisi, uskalla hypätä ja nousta lentoon!

Luin tämän kirjan myös osana Book from every country in the world-challenge - Kirja jokaisesta maailman maasta-haastettani (Brasilia, Paolon kotimaa).

Brasil from above

RELEASE NOTES:

Lähetin kirjan aamulla eteenpäin chrismille!

Kirja saapui perille, kiitos! Luen kunhan saan rinkikirjan luettua ensin.

Nyt on jo kesäkuu... Rinkejä oli taas jonoksi asti ja tämä jäi hännille. (En silloin tiennyt tämänkin olevan rinki, anteeksi viivytys!) Samaan aikaan oli luettavana Veronika päättää kuolla, jonka luettuani olin vähän tympiintynyt koko Coelhoon. Luin yhden kevyemmän kirjan tässä välissä ja sitten luin kesäkuun alkajaisiksi parina iltalukaisuna tämän kirjan. Minä vuorostani pidin tästä kirjasta (toisin kuin Veronikasta), vaikka korkealentoista tekstiä olikin. Teemana rakkaus vaan on niin positiivinen, että en hermostunut. Pyhimystarinat olivat tuttuja, ja ne värittivät tarinaa mielestäni ihan sopivasti. Mutta en pidä Coelhoa vieläkään minään poikkeuksellisena mestarina kielenkäytössä. (Vai onko ongelma käännöksessä?) Ovatko nämä hänen kirjansa edes romaaneja, kun kirjan juoni ja henkilöiden pohdinnot menevät tuonne 'henki & elämä' -linjalle näin paljon? Minulla on ollut sellainen käsitys, että Coelhon kirjat sisältävät enemmän tarunhohtoa, ja tässä odotuksessani olen joutunut pettymään.

Kirja on menossa seuraavaksi Hetkulle, jonka tapaan tämäniltaisessa tapaamisessa.

7.6.2006 Sain kirjan tänään miitissä. Rinkikirjoja on kertynyt vino pino, joten voi kulua jonkin aikaa ennen kuin pääsen tämän kimppuun.

16.10.2007 Ehdin viimein lukea nämä cazfilta lainassa olleet Coelhot. Tämä kirja oli muuten ihka ensimmäinen Coelhon kirja, jonka luin. Hieman tätä lukiessa mietin mistä se Coelhon upeista kirjoista meuhkaaminen oikein tulee. Ehkä eniten tässä kirjassa häiritsi uskonnollisuus, koska se ei ainakaan lisää tarinan uskottavuutta vaan pikemminkin päin vastoin. Toisaalta tarina oli omalla tavallaan kaunis ja hyvin totta - miten ihmiset uskaltavat toteuttaa omaa itseään elämässä ja rakkaudessa ja kuinka helposti sitä voi unohtaa oman itsensä kuuntelemisen ja alkaa toistaa tiettyjä rutiineja ilman sen kummempaa päämäärää. Tästä kirjasta jäi siis hieman ristiriitaiset tuntemukset, mutta noin kokonaisuutena ihan ok.

Tämä palasi kotihyllyyn. Kiitos kaikille lukijoille.